28. marras, 2018

Minun tarinani

Kastel Stari

6-11 C

Pilvistä, keltainen varoitus tuulesta

Ilta-Sanomat kertoi paperilehdessään tiistaina 27.11.2018 Irjasta ja Jukasta jotka olivat eläkkeelle päästyään muuttaneet Suomesta Espanjan Aurinkorannikolle. Vaikka suurin syy tämän pariskunnan muuttoon oli terveydelliset syyt, löysin heidän haastattelustaan paljon yhteneväisiä seikkoja miksi aikoinani itse päätin karistaa Suomen pölyt jaloistani.

Irja ja Jukka kertoivat kyllästyneensä synkkään, mustaan ja märkään syksyyn. Eteläisimmässä Suomessa kun ei enää välttämättä tule 'oikeaa' talvea ollenkaan. Espanjasta he löysivät aurinkoa ja lämpöä eikä edullisemmat asuinkustannuksetkaan haittaa yhtään. Ruokakori ja lääkkeet ovat Espanjassa noin 30% edullisimpia kuin Suomessa.

Irjan ja Jukan perusteet ovat kuin minun suustani. Minä olin myös sangen kyllästynyt Suomen syksyiseen pimeyteen, haaveilin auringosta ja lämmöstä, haaveilin kenties myös hieman rennommasta ja letkeämmässä menosta kuin mihin Suomessa, varsinkin sangen jäyhällä Pohjois-Pohjanmaalla, olin tottunut. Niinpä päätin, heti kun eläkeputki aukeaa, pakata vähät tavarani ja muuttaa palmun alle.

Tähän päättyy yhteneväisyys Irjan ja Jukan tarinan kanssa. Minä en halunnut, enkä näin ollen myöskään etsinyt, valmista suomalaisyhteisöä johon olisi helppo sujahtaa. Sen sijaan minulla päällimmäisinä kriteereinä olivat viihtyvyys, ilmasto, edullinen hintataso ja ystävälliset ihmiset. Jonkinlaisena reunaehtona, ainakin tässä ensimmäisessä ulkomaan muutossani, pidin sitä että kohdemaa kuuluu EU:hun lähinnä asioiden sujuvamman hoitamisen kannalta. Vertailin eri vaihtoehtoja, tein hienoja excel -taulukoita joissa oli keskimääräiset lämpötilat, sademäärät, sateisten/aurinkoisten päivien lukumäärät sekä hintatietoja niin elintarvikkeista, lääkkeistä kuin vuokrista. Lueskelin erilaisia keskustelupalstoja, olin yhteyksissä eri maissa jo asuviin ulkomaalaisiin heidän kokemuksiaan kuunnellakseni, lähettelin ja vastaanotin maileja.

Sitten soitti sisko. Ja kysyi, että et ole sitten Kroatiaa miettinyt? En ollut, Kroatia ei löytynyt yhdestäkään excel -talukostani, kirjainmerkeissäni ei ollut yhdenkään maassa asuvan ulkomaalaisryhmän nettiosoitetta eikä sähköpostini osoitekirjassa ensimmäistään kroaattiosoitetta.

Kolme kuukautta tuon puhelinkeskustelun jälkeen, toukokuussa 2016, suurin osa tavaroistani Suomessa oli myyty ja/tai hävitetty, autoni pakattu kattoa myöten jäljelle jääneistä kamoista ja nokka suunnattu kohti Kroatiaa. Uutta kotimaatani. Toki tuon kolmen kuukauden aikana tutkin Kroatiaa niin paljon kuin se etänä oli mahdollista, keskustelin täällä jo asuvien kanssa ja vertailin, aivan oikein, lämpötiloja, sademääriä ja aurinkoisten/sateisten päivien lukumääriä. Tällä kertaa tein tuon vertailun puhtaasti Kroatian sisällä, sillä eihän minulla ollut, edes sen jälkeen kun olin päättänyt että muutan nimenomaan tänne, pienintäkään käsitystä siitä missäpäin maata haluan asua.

Kriteereinä asuinpaikalle, edellä mainittujen ja hyvin huolellisesti tutkittujen seikkojen lisäksi, oli se että ilmasto on lämpimämpi kuin Suomessa. Ja että paikkakunnalla ei sada lunta. Ja jos päädyn pienemmälle paikkakunnalle, lähellä on jokin suurempi kaupunki jonne voin tarvittaessa mennä päästelemään höyryjä. Viimeisenä ehtona oli että paikkakunnalla ei välttämättä tarvitse asua satoja suomalaisia.

Tuo viimeinen vaatimus ei suinkaan johtunut siitä että minulla olisi ollut, tai olisi, mitään Suomea tai itse suomalaisia vastaan. Ei suinkaan, minä vaan satun kuulumaan siihen ihmisrotuun joka haluaa asua ulkomailla asuessaan ulkomailla. En halua, enkä siksi etsinyt, asuinpaikkaa jossa voisin asua niinkuin asuin Suomessa. Eli suomalaisten keskellä, suomalaisesta ruuasta ja palveluista nauttien. Ei, minä halusin asua ulkomailla. Kaikkine hyvine ja huonoinen puolineen.

Niinpä asun nyt keskisessä Dalmatiassa pienessä, noin 7000 asukkaan, kylässä joka sijaitsee vain 15 kilometrin päässä Kroatian toiseksi suurimmasta kaupungista Splitistä. Meidän seudulla, noin 15-20 kilometrin säteellä Splitistä, asuu ympäri vuoden noin 5-7 suomalaista joten kovin suuresta keskittymästä ei voi puhua. Ilmasto, välimerenilmasto, on selkeästi Suomen vastaavaa lämpimämpi ja hintataso yleisesti ottaen noin 30-40% edullisempi. Lunta oli viime talvena kaksi päivää, kuulemma ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Ihmiset ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ystävällisiä. Ja se asioiden hoitaminen EU:n sisällä, no.. asun Dalmatiassa. Jossa asiat hoidetaan kuten ne Dalmatiassa on totuttu hoitamaan. Hoidetaan kyllä, mutta kenties hieman vapaammalla aikataululla kuin mihin Suomessa on totuttu.

Syitä Suomesta muuttoon on taatusti tasan yhtä monta kuin on muuttajaakin. Tämä oli minun tarinani. Kenties joku saa tästä idean, rohkeutta tai jopa sysäyksen muutolleen. Mitä voin kokemuksesta suositella. Ainakin kokeilemaan. Ainahan täältä pääsee takaisin Suomeen jos se asuminen vieraassa kulttuurissa ei sitten tunnukaan siltä omalta jutulta.

Jos tämä kokemukseni herätti kysymyksiä joko itse muuttamisesta, Dalmatiasta tai vaikkapa Kroatiasta, minulta saa edelleen kysyä asioista. Jos en johonkin tiedä vastausta, tutkitaan asiaa. Ja vastataan. Niinkuin on tähänkin asti tehty.