29. marras, 2018

Pähkinänkuori ja Kroatia

Kastel Stari

5-13 C

Aurinkoista

Se on jännä ja se tapahtuu aina. Nimittäin se, että kun kirjoitan jutun kuinka olen tänne Kroatiaan ajautunut, mitkä seikat muuttopäätökseen aikoinaan johtivat ja mitä siitä on seurannut, saan nippukaupalla aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Näin tapahtui myös eilisen blogin jälkeen, blogin joka löytyy muuten kun hieman skrollaatte sivua alaspäin. Olen vastaillut kysymyksiinne yksityisesti ja ne jotka eivät ole vielä vastausta saaneet, tietänevät että joudun hieman kaivelemaan asioita. Eikä siinä mitään, antaa tulla vaan. Mielelläni minä kysymyksiinne vastaan.

Kaikille teille muille joita Kroatia, ja varsinkin Dalmatia, kiinnostaa lienee syytä käydä muutama perusjuttu myös ihan näin julkisesti läpi. Jotta ihan kaikkea ei tarvitse kysyä eikä ihmetellä.

Aloitetaan turvallisuudesta. Usea muistaa vielä Kroatian sodan jonka päättymisestä ei ole kulunut kuin hieman reilut 20 vuotta. Tähän liittyen saan kysymyksiä että onko maa turvallinen ja näkyykö tuo sota vielä jotenkin. Vastaus on että ei näy, paitsi muistotilaisuuksissa ja syrjäseudulla yhä olevista sodan runtelemissa rauniorakennuksissa. Sota ei siis vaikuta elämään enää mitenkään. Paitsi tietysti sotaveteraanien elämään joita näkee yllättävänkin paljon ja usein. Muutoin Kroatia, tai ainakin Dalmatia, on turvallinen. Täällä ei juurikaan koeta väkivaltaa ja täällä on turvallista liikkua kaduilla öisin. Jopa naispuolisen henkilön yksinään ja jopa suuremmissa kaupungeissa. Mikä tuntuu olevan sangen kiinnostava yksityiskohta varsinkin kun lomakausi lähestyy.

Kroatia on rauhallinen maa myös yhteiskuntajärjestykseltään. Täällä ei näe väkivaltaisia mellakoita eikä terroritekoja. Kroatian yhteiskunta ja sen rauhallisuus muistuttaa pitkälti oloja Suomessa. Molemmissa maissa on aivan yhtä turvallista. Tai vaarallista. Samaan hengenvetoon täytyy todeta etten ole asunut Kroatian ainoassa, ihan oikeassa, suurkaupungissa Zagrebissa päivääkään. Siellä on varmasti suurkaupungin ongelmat. Myös näissä turvallisuusasioissa.

Kroatiaan muuttoa suunnittelevat voitanee jakaa karkeasti, osittain päällekkäin meneviin, kolmeen ryhmään. On tänne töihin tulevia, on lapsiperheitä ja on eläkeläisiä. Käydään seuraavassa lyhyesti läpi kunkin mainitun ryhmän erityispiirteitä ja -kysymyksiä.

Jos olet tulossa Kroatiaan töihin ja sinulla ei ole työpaikkaa tiedossa, älä tule. Tiedän muutaman, varsin menestykkään (pojat halusivat tuon lisäyksen tuohon) täällä toimivan suomalaisyrittäjän, mutta ihan perustyöpaikan löytäminen vapailta markkinoilta, varsinkin ulkomaalaisille, on haastavaa. Joten ei kannata. Helpompiakin kohteita ja vaihtoehtoja löytyy.

Lapsiperheet kyselevät paljon koulujen perään. Löytyykö suomalaisia, tai edes kansainvälisiä, kouluja? Ja ei löydy. Siis suomalaista koulua koko maasta. Kansainväliset koulutkin sijaitsevat kaikki Zagrebissa. Muualla niitä ei ole. Mutta toisaalta se ei voi, eikä se saa, olla ratkaiseva tekijä jos todella haluatte asua ulkomailla. Lapset oppivat kielet nopeasti ja täällä englannin opetus alkaa jo alaluokilla. Näin ollen, parhaassa tapauksessa, se teidän Petteri-Irmeli saa kansainvälisten kavereiden ja monenlaisten kokemusten ohella englannin ja kroatian kielet ikäänkuin kaupan päälle. Mikä ei taatusti ole haitaksi myöhemmin elämässä.

Eläkeläisiä kiinnostaa terveydehoito ja kuinka sen eläkkeen saa maksetuksi Kroatiaan. Raha liikkuu ilman ongelmia ja eläkeyhtiö maksaa eläkkeen mihin maahan tahansa vaikka paikalliselle pankkitilille. Ainakin EU:n sisällä. Minä maksan veroni Suomeen mutta nostan eläkkeeni täällä. Ilman ongelmia.

Kroatiassa on oma lääkäri -järjestelmä. Kullakin täällä asuvalla on oma, nimetty lääkäri jonka juttusille ensisijaisesti suunnataan kun jotain kremppaa ilmenee. Kiireellisissä tapauksissa jokaisesta kylästä toki löytyy myös yleinen terveyskeskus, ja todella kiireellisissä tapauksissa suurimmilta paikkakunnilta sairaala. Näiden lisäksi koko maan kattaa luonnollisesti yksityisten lääkärien, terveyskeskusten ja jopa sairaaloiden verkosto. Mutta tuo julkinen sektori toimii, toimii ainakin samalla tehokkuudella kuin mitä se toimii Suomessa. Terveyspalvelujen taso, eli hoitohenkilöstön ammattitaito, on hyvä vaikkakin sairaalarakennukset, ja jossain tapauksessa jopa hoitotilat, saattavat olla suomalaisittain osittain jopa melko rujoja.

Jos muutat pysyväisluonteisesti Kroatiaan, siirryt paikallisen sosiaaliturvan piiriin. Kela pätkäisee suomalaisen turvasi ja nautit täällä samaa sosiaaliturvaa kuin paikalliset nauttivat. Pienellä kuukausittaisella maksulla (70 kunaa, eli 10€) reseptilääkkeet, julkinen terveydenhoito ja sairaalat ovat sinulle ilmaisia. Lääkkeiden korvattavuus tosin tuntuu vaihtevan lähes kuukausittain, mutta ne ovat maksuttomia reseptillä, ainakin noin periaatteessa.

Tässä Kroatia lyhyesti erilaisista näkökulmista pähkinänkuoressa. Taatusti jotain jäi, taas, mainitsematta ja taatusti jollakulla on jokin spesifioitu kysymys johon ei edellä olevasta vastausta löydy. Saa siis kysyä. Edelleen. Ja minä vastailen. Edelleen.

Huomenna kirjoitetaan sitten taas tämä viikko, ja itseasiassa koko marraskuu, halkipoikki ja pinoon. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa, sen näkee sitten huomenna. Tervetuloa siis tutkailemaan. Aivan tähän samaan osoitteeseen.