30. marras, 2018

Pelottava Kroatia

Kastel Stari

4-11 C

Vaihtevaa pilvisyyttä

Tässä on muutamana päivänä käsitelty Kroatiaa eri kanteilta. Keskiviikkona kävin läpi oman tarinani kuinka aikoinani tänne ajauduin, eilen vastailin tuon tarinan pohjalta syntyneisiin kysymyksiin ja kun kerran vauhtiin on päästy, tänään mennään samalla hiilloksella. Eli puhutaan Kroatiasta.

Käsittelyssä ovat pelot. Tai ei välttämättä pelot, lähinnä käydään läpi asioita joita ihmiset tuntuvat pohtivan miettiessään Kroatiaa. Ajatus tuntuu kulkevan, ainakin minulle tulevan palautteen pohjalta, että 'eikös Kroatiassa ole tuota, eikös Kroatiasta puutu tämä ja miten, kun asiat kerran ovat näin, siellä oikein voi elää?'

Todettakoot heti alkuun, jälleen kerran, että Kroatia on eurooppalainen valtio. Eteläinen sellainen toki, mutta kaikesta huolimatta ihan eurooppalainen valtio. Vieläpä EU:n jäsenvaltio. No hyvä on, ei ihan vielä Schengen -alueessa tai eurovaluutassa, rajaturvallisuudessa ja maan sisäisen talouden kanssa lienee pientä säätöä, mutta ei nämä juurikaan ihmisten normaaliin arkeen vaikuta. Ei täällä asuvien eikä turistien.

Yksi suurimmista peloista, ja yksi eniten kysymyksiä aiheuttava asia, on liikenne. Että eikös se Kroatian liikenne ole aivan villi länsi, eihän siellä uskalla ajaa kun ne ajavat niin villisti? Tööttäilevät paljon ja tuskin noudattavat minkäänlaisia liikennesääntöjä? Jos nyt siellä semmoisia yleensä edes on? Poliisikin on helposti lahjottavissa.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Liikenne toimii täällä aivan kuten se toimii Suomessa. Olen ajanut Kroatian maaseudulla, olen ajanut kaupungeissa, ruuhkassa ja tyhjällä tiellä, olen ajanut sateessa, auringonpaisteessa, isolla ja pienellä autolla. Enkä ole huomannut minkäänlaista eroa suomalaiseen liikenteeseen. Molemmissa maissa ajetaan paikoittain ylinopeutta, rikotaan liikennesääntöjä ja molemmissa maissa on ruuhkaa kun on paljon autoja samassa paikassa. Ei se sen kummallisempaa ole. Kroatialaisissa autoissa on erilaiset rekisterikilvet, suurin ero lienee siinä. Kenties kroaatit käyttävät äänimerkkiä hieman useammin kuin suomalaiset, mutta ei täällä mitään italialaistyyppistä kakofoniaa koe. Niin ja se poliisi, sille ei todellakaan kannata tarjota rahaa sakoista selvitääkseen. Saattaa nimittäin pikkujuttu muuttua melko nopeasti vähän isomman luokan selkkaukseksi jos alkaa setelinipun kanssa heilumaan.

Liikenteeseen liittyen, teiden kunto on selkeästi parempi kuin mitä se on Suomessa. Täällä ei routa järsi eikä nastat kuluta. Koska nastat on kielletty eikä maa jäädy. Ei ainakaan täällä Dalmatiassa.

Minulta on kysytty mafiasta. Että miten sen kroatian mafian kanssa oikein pärjää. Että minkä? Että oikein mafian? Täällä? Tuota tuota..... Saattaahan se toki olla että olen törmännyt mafiaan, jopa mafiosoihin. Voi hyvinkin olla että tyyppi, joka toissapäivänä istui rantakahvilan naapuripöydässä olikin oikeasti huumekauppaa ja prostituutiota pyörittävä mafiapomo. Istui, poltti tupakkia, naureskeli ja jutteli kavereittensa kanssa pistooli povitaskussaan. Tai sitten ei. Sillä jos täällä jonkinlainen mafia toimii ja vaikuttaa, se toimii ja vaikuttaa niin ettei sitä juurikaan huomaa. Mielikuviin Balkanin, ja sitäkautta Kroatian, mafiasta saattaa vaikuttaa ruotsaisdekkarit joissa Tukholman alamaailmaa pyörittää juurikin Balkanista saapuneet rikolliset. Täällä niihin ei juurikaan törmää. Ainakin jos elää ns. normaalia elämää. Palaan tarkemmilla alamaailman tiedoilla jos joskus päätän aloittaa rikollisen elämän.

Muita pelottavia asioita. Ruoka. Että uskaltaako sitä syödä? Että onko se puhdasta? Ja onko kylmäketju katkeamaton? Uskaltaa. Ja on puhdasta. Vaikka kylmäketjun katkeamattomuudesta en välttämättä ihan aina menisi takuuseen.

Toki täältä löytyy asioita joita kannattaa ihan oikeasti pelätä. Kuten rakija. Se on paikallinen, erittäin vahva rypäle- tai hedelmätisle jota liikaa nautittuaan saattaa tehdä kaikenlaista mikä sitten kaduttaa seuraavana päivänä. Kokemusta on.

Splitin lentokenttä. Joka on remontissa juuri nyt mutta ollut muutamana viime kesänä huippusesongin aikana todella pelottava paikka. Liikaa ihmisiä, liian pienessä ja aivan liian kuumassa tilassa. Onneksi kentän laajennus on valmistumassa, olkookin että se on jo nyt todettu riittämättömäksi. Eli kauhu jatkuu.

Kieli. Kroatian kieli on täysin mahdoton oppia, puhua tai ymmärtää. Siinä on aivan liikaa erilaisia ässiä, zetoja ja c -kirjaimia jotka suhisevat kirjaimen päällä olevan väkäsen mukaan kaikki eri tavalla. Sitten niitä vielä sijoitellaan sanoihin ilman että väliin eksyy yhtään vokaalia. Koita siinä sitten lausua sanaa, jossa saattaa olla viisikin konsananttia peräkkäin. Varsinkin kun olet nauttinut muutaman rakijan.

Paikalliset junat. Jotka eivät toimi. Tai toimivat, mutta hitaasti ja epäluotettavasti. Jos haluat liikkua julkisilla, liiku bussilla. Ne ovat edullisia, niitä kulkee paljon, ne ovat luotettavia ja kalusto on kunnossa. Paitsi Splitin sisäisen liikenteen linja numero 37 johon on sijoitettu todennäköisesti koko Kroatian huonoimat bussit.

Näin tälle viikolle ja tälle kuukaudelle. Viikolla on siis muutettu Kroatiaan, kerrottu kokemuksista muutosta sekä asumisesta ja lopuksi peloteltu ihmisiä asioilla. Eiköhän tämä tällä erää riitä. Seuraava blogi ilmestyy sitten joulukuun puolella, sitten kun joulukalenterista on avattu jo useampi luukku. Tai ainakin kolme. Eli maanantaina.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille. Olkaapa kiltisti jos ne firman pikkujoulut osuvat tälle viikonlopulle. Ettei tarvitse maanantaina sitten taas kaikkien kärsiä ja hävetä.