5. joulu, 2018

Sadepäivä

Kastel Stari

7-14 C

Enimmäkseen selkeää, keltainen varoitus tuulesta

Katselin eilen aamulla säätiedotuksia ja kuten täälläkin mainitsin, luvassa oli enimmäkseen aurinkoista. Ja kun tasan 24 tuntia sitten, tasan tästä samasta tuolista tasan tämän saman keittiöpöydän takaa katselin ikkunoista ulos, siellä näytti juurikin siltä. Että hieman tummia pilviä taivaanrannalla mutta muuten siltä että kohtaa paistaa. Lenkkarit jalkaan, pitkästä aikaa, ja kunnon lenkille. Tämä siis eilen.

Ainoa mikä tuosta edellä olevasta lätinästä lopulta toteutui, oli tuo kunnon lenkki -osuus. En ollut huolissani sateesta kun lähdin joten päätin kiskaista pisimmän, ja korkeimman, lenkin mitä valikoimista löytyy. Ja aivan oikein arvattu. Kun olin kauimmaisessa ja korkeimmassa kohdassa sekä tilanteessa, josta oli täysin mahdotonta kääntyä takaisin tai kääntyä yleensäkään yhtään mihinkään, mahdotonta mennä edes suojaan koska suojia ei ollut, se alkoi. Se alkoi ensin vähän varoen mutta kun totesi, että eihän tästä tihuuttamalla mitään tule, avasi hanansa ihan kunnolla. Ja minä olin vuorenrinteellä ilman sateenvarjoa, ilman sadetakkia, hupparissa ja verkkareissa miettien että no, eihän tästä ole kuin seitsemän kilometriä kotiin.

Eihän siinä sitten auttanut kuin pistää tossua toisen eteen. Ja tehdä se verrattain ripeään tahtiin. Niinpä laskettelin rinteitä alas sateen muodostamien vuoripurojen kanssa kilpaa kotia kohti. Sateen yhä vaan yltyessä. Tai siltä se ainakin tuntui. Minulla on tapana kuvata paljon lenkeilläni, mutta eilen ei tullut kertaakaan mieleen kaivaa kameraa, jota koitin suojella kosteudelta tunkemalla se mahdollisimman syvälle vaatteiden sisälle, esille kuvia ottaakseni. Muutama harmaa kuva harmaasta maisemasta ennen sadetta sieltä löytyy, sateen keskeltä ei ainuttakaan.

Mutta kotiin päästiin. Eteisen lattialle muodostui melkoinen lammikko hupparia ja verkkareita kuivaksi tiristäessäni eikä lämmin suihku ole pitkiin aikoihin maistunut niin hyvältä kuin se eilen lenkin jälkeen teki. Ja kuivat vaatteet. Tai päiväunet.

Sade ei ollut ainoa asia joka teki eilisen lenkin surumieliseksi. Se oli nimittäin ensimmäinen lenkki jonka tein ilman Rockya. Katselin herraa toissapäivänä peruslenkimme kutistuttua lyhyeen kaupassa käyntiin, ja hän näytti jotenkin niin kärsivältä, vanhalta ja väsyneeltä tuolloin että aloin miettiä että ehkä meidän pitkät lenkit ovat sittenkin hieman liikaa kohta 14 vuotta täyttävälle papalle. Ehkä, varsinkin lenkit joihin sisältyy kiipeilemistä tuolla vuorilla, on syytä jättää Rockyn osalta väliin. Ja koska eilen päätin kiivetä ylös vuorelle, jätin Rockyn kotiin. Eikä lenkki tuntunut yhtään samalta.

Ei ollut ketään ketä vetää perässään. Ei ollut ketään ketä kurkata että miten siellä narun päässä jaksetaan. Ei ollut ketään kuka tökkii kuonollaan pohkeeseen kun on asiaa, ei ketään kenen kanssa jutella tai jota suojella kun jostain pihasta rynnistää joku irtokoira tielle. Oli tyhjä olo. Todella tyhjä. Vaikka samaan aikaan tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Pakko se on vaan myöntää että kun ikää tulee, ei edes jack russel veny enää ihan kaikkeen. Ei ainakaan jack russel jolla on sydämen vajaatoiminta. Lupasin tosin, niin Rockylle kuin itselleni, että kun teemme lättänälenkkejä, eli emme kiipeile kovin korkealle, hän pääsee yhä edelleen mukaan. Sillä kyllä herralla matka vielä taittuu, ongelmana tuntuvat oleva enemmänkin nuo mäet. Niinpä tänään, kun vuorossa on lättänä rautatieasemarantalenkki, on Rocky jälleen mukana. 

Meillä on satanut, eilinen mukaanlukien, keskeytymättä puoli vuotta. No, oikeasti ehkä pari-kolme päivää, mutta aika tuntuu pitkältä. Ja tulee pitkäksi. Niinpä sitä sitten pitää kehitellä aikansa kuluksi kaikenlaista oheistoimintaa. Kuten vaikka iltapäivä ostoskeskuksessa -sessio. Enkä minä suinkaan ole ainoa jolla ei sateella ole mitään tekemistä. Niinpä eilen tuli viesti jossa ehdotettiin, tylsyyden poistamiseksi, reissua ostoskeskukseen. Ja mikäpä siinä. Let's mennään, varsinkin kun hankintalistalla oli asioita joiden takia pitäisi muutenkin jossain välissä käväistä isolla kirkolla.

Nokka kohti Mall of Splitiä. Ostoshelvetistä tarttui mukaan etukäteen suunnitellut suojalasi puhelimeen ja piilolinssit. Extrana ostin tohvelit ja nollaolutta. Koska olivat niin edullisia. Ja ilman että kukaan olisi sanonut mitään tai ilman että olisimme sopineet asiasta etukäteen, löysimme itsemme lopulta Burger Kingistä jossa Double Whopper extrajuustolla. Kuten aina. For the record, tuossa kuvassa näkyvä setti ei suinkaan ollut pelkästään minulle, siinä on mukana myös muiden ruokia. Sillä minä se vaan laihdun. Edelleen.

Semmonen oli siis sadepäivä Kastelassa. Ja osittain Splitissä. Tälle päivälle olisi luvassa sitten aurinkoisempaa. Tuulista mutta aurinkoisempaa. Joten ehkä tuon edellä mainitun lättänälenkin uskaltaa lähteä heittämään. Rocky siellä narun päässä.

Kuinka se sitten meni, jaksoiko Rocky, satoiko, oliko lenkkarit, huppari ja verkkarit kuivuneet eilisestä, kaikesta tätä lisää huomenna. Ja taatusti jostain muistakin asioista. Mutta nyt. Menoksi. Lättänälle. Mars!