6. joulu, 2018

Suomi 101

Sibenik

7-11 C

Pilvistä, iltapäivällä sadekuuroja

Se olisi itsenäisyyspäivä. Siis Suomen itsenäisyyspäivä. Joten oikein hyvää itsenäisyyttä vaan kaikille. Ja hyvää syntymäpäivää omille pojilleni. Tuli sitten 30 v. täyteen. Eipä uskoisi. Onnea!

Näin joulukuun kuudentena sitä tulee aina pohdittua mitä itsenäisyys minulle merkitsee. Varsinkin kun asuu jossain muualla kuin Suomessa. Onko tunne kotimaata kohtaan muuttunut ja jos, niin miten? Tuleeko synnyinmaata katseltua eri tavalla? Mitä, ja miten, siitä kertoo muille ulkomaalaisille kun se aina silloin tällöin nousee puheenaiheeksi? Itsenäisyyspäivänä tulee mietityksi omaa kansalaisuuttaan ja identiteettiään ehkä hieman syvällisemmin kuin keskellä arkea. Tai tuli mietityksi kun vielä asuit Suomessa. Vaikka ihan samanlainen päivä se silloinkin sielläkin oli. Muistaakseni.

Suomi on minulle kotimaa. Se tulee olemaan aina kotimaani asuin minä fyysisesti aivan missäpäin maailmaa tahansa. Kotimaa tarkoittaa turvallisuutta, se tarkoittaa maata josta olet kotoisin, se tarkoittaa juuria ja se tarkoittaa jotain joka on väkisinkin jättänyt sinuun jäljen. Jäljen, joka seuraa sinua koko loppuelämäsi. Halusit tai et. Suomalaisuutta on turha yrittää kätkeä, sitä on turha yrittää piilotella. Suomi ja suomalaisuus ovat sinussa sisällä. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.

Suomi on pieni kansakunta ja se sijaitsee kaukana kaikesta pohjoisen pallonpuoliskon pussinperällä. Mikä aiheuttaa sen, että Suomesta ei tiedetä juuri mitään, sitä ei tunneta eikä siitä paljoa puhuta. Missään. Niinpä, vaikkapa täällä meidän seudulla, on melko helppo olla suomalainen. Ihmisillä ei ole ennakko-odotuksia tai -asenteita minkälainen sinun 'pitäisi olla' kun kerran olet suomalainen. Kun meitä ei oikein tunneta.

Tämä luo paineita, jos niitä haluaa itselleen luoda, meille kaikille ulkosuomalaisille. Koska meitä, eikä Suomea, juurikaan tunneta, kuva suomalaisuudesta ja Suomesta luodaan osittain kauttamme. Hieman karrikoiden voidaan sanoa, että me ulkomailla asuvat suomalaiset olemme tietynlaisia Suomen ja suomalaisuuden edustajia. Joiden merkitys suomikuvan rakentajina on sen suurempi mitä vähemmän kontakteja paikallisilla suomalaisuuteen on. Virossa tai Ruotsissa ei yhden ulkkarin vaikutus suomikuvaan juurikaan kummoinen ole verrattuna siihen ulkkarin joka edustaa kotimaataan jossainpäin yksinään tai osana pientä porukkaa. Jos kylän ainoa ulkomaalainen on suomalainen, siitä vedetään äkkiä johtopäätökset että kaikki suomalaiset ovat samanlaisia kuin tuo meidän kylän Pertti.

Oma suhtautuminen Suomeen ei juurikaan ole muuttunut vaikka olenkin asunut pois maasta kohta kolme vuotta. Olen ylpeä kotimaastani, nyökyttelen tyytyväisen kun kaverini eri maista juttelevat Suomen koululaitoksen menestyksessä Pisa -tutkimuksessa tai joku on käynyt Lapissa ihastelemassa sen hiljaisuutta ja puhtautta. Joulupukista puhumattakaan. Toisaalta kerron mielelläni myös suomalaisista omituisuuksista kuten tänään käytävästä kättelymaratoonista presidentinlinnassa. Ja varsinkin sen suosiosta televisiokatsojien parissa. Mitä ei oikein ymmärretä. Minkään kansallisuuden parissa. 'Siis anteeksi mitä? Ihmiset siis katselevat kolme tuntia suoraa televisiolähetystä kun ihmiset kättelevät toisiaan? Miksi?'

Se tosiseikka että suomisuhteeni ei juurikaan ole muuttunut johtuu monesta eri asiasta. Ensinnäkin nykyään on helppo pysyä kärryillä mitä Suomessa tapahtuu. Vaikka tekniikan avulla. Pystyt kuuntelemaan ja katselemaan suomalaisia radio- ja televisiokanavia, saat uutiset ja jopa fyysiset lehdet käyttöösi välittömästi niiden julkaisun jälkeen. Eikä yhteydenpito suomalaisiin sukulaisiin tai kavereihin aiheuta sekään ylitsepääsemättömiä ongelmia. On, niin halutessaan, helppo säilyttää siteet kotimaahan. Saatan vain kuvitella minkälaista ulkosuomalaisten elämä oli pari- kolmekymmentä vuotta sitten kun yhteydenpito tapahtui kirjepostilla ja lehdet sait käyttöösi parin kolmen päivän viiveellä. Eikä whatappi tai facebook paljoa paukkunut.

Kaiken kaikkiaan itsenäisyyspäivä on minulle tärkeä päivä. Myös täällä Adrianmeren rannalla. Vaikka vietän päiväni retkellä naapurikaupunki Sibenikissä, tulen illaksi kotiin ja liityn tietysti kättelymaratoonin seuraajiin. Heti sen jälkeen kun olen katsonut Yle Areenasta Puolustusvoimien paraatin ohimarssin. Ja herkistynyt kun bändi aloittaa Jääkärinmarssin. Tuntematon jää tällä erää väliin, se kun on nähty niin monta kertaa.

Näin Suomen itsenäisyydestä täällä palmun alta tänä vuonna. Olkaa ylpeitä siitä että olette suomalaisia ja olkaa ylpeitä Suomesta. Koska se on melko ainutlaatuinen maa. Kaikesta huolimatta.