11. joulu, 2018

Uskaltaisiko sitä

Kastel Stari

4-12 C

Aurinkoista

Koska sivut ovat muuttumassa enemmän ja enemmän virallisemmiksi ja lukijamäärä kasvaa viikko viikolta, lienee syytä tässä kohtaa julkistaa virallinen vastuulauseke. Joten siis:

Sivujen ylläpitäjä, eli minä, pidättää oikeuden sivujen sisältöön ainakin siltä osin kun sitä ei ole varastettu, copypastattu tai imutettu joltain muulta sivuilta. Sivujen ylläpitäjä pidättää oikeuden myös mahdollisiin muutoksiin. Eli mielipiteensä muuttamiseen. Jos joku asia on tänään näin, se saattaa olla huomenna noin. Lopuksi sivujen ylläpitäjä pidättää oikeuden kirjoitusvirheisiin. Niitä tulee olemaan myös jatkossa.

Nyt kun virallinen osuus on hoideltu alta pois, voidaan siirtyä päivän aiheeseen. Joka pompsahti framille viikonloppuna kun juttelin useammankin joko ulkomailla asuvan, vasta muuttoa suunnittelevan tai täältä kotiin takaisin palanneen suomalaisen kanssa.

Kaikki lähti liikkeelle kaverista, joka oli juuri palannut, kolmen vuoden ulkomaan komennuksen jälkeen, takaisin kotiin. Palannut samalle paikkakunnalle mistä aikoinaan reissulle lähti. Tyyppi soitti lauantaina savu korvista nousten haluten avautua ensimmäisistä viikoistaan kotikonnuillaan. Antaen samalla lyhyen ohjeen. Älä ikinä muuta takaisin Suomeen. Älä ainakaan sille paikkakunnalle mistä aikoinasi reissulle lähdit.

Hän oli mennyt paikalliseen baariin. Ajatuksena oli, että menenpä ottamaan pari bisseä, tapaamaan vanhoja tuttuja ja päivittämään mitä kotikaupunkiin kuuluu. Mukava idea. Joka ei mennyt sinnepäinkään. Kaverini on/oli taustastaan ja harrastuksistaan johtuen verrattain tunnettu tyyppi kotikaupungissaan. Ja lähtönsä 'oikein ulkomaille' aiheutti suurta porua kun se kolmisen vuotta sitten tuli yleisempään tietoon. Että oikein ulkomaille! Ja nyt se on sitten takaisin!

'Ai, olet tullut takaisin? Et sitten pärjännyt siellä? Tuli mies sitten maitojunalla takaisin....' Ja vastaavanlaista läpi illan. Eikä ne laantuneet edes siitä kun kaverini koitti selittää että ei, tulin takaisin siksi että kolmen vuoden komennukseni päättyi. Että paluu oli aivan suunniteltu ja että hommat jatkuu täällä Suomessa ihan ennakkoon sovitun mukaisesti. 'Kyllähän minä sanoin pojille jo silloin kun läksit ettei se siellä pärjää.... että kyllä se routa porsaan sieltä kotiin ajaa....'. Huoh. Kaveri kyseli ihan vakavissaan että sattuisiko minulla olla tiedossa hommia, ihan mitä hommia tahansa, täällä meilläpäin. Voisi kuulemma saapua melko nopealla aikataululla.

Tosiasia on se, ettei ulkomaille muuttaminen sovi kaikille. Osa on vaan niin juurtunut asuinpaikkaansa, -maahansa, kavereihinsa tai vaikkapa sukulaisiinsa ettei tulisi mieleenkään lähteä. Ei edes naapurikaupunkiin, ulkomaista puhumattakaan. Mikä on ihan ok. Ei tämä sovi kaikille. Eikä edes kiinnosta kaikkia. Toisaalta tosiasia on myös se, että jos joku haluaa tosissaan muuttaa, haluaa tosissaan kokea jotain uutta ja saada tosissaan uusia kokemuksia, ei haaveiden toteuttamisen estäviä asioita olekaan. Jossain tapauksessa muutto saattaa vaatia hieman enemmän ponnistuksia, mutta aina löytyy ratkaisu. Melkein mihin tahansa.

Kuulen tänne asti kuinka joku mutisee siellä juuri nyt että joo joo, mutta kun lapset ovat vielä koulussa. Ja kun on tuo sairauskin. Tai kun on tuo perhe. Eikä duunia siellä ulkomailla. Eikä rahaa. Kaikki nämä, ihan kaikki, ovat tekosyitä. Kaikki nämä, ihan kaikki, ovat ratkaistavissa. Jos vaan tahtoa löytyy.

Otetaan esimerkiksi pahimpia ruuhkavuosia elävä kaveriperheeni. Tämä perhe oli yksi ehkä epätodennäköisimpiä ulkomaille muuttajia. Vanhemmat ovat töissä ja lapsia on selkeästi enemmän kuin normiperheessä. Ei mennä sen tarkempaan lukumäärään, sanotaan vain että selkeästi useampi kuin tavallisessa 2-3 lapsisessa perheessä. Kaikki lapset, iältään 2-17 v., ovat koulussa ja kaikilla on omat kaveripiirit ja harrastukset. Omakotitalo Suomessa ja elämä kaikinpuolin muutenkin uomissaan ja mallillaan. Eivät todellakaan tulleet ensimmäisinä mieleen kun mietin ketkä kaveri- tai tuttavapiiristäni saattaisivat muuttaa joskus jonnekin ulkomaille.

Ja nyt viikonloppuna tuli viesti; kaikki on vihdoin valmista, kaikki asiat on saatu järestetyksi niin että voimme ilmoittaa muuttavamme Espanjaan. Koko perhe. Duuniasiat kunnossa, lasten koulut järjestetty, asunto hankittu ja omakotitalo Suomessa pantu vuokralle. Ongelmia oli kuulemma ollut, paljon asioita oli pitänyt järjestellä, osa jopa melko luovasti mutta kun tahtoa löytyi, ne eivät estäneet unelman toteuttamista. Vanhemmat halusivat itse irti päivittäisestä oravanpyörästä ja samalla antaa lapsilleen kokemuksia jotka kantavat taatusti läpi heidän elämänsä. Antaa heille aivan eri näkökulman kuin nykyisellä asuinpaikallaan jumittaen. Vaikka elämä sielläkin oli ihan hyvää ja kohdillaan.

Mitä minä koitan tällä tämänpäivän jutullani oikein sanoa? Koitan kertoa sinulle joka mietit siellä näitä meidän ulkkareiden blogeja ja nettisivuja lukien että voikun minäkin voisin, koitan kertoa että kyllä sinä voit. Sinä voit vaikka heti. Ja että sinun kannattaa. Aivan taatusti. Kuten tuolla edellä jo totesin, kaikki asiat ovat ratkaistavissa. Jos oikeasti haluat kokeilla minkälaista se eläminen vieraassa kulttuurissa, vieraassa maassa vieraiden ihmisten ympäröivänä on, kokeile. Ainahan täältä pääsee pois jos homma ei toimi. Tai jos toteat ettei tämä olltukaan se minun juttuni. Sillä semmoista kulkuvälinettä kun maitojuna ei ole olemassakaan. Eikä se routa sitä porsasta mihinkään aja.

Tälle päivälle lähti sitten tämmöinen motivointipläjäys. Johon lisättäkööt vielä se, että jos tämä sai aikaan liikettä, kannattaa kysellä kohdemaassa jo asuvilta tyypeiltä vinkkejä, oheita ja kokemuksia. Se auttaa niiden väistämättä eteentulevien ongelmien ratkaisemisessa ja niihin varautumisessa.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis; kyllä uskaltaa. Ja kyllä kannattaa. Kuten kannattaa myös tulla takaisin tänne huomenna että mitä se nyt taas on keksinyt.