12. joulu, 2018

Dementiaraskaus

Kastel Stari

3-11 C

Osittain aurinkoista

Palataan vielä lyhyesti eiliseen motivaatiokirjoitukseen. Tuolloin kannustin ihmisiä muuttamaan Suomesta ulkomaille jos homma vähänkin kiinnostaa. Ja todistelin kuinka oikeastaan kaikki 'tekosyyt' muuton tieltä ja sitä estämästä voidaan joko kaataa tai vähintäänkin kiertää. Esimerkkejä tästä kun löytyy aivan lähipiiristä.

Ja aivan kuten aina tätä aihetta käsitellessäni sain palautetta. Ja lisäkysymyksiä. Ja huomioita ja kommentteja. Kiitos kaikista niistä. Jopa siitä jossa todettiin että Suomi on maailman paras paikka eikä sieltä kukaan halua lähteä ja että minä olen petturi ja ties vaikka mitä kun sellaista edes ehdottelen. Niin taidan sitten olla. Tosin en tainnut arvostella Suomea milläänlailla. Kunhan esittelin vaihtoehdoja siellä asumiselle. Jos se tekee minusta maanpetturin, sitten se sen tekee.

Yksi suuri mietintää aiheuttavia asioita tuntuu olevan lapset. Kuinka he viihtyvät, saavatko he kavereita ja ennenkaikkea, mites sen koulun kanssa? Kaikki nämä huolet ovat täysin luonnollisia. Vastailin jo suoraan kysyjille mutta käydään pari juttua vielä näin julkisestikin läpi.

Lasten viihtyminen on paljon kiinni lapsesta itsestään, hänen luonteestaan ja hänen sosiaalisuudestaan. Joita kaikkia näitä ulkomailla asumisen luulisi kehittävän. Kun olen seurannut ulkomaalaisten lasten kotiutumista tänne meidän seudulle, kenelläkään, kansallisuudesta riippumatta, ei näyttäisi olleen sen suurempia ongelmia. Ei ainakaan sivusta seuraajan silmin. Kavereita tuntuu olevan, paikalliset tavat hallussa ja puhupa osa jo sangen näppärästi kieltäkin.

Koulusysteemiä olen käynyt läpi aikaisemmissa kirjoituksissani ja vastasin eilen muutamalle kysyjälle suoraan, joten ei mennä siihen nyt enää syvemmin. Suomalaisia kouluja maailmalla toimii yli sata kappaletta. Kansainvälisiä kouluja tätäkin enemmän. Mutta ei se, kulttuurieroista huolimatta, huono vaihtoehto ole käydä ihan paikallistakaan koulua. Kieltä, tai kieliä, oppii kun sitä joutuu väkisin puhumaan, paikallisia kavereita saa koulusta helpommin ja niin edelleen. Erinomainen sivu suomalaisten koulujen etsintään löytyy muuten tästäSivuilla on ohjeet myös suomalaisen koulun perustamiseen. Joten kannattaa tsekata.

Sitten muuttoprogandasta aivan johonkin muuhun. Nimittäin jouluun. Johon on tätä kirjoittaessani aikaa tasan 12 päivää jos lasketaan suomalaisen tavan mukaisesti aattoon, 13 päivää jos lasketaan kansainvälisesti joulupäivään. Tämä tarkoittaa 12-13 päivää kärsimystä. Totaalikärsimystä. Radio joka minulla paukuttaa koko päivän tuossa olohuoneen nurkassa, aloitti joulumusiikin voimasoiton tämän viikon alusta. Vielä viime viikolla siellä soi joulubiisi silloin, toinen tällöin, mutta tällä viikolla tuntuu että vähintäänkin joka toinen soitettu kappale on joululaulu. Ja kun ottaa huomioon että varsinaiseen juhlaan todellakin on vielä ne vajaat kaksi viikkoa, ei pahemmin tarvitse rakennella suoratoistopalveluihin 'Joulumusiikkia' -soittolistaa. Ei edes juuri niitä omia suosikkeja kuullakseen. Sillä kyllä se maailman paras ja ainoa kunnon joululaulu, Sladen Merry X-mas Everybody, riittävän usein soi. Jopa radiossa. Toki muutaman kerran myös Spotifyssä. Lenkkisoittolistassa.

Lopuksi aivan jotain muuta. Nimittäin yksi uskomus jonka kuulin eilen ja josta olin hieman hämilläni. Minulla oli silmässä jotain. Silmä oli punainen, sitä kutitti ja kun sitä tuli hierottua, se turposi. Ei se todellakaan mikään nyrkkeilijän silmää ollut, mutta jos oikein tarkkaan katsoi, huomasi kyllä että se oli punainen ja ärtynyt. Josta syystä minua onniteltiin. Ja kysyttiin että milloin on laskettu aika. Sillä kroatialaisen, dalmatialaisen tai vähintäänkin kastelalaisen, uskomuksen mukaan perheen vaimon ollessa raskaana, tulevan isän silmä ärtyy ja sitä kutittaa. Ja koska minun silmäni oli eilen ärtynyt ja sitä kutitti, olen tuleva isä. Josta onnea.

Nyt pitäisi sitten vaan tietää että kuka mahtaa olla tämä 'onnekas' äiti. Mukava olisi tietää myös se, että milloin tämä minulle toistaiseksi melkoisen savuverhon takana oleva perhetapahtuma tapahtuu. Minulle on pikkaisen hämärää jopa se, että milloin tuohon perhetapahtumaan johtanut maailman kaunein asia on sattunut. Ja kenen kanssa. Ja missä.

Mutta jos vanhat uskomukset jotain kertovat niin mikäpä minä olen niitä kieltämään. Pitänee siis käväistä kaupasta sikareita. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Näin tälle päivälle. Kierreltiin vähän siellä sun täällä ja päädyttiin raskauteen. Vieläpä ihan selvinpäin. Huomenna sitten lisää. Radiosta tulee juuri nyt muuten Fork -yhtyeen sangenkin svengaava Merry Christmas Everyone. Alunperin Shakin' Stevensin joulubiisi. Huoh.....