13. joulu, 2018

Omaiset

Kastel Stari

5-8 C

Sadetta, keltainen varoitus sateesta ja tuulesta

Kyllä on turvallinen olo. Ei unohdeta suomipoikaa vaikka olisi kuinka kauan, tai kuinka kaukana, Suomesta. Viranomaiset, ne ainoat omaiset joita kiinnostaa, löytävät sinut kyllä ja jaksavat kysellä asioita. Toistuvasti ja sinnikkäästi.

PostiPate toi eilen keltaisella skootterillaan kirjeet suomalaiselta pankilta ja verottajalta. Aina kun saat minkä tahansa virallisen, tai edes virallisuuteen viittaavan kirjeen Suomesta, se on joka kerta pikkaisen kuumottavaa. Että mitäköhän sitä nyt? Mitä ne nyt ovat keksineet? Olenko unohtanut jotain/jonkun paperin/ilmoituksen/lomakkeen? Ja kuinka paljon se tällä kertaa minulle maksaa?

No, eiliset kirjeet eivät maksaneet mitään. Ainakaan mitään uutta. Onneksi. Pankki tiedusteli ystävällisesti Verohallinnon kehoituksesta asiakkaansa verotuksellisia tietoja asuinvaltiosta sekä varallisuus- ja tulotietoja. Oli muuten aika nopeasti läpikäyty varsinkin tuo varallisuusosio. Osuuspankin valtakunnallinen puhelinpalvelu oli, tietenkin, ruuhkaantunut ja pyysivät soittamaan myöhemmin. En soittanut. Sen sijaan näppäränä asiakkaana soitin suoraan omaan konttoriini. Alavieskan Osuuspankin pääkonttoriin. Siis pääkonttoriin! Se lukee ihan oikeasti kaikissa papereissa. Ainoa pankki koko noin 2500 ihmisen kylässä. Jossa katuvalot sammutetaan iltaisin kello 23.00. Mutta pitäähän pankilla pääkonttori olla. Jopa Alavieskassa. Tietysti.

Tiedot, ja vallitseva säätila niin Alavieskassa kuin Kastel Starissa, päivitettiin ja syötettiin systeemiin. Paitsi sitä säätilaa.Toivottavasti Verohallinto on nyt tyytyväinen. Jostain kumman syystä heitä kiinnosti myös minun paikallinen vero- eli henkilötunnukseni. Joka sekin piti näpytellä systeemiin. Vaikka kaikki miljoonatuloni tulevat Suomesta jonne myös makselen veroni. Kroatialla kun ei ole Portugalista tuttua verotussopimusta jonka nojalla siellä asuvat suomalaiseläkeläiset ovat jotenkin, kait, selvinneet veroistaan. Kroatialaiseläkeläiset maksavat veronsa kiltisti Suomeen. Ja vastailevat kiltisti kaiken maailman kyselyihin.

En tiedä mitä tulee tapahtumaan ensi vuonna, sillä kanssani puhuneen virkailijan mukaan Verohallinnon lomakkeessa, joka taatusti oli paperilomake, puhuttiin jotain kolmannen vuoden lopusta. Siis kolmannen vuoden lopusta siitä laskien kun verovelvollinen on muuttanut pysyvästi pois Suomesta. Tai jotain tuon suuntaista virkamieskielellä. Minulla tulee kolme vuotta Suomesta poissa ensi vuoden toukokuussa ja tuo kapulalla ilmaistu aikajänne täyttyy siis vuoden päästä. Eli ulkomailla asumisen kolmannen vuoden päättyessä. Ehkäpä sen jälkeen minun verovelvollisuus Suomeen päättyy. Tai tuplaantuu. Ei voi tietää. Pikkaisen jänskättää jo nyt. Mutta eiköhän viranomainen kerro kun sen aika on.

Se Paten toimittama toinen kirje, se verottajalta tullut, se sisälsi ihan vain päätöksen verokortista. Päätöksen? Eli kertoivat että minulle on myönnetty, tai päätetty antaa, verokortti. Jossa mainittiin veroprosenttini. Ja kotikuntani, joka näyttäisi yhä edelleen olevan se kunta mistä tälle reissulle lähdin. Vaikka viralliset kirjani ovat olleet täällä jo kohta kolme vuotta. Lapussa oli myös suomalainen veronumeroni. Siis se numero jota aikoinani metsästin kissojen ja koirien kanssa kun pankkitiliä täällä avatessani paikallinen pankki sitä kyseli. Tuolloin en edes tiennyt omaavani moista. Nyt tiedän. Ja tiedän jopa mikä se on. Numerolla ei muuten ole mitään tekemistä sosiaaliturvatunnuksen kanssa eikä se ole mitenkään johdettavissa siitä. Muistuttaa vähän tätä kroatialaista henkilötunnusta joka näyttää myös aivan randomina jostain rummusta arvotulta numerosarjalta.

Pysytään lopuksi edelleen postissa. Ja joulussa. Tarkemmin joulupostissa ja -korteissa. Ainakin radion perusteella Suomessa kuuluu olevan käynnissä jälleen vuosittainen joulukorttikeskustelu. Että lähetätkö kortteja vielä? Jos et lähetä niin miksi et? Jos lähetät, niin miksi. Mitä kaikki tämä sinulle merkitsee? Ja jos ei merkitse mitään, miksi ei? Tuntuu että tämä on aihe käsitellään jokaikinen joulu. Radio/telkkari voisi ajaa vanhoja nauhoitettuja ohjelmaspotteja vuodesta toiseen sillä perusteetkin säilyvät tasan samoina. Tottakai lähetän, koska olen jouluihminen. Haluaisin lähettää kyllä mutta ei niitä sittenkään koskaan tule postitetuksi. Onhan se mukava saada 'oikea' kortti koska se osoittaa että joku on ajatellut sinua. Ja niin poispäin. Jokaikinen vuosi. Ihan samat jutut. Aina.

Tiedoksenne muuten että minä en, tänäkään vuonna, lähetä ensimmäistäkään joulukorttia. En mihinkään enkä kenellekään. Eikä niitä näin ollen tarvitse minullekaan lähettää. Vaikka tiedän että jotkut lähettävät. Kuten faija. Sieltä se vapisella kädellä kirjoitettu kortti jossain välissä kolahtaa. Kuten tekee joka vuosi.

Muistutuksena vielä, että jos haluatte korttinne menevän jouluksi perille Suomessa, viimeinen päivä lähettää ne halvemmalla taksalla (1.05€), oli eilen. Joten myöhästyitte. Kalliimmalla merkillä (1.50€) ne toki vielä ehtivät kunhan ovat matkalla viimeistään 19.12. Eurooppa ehtii vielä tänään, muu maailma meni jo. Eikä tämä ollut Postin maksettu mainos.

Oltiinpas sitä tänään virallisia. Vaihteeksi. Huomenna, viikon viimeisessä, ollaan sitten todennäköisesti aivan jotain muuta. Mikä näkyy niin aiheissa kuin teksteissä. Ellei keltainen skootteri tuo lisää jotain virallista josta pitää kirjoittaa. Tai jotain muuta tapahdu. Mutta siitä lisää sitten huomenna. Tähän samaan aikaan.