17. joulu, 2018

Joulu

Kastel Stari

4-8 C

Pilvistä, sadekuurojen mahdollisuus

Siihen on tasan viikko. Tasan viikon päästä, vihdoin, radio lopettaa päättymättömältä tuntuvan joululaululänkytyksensä, tasan viikon päästä, vihdoin, sähköpostiin alkaa tippua muitakin kuin 'tässäpä oiva lahjaidea' -mainoksia, tasan viikon päästä Suomi hiljentyy yhdeksi illaksi. Turku julistaa joulurauhan, isä häviää siksi aikaa kun joulupukki käy ja turvakodit valmistautuvat vuoden kiireisimpään aikaan. On siis jouluaatto.

Täällä joulua vietetään silloin kun joulu on. Eli 25.12. Jouluaatto on ihan normipäivä. Joulupäivänä kaupan ovat kiinni ja ihmiset syövät, juovat ja viettävät aikaa yhdessä. Koska tuohon kaikkeen ei ole kuin viikko, käydään läpi hieman mitä joulu minulle merkitsee, miten sitä vietän ja kaipaanko mahdollisesti jotain. Ja koska nykyään vaikutan, tai ainakin asun, täällä palmun alla tehdään se vertaillen. Vertaillaan minkälainen joulu oli Suomessa ja minkälainen se on täällä, vertaillaan minun jouluhistoriaa siihen jouluun mikä minulla on edessä ja minkälaisia ne kaksi jo täällä viettämääni ovat olleet.

Pohjaksi kerrottakoot etten ole varsinainen jouluihminen. Tottakai aikoinaan oli mukavaa, kivaa, ihanaa ja fantsua kun lapset olivat pieniä, mutta ei se joulu muutoin minulle kovin kauheasti ole koskaan merkinnyt. Ei ainakaan paljon. En ainakaan myönnä. Ja se mahdollinen merkitys on tässä elämän heitellessä entisestään vaan pienentynyt. Kunnes koko juhla hiljalleen on muuttumassa ihan tavalliseksi päiväksi. Ilman sen suurempia merkityksiä. Kun ei tuo uskontokaan asiaan vaikuta. Joku syntyi jouluna, kait. Hienoa.

Valmistuminen joulun viettoon on sekin vähentynyt tässä vuosien saatossa vaikkei se aiemminkaan sen suurempia puristeluja ole aiheuttanut. En Suomessakaan enää loppuaikoina kovin kauheasti laittanut enkä koristellut kotia jouluksi. Minulla oli Halpa Hallin alennuskorista vitosella joskus joulun jälkeen ostamani 40 cm muovikuusi, jonka taittelin esille jouluksi. Kuusessa oli yksi punainen pallo. Siis yksi. Ei tullut pakatuksia kuusta mukaan ja niinpä nyt ei ole edes sitä. Ei ole kyllä muitakaan. Kuusia, ihan aitoja sellaisia, niitä kyllä myydään täälläkin. Myynti alkoi nyt menneenä viikonloppuna. Hinnasta minulla ei ole minkäänlaista aavistusta eikä suunnitelmissa ole moista hankkia. Kun siitä irtoilee niitä neulasia.

Joulukorteista olen kirjoittanut aiemmin. Ne kuuluvat osaltaan joulun valmisteluun. Minä en siis lähetä, enkä ole lähettänyt enää pitkiin aikoihin, ensimmäistäkään joulukorttia. Minulla ei sinänsä ole mitään kortteja vastaan, niiden lähetys on vaan aikaisemmassa elämässä on ollut ulkoistettu parisuhteen toiselle osapuolelle joten en ole siihen puoleen panostanut. Ja niin ne jäävät lähettämättä. Yhä edelleen.

Ruoka on tärkeä osa joulua. Perinteinen suomalainen joulupöytä kaikkine perinneherkkuineen lienee yksi niistä asioista joita voin sanoa ihan rehellisesti kaipaavani Suomesta. Kaikki kalat, kunnon kinkku, laatikot, jopa risolli. Ei välttämättä onnistu täällä.

Lohi on Kroatiassa kallista. Sitä saa kaupoista kyllä mutta Suomen hintoihin verrattuna se on arvokasta. Silliä en ole löytänyt joten se siitä sinappisillistä. Laatikoita ei täällä ole. Eikä 'oikeaa' perinteistä suomalaista, ei edes tanskalaista, joulukinkkua. Risollista puhumattakaan. En ole onnistunut löytämään edes sitä makeaa, itseasiassa melko hirveän makuista, joululimppua. Lähimmät piparkakutkin löytyvät Zagrebin Ikeasta.

Hieman soveltaen siis mennään. Jos näitä perinneherkkuja nyt edes haluaa vääntää. Viime vuonna tein eräänlaisen perunalaatikon, jonka imellystys meni täysin reisille. Mutta olihan se, no, laatikkoa perunasta. Kaloja oli vähän tuota ja pikkaisen tätä. Ja se kinkku. Se oli porsasta. Perinteisen joulukinkun kanssa sillä ei muuta tekemistä ollut.

Tiedän että suomalaiset eri puolilla Kroatiaa virittelevät kinkuikseen kaikenlaisia säätöjä. Pekonilla vuorattu peruspaisti oli kuulemani mukaan toiminut viime jouluna. Itse taidan paistella, aivan kuten viime joulunakin, ihan normaalin possupaistin ja panostan sitten kuorrutukseen. Kuorrutan sen perinteisellä suvussa kulkevalla kinkunkuorrutuksella joka toivottavasti antaa pienen, ihan pienen, muiston normikinkun mausta.

Näin mennään joulu Kastel Starissa. Lahjoja en ole ostanut enkä niitä myöskään tule saamaan. Tunnelmaan koitan päästä radiota kuuntelemalla ja televisiota katselemalla. Joulupukin kuuma linja ja joulurauhan julistus, eiköhän se siitä. Illalla pikkaisen juustoja ja vaikka en ole pitkiin aikoihin alkoholia juonutkaan, aattona sitä voisi lämmitellä hieman punkkua. Vaikka juustojen seuraksi. Ja palanpainikkeeksi viskimoukku.

Paljon on siis muuttunut perinteisestä suomalaisesta joulusta. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy eikä muutu mihinkään. Se on jouluisin mieleen ja rintaan hiipivä yksinäisyys. Sillä vaikka en ole jouluihminen, pakko se on myöntää, että tuolloin tunteet ovat ehkä hieman tavanomaista enemmän pinnassa. Jostain syystä. Ja niin ne tulevat olemaan taas viikon päästä, tasan viikon päästä. Vaikka mitä väittäisin.