20. joulu, 2018

Ja sitten syödään

Kastel Stari

6 - 12 C

Pilvistä, sadekuuroja

Jonkinlaisena löyhähkönä teemana on tällä viikolla ollut joulu. Sitä on käsitelty erilaisista näkö- ja eri tulokulmista pitkin viikkoa. Mutta, aivan oikein, yhtä osaa joulusta ei ole sivuttu vielä ollenkaan.

Kroatialainen joulu, sen vietto ja paikalliset perinteet, ne ovat jääneet kokonaan käsittelemättä. Joku teistä lukijoista kirjoitteli että olisi kiva lukea millä tavalla joulua vietetään siellä, eli täällä palmun alla, minkälaisia perinteitä täällä on ja mitä täällä syödään.

Vastasin kyselijälle, ja vastaan tässä, että en minä vaan tiedä. En minä tiedä miten joulua täällä vietetään. Viettotapoja on taatusti noin miljoona. Kullakin on omat perinteensä ja kukin syö mitä haluaa. Jonkinlaisia ikiaikaisia perinteitä, ja ruokia, löytyy toki, mutta nekin vaihtelevat sen perusteella missä osassa maata ollaan. En siis edes yritä olla mikään asiantuntija ja koittaa vakuutella teille että Kroatiassa juhlitaan näin, Kroatiassa syödään noin ja kaikki tämä perustuu tuohon traditioon. Koska Kroatiassa ei todellakaan tehdä niin. Jossain osassa saatetaan jotain perinnettä noudattaa, toisessa osassa ei. Koska siellä on aivan omat perinteensä. Niinpä kykenen kirjoittamaan teille vain siitä mitä itse olen täällä nähnyt, kokenut tai mitä minun tuttavani ovat tehneet tai tekevät. Sitä mitä ihmiset tekevät Istriassa tai vaikkapa Zagrebissa, sitä pitää kysyä joulunsa sieltä viettäviltä. Tai muilta asiantuntijoilta.

Mutta siis. Niitä perinteitä. Joulun juhlinta alkaa ns. Badnji Dan'lla jatkuen Badnja Vecerinä. Eli aattopäivänä ja -iltana. Banjak tarkoittaa muuten aivan sananmukaisesti käännettynä 'pysyä hereillä'. Badnji dan ja badnja vecer ovat näin ollen perinne jossa valvotaan aatosta aina joulupäivään asti. Tekeekö tätä kukaan, sitä en tiedä. Ei kukaan ainakaan minun tuttavistani. Tietyillä alueilla maata on perinteenä tuoda iso tukki takkaan palamaan ja pitää tulta yllä aatosta, eli banjakista, aina joulupäivän iltaan asti. Ei tätäkään kukaan minun maallistuneista kavereista jaksa tehdä. Koska nukkuminen on mukavaa.

Aattoiltana ei tankata niinkuin Suomessa on tapana, täällä syödään aattona verrattain vähän ja verrattain pieniä aterioita. Itse varsinaisena jouluna, eli joulupäivänä, kroatialaisesta joulupöydästä saattaa sitten löytyä melkein mitä tahansa. Kuten vaikka kalkkunaa, lammasta, possua tai jopa ankkaa. Myös perinteistä kroatialainen herkkuja kuten kaalikääryleitä saattaa olla tarjolla. Jos niistä nyt joku sattuu pitämään.

Muita perinteisiä jouluruokia, joiden esiintyvyys jouluisissa pöydissä on korkea, ovat turskakeitto (bakalar), joka tehdään kuivatusta turskasta. Kaupoissa on loppuvuodesta tarjolla hyvin omituisen näköisiä kuivattuja kaloja, jotka ovat siis juurikin turskia joista tehdään juurikin tuo keitto. Muistan ensimmäisen jouluni täällä kun ihmettelin että mitähän kummituskaloja nuo ovat ja miten niitä syödään. Ovat nimittäin melkoisen kuivakan näköisiä. Itä-Kroatiassa keittona toimii hyvin maustusteinen kalakeitto (fiš paprikaš), suora käännös kalamuhennos. Ja ennen keittoa pöydässä on, kuten aina vuodenajasta riippumatta, kylminä alkupaloina juustoa, kinkkua, salamia ja oliiveja (sir, pršut, salam, masline).

Kun sitten aletaan vetää lämmintä ruokaa, vedetään edellä mainittua kalkkunaa, lammasta, possua tai ankkaa. Näiden lisäksi pöydässä saattaa olla täytettyjä paprikoita, jotka täällä muuten valmistetaan keittämällä, ei uunissa kuten Suomessa. Salattina toimii ranskalainen salaatti. Joka tunnetaan myös nimellä Oliver- tai venäläinen salaatti.

Jälkkärit ovat se tärkein osa ateriaa. Ainakin minun kaveripiirissäni. Varsinkin naispuolisten joukossa. Ja niitähän riittää. Siis jälkiruokia, ei naispuolisia kavereita. Mainittakoot nyt vaikka fritulet, eräänlaiset pikku donitsit, saksanpähkinärullat (orahnjača), kiflicet eli vaniljakeksit ja tietysti struudelit joita on hyvin monenlaisilla hilloilla. Riittäähän näitä.

Juomana olut, viinit ja tietysti käydyistä hedelmistä valmistettu paikallinen rakija. Jota sitäkin on monia eri makuja. Ja jota ei kannata kipata ihan kaksin käsin. Nimimerkillä kokemusta on.

Näin syödään siis Dalmatiassa jouluna. Tai sitten ei syödä. Tiedän muutamankin tyypin, ihan paikallisen, jotka kertovat tilaavansa pizzan jouluateriaksi. Joten perinteet ovat perinteitä ja ne elävät vuosien saatossa. Kun joku seuraajani, joskus kymmenien vuosien päästä, kirjoittaa sen aikaisilla välineillä ja laitteilla sen aikaista blogiaan ja vastaa samaiseen kysymykseen perinteistä, hänen vastauksensa ovat taatusti aivan erilaisia kuin nämä minun vastaukseni ovat jouluna vuonna 2018.

Näin tälle päivälle. Kun jouluun on enää neljä yötä. Tai viisi. Laskin ihan itse. Huomenna vedetään viikko yhteen, toivotellaan hyvät joulut ja vetäydytään joululomalle. Blogi nimittäin huilaa ainakin joulupyhät. Saattaa olla että lonkkaa vedetään jopa uuden vuoden yli. Ei voi vielä tietää. Katsellaan jos sitä huomiselle vaikka saataisiin jonkinlainen päätös tästäkin asiasta aikaiseksi.