27. joulu, 2018

2018 - ensimmäiset kuusi

Kastel Stari

6 - 13 C

Aurinkoista

Onneksi olkoon. Jos luet tätä olet todennäköisesti selvittänyt joulun, jälleen kerran, suosiolla. Toivottavasti joulukinkku, -kala ja/tai seitankinkku on hävinnyt sieltä jääkaapista. Ettei tarvitse joulun ripeistä enää kovin kauaa kärsiä.

Täällä joulu meni perinteisesti. Eli ilman mitään suurempia historiasta kumpuavia rasitteita. Ei ollut kystä kyllä eikä pahemmin notkuvia juhlapöytiä, ei lahjoja eikä pukkeja, sen sijaan oli muutama lounas, päivällinen ja drinkkihetki kavereiden ja tuttujen kanssa. Parasta tässä joulussa on se, että se on ohi. Ei siksi että minulla olisi yhtään mitään joulua vastaan, olen vaan onnellinen siitä että tuolla nurkassa länkyttävä radio soittaa normaalimusiikkia sen tingeli-tangelin sijaan josta olemme saaneet 'nauttia' aivan liian kauan. Ja että maailma siirtyy taas takaisin raiteilleen. Vaikkakin sitten niille arkisille raiteilleen.

Koska tätä vuotta on enää rapiat jäljellä, tänään ja huomenna on tarkoitus iskeä 365 päivää, joita kutsutaan myös vuodeksi järjestysnumeroltaan 2018, pakettiin ja kurkkia hieman mitä sitä oikein tuli touhutuksi, mitä eteen ilmestyi ja mitä liikkui mielessä. Tänään käsittelyssä ovat siis kuusi ensimmäistä kuukautta, huomenna jatketaan loput kuusi.

Heti tähän alkuun on todettava että jos joku odottaa suuria paljastuksia, avautumista tai jonkinlaista tajunnanvirtaa, valitettavasti täytyy tuottaa pettymys. Kun eilen illalla lueskelin blogia taaksepäin, hämmästyin itsekin miten tavanomaista, rutiininomaista ja ajoittain jopa harmaata elämä on ollut. Ainakin nuo kuusi ensimmäistä kuukautta. Sen pidemmälle en historiaa vielä plärännyt, tiedä sitten mitä kaikkea vielä paljastuukaan kun huomenna käsittelyssä ovat ne kuusi jälkimmäistä. Kenties juuri ne olivat tapahtumatäytteiset, vauhdikkaat ja sykkivät kuukaudet vuonna 2018.

Kirjoitin näemmä vuosi sitten keväällä ihan niistä tavallisen ulkosuomalaisen tavallisista aiheista kuten ulkomaille muutto, yksinäisyyden tunteet, muut arkiset suuret tapahtumat ja tietysti säästä. Ilmoista voi kirjoittaa aina. Siitä myös kysytään paljon.

Muuttaminen näytti olleen aiheena alkuvuodesta usein, olihan tuolloin, siis vuosi sitten, varsinaisesta muutostani kulunut vasta vajaa kaksi vuotta. Kenties tuo asia, eläminen vieraassa maassa, vieraassa ympäristössä ja kulttuurissa, oli vielä tuolloin sen verran tuoretta ja vereslihalla että siitä piti kirjoitella. Nykyään kun rutiinit, ja arki, ovat hiipineet elämään, ei varsinaisesta muutosta tulee enää ihan niin kauheasti, eikä usein, kirjoitettua. Paitsi kysyttäessä.

Yksinäisyyttä käsittelin viime keväänä paljon. Eikä tuo aihe mihinkään ole hävinnyt, poistunut eikä haalistunut. Tosiasia on nimittäin se, että yksin asuessa yksinäisyyden tunne hiipii väkisinkin yhä edelleen ajoittain. Mutta niin se hiipi Suomessakin. Joten ei mitään uutta uuden auringon alla. Totesin keväällä, ja totean yhä, että minulla on täällä paljon, varmasti enemmän kuin mitä Suomessa oli, kavereita ja tuttuja joita tapaan säännöllisen epäsäännöllisesti. En ole siis mitenkään 'ranteet-auki-yksinäinen', mutta joskus tunne vaan ottaa vallan. Jos ihan rehellinen olen. Ja miksipä en olisi.

Varsinaisen yksinäisyysavautumisen kirjoitin 29.03.2018 Ilta-Sanomien yksinäisyysteemaan liittyen.

Säästä lyhyesti, siitä kun kysellään ja se tuntuu kiinnostavan. Dalmatian talvi piti otteensa viime vuonna tammikuusta maaliskuun puoliväliin. Tammi-, varsinkin helmi- mutta myös puolet maaliskuusta, olivat sangen tuulisia ja sateisia. Olipa meillä oikein luntakin helmi- maaliskuun vaihteessa pari päivää. Tämä ei suinkaan ole tavanomaista näillä leveysasteilla. Ensinmäisen minihameen bongasin 2018 maaliskuun lopulla, itse vaihdoin shortsit 07.04. Paikalliset mummot kulkivat tuolloin vielä täydessä talvivarustuksessa koska allakka sanoo että vielä ei ole kesä. Eikä ollutkaan, sillä itsekin jouduin siirtymään, tosin aivan pieneksi hetkeksi, takaisin pitkiin pöksyihin muutaman päivän shortsikauden jälkeen. Varsinaisesti kesäshortstikausi alkoi huhtikuun puolessa välissä. Saattaisin kuvitella että tänä vuonna pääsiäisenä, joka sijoittuu melko myöhäiseen ajankohtaan 19.-22.04., shortsi- ja kesäkausi ovat jo täydessä käynnissä. Hinnat eivät ole tuolloin vielä aivan tapissaan joten jos sitä talvi- tms. lomaa sattuu olemaan varastossa, suosittelen pikku irtiottoa tuolloin. Yhtiöt lentävät jo suoria lentoja Splitin kentälle, kesäiset palvelut ovat heräilemässä ja ilmat, ainakin muutaman vuoden kokemuksella, ovat jo aivan kesäiset. Ainakin Suomen normikesäiset.

Muita alkuvuoden 2018 suuria tapahtumia luettelon omaisesti. Maailman rumin auto (WUC) siirtyi autojen taivaaseen toukokuun puolessa välissä hajottuaan lopullisesti maaliskuun lopulla. Niinistön Sale käväisi moikkaamassa ja avaamassa konsulaatin Splitissä 11.04. Tästä voisin kirjoitella enemmänkin mutta en ole vielä toipunut pettymyksestä kun en saanutkaan kutsua linnan juhliin joten olkoot. Kesäkuussa alkoi jalkapallon MM -kisat, joista lisää juttua huomenna ja ensimmäinen hyttynen oli makuuhuoneessani 26.04. vastaisena yönä. Näiden lisäksi kirjoitin keväällä kolmiosaisen Kastelan matkaoppaan joka sai paljon huomiota ja kiitosta. Tulen uusimaan päivitetyn painoksen aiheesta maaliskuun lopulla myös tänä vuonna. Yhä edelleen, opasta odotellessa, minulta saa kysyä asioita ihan yksityisesti.

Siinä lyhyesti kuusi ensimmäistä. Huomenna, vuoden toiseksi viimeisessä, jatketaan sitten kuudesta seuraavasta. Jos oli alkuvuosi rutiininomainen, niin loppuvuonna oli tapahtumia sitten senkin edestä. Mutta niistä lisää sitten huomenna jolloin mukana saattaa olla tältä päivältä puuttumaan jääneitä paljastuksia, avautumisia ja jopa tajunnanvirtaa. Ainakin juuri nyt, aamupöpperössä, tuntuu siltä että syksyllä tapahtui paljon asioita. Mutta niistä siis lisää huomenna.