2. tammi, 2019

Uusi numero

Kastel Stari

5 - 11 C

Aurinkoista, keltainen varoitus tuulesta

2019, 2019, 2019, 2019. Pikkaisen pitää harjoitella jotta taittuu sitten tuo uuden luvun vääntäminen jos sitä johonkin virallisluonteisiin papereihin tai lappuihin joutuu joskus kirjoittamaan. Mutta siis, rankkojen ponnistelujen jälkeen saatiin uusi vuosi jälleen synnytetyksi. Tai tarkemmin, vuosiluvun viimeinen numero vaihdetuksi. Ysiksi. 2019. Ajatelkaapas muuten, ikäänkuin valmiiksi, kuinka suuria ponnisteluja se tulee vaatimaan tasan vuoden päästä kun vaihdetaan peräti kaksi tuon luvun numeroista. Pitänee aloittaa kirjoitustreenit heti kesän jälkeen että on sitten 363 päivän valmis. Ihan pienesti ennakoin kuitenkin jo nyt... 2020.

Eilen oli paluu normiin. Joka alkoi lenkillä. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä enkä kyllästytä teitä yksityiskohdilla tämän enempää, mutta olipa meidän kylät silmiinpistävän tyhjiä uudenvuoden aamuna. Tuntuu kuin olisi lenkkeillyt neutronipommin jälkeisessä maailmassa. Tiedättehän, rakennukset paikoillaan mutta ihmiset kadonneet. Jolkottelin lähes 13 kilometriä ja kulutun tien päällä 2,5 tuntia. Olisinko nähnyt yhteensä kolme ihmistä. Ja pari koiraa. Oli melko aavemaista.

Viime vuoden viimeinen ilta täällä meillä meni sohvalla, peiton ja kahden koiran alla. Joista toinen, vieraileva yksilö, oli koko illan niin paniikissa pommeista että olin jo aivan varma ettei Ginger selviä aatosta hengissä. Mutta kun hän sitten kaivautui peiton alle minun jalkojeni päälle, se helpotti. Pikkasen. Meidän Rocky sen sijaan veteli sikeitä aivan rauhassa. Pikkaisen säpsähti jos/kun joku oikein iso jossain oikein lähellä räjähti, silloinkin ihan vaan siksi ääni häiritsi ja/tai herätti herran. 

Gingerin tilannetta lievensi radio, jota soitin verrattain lujalla jotta musiikki olisi edes hieman rauhoittanut ja hukuttanut osan pommiäänistä. Toimiko taktiikka? Enpä tiedä, ei se ainakaan tärinää lopettanut. Hengissä selvittiin kuitenkin. Radiosta puheenollen, täytyy kiittää Radio Suomessa kahta ohjelmaa vetävää Susanna Vainiolaa. Hän on ohjelmillaan avannut minulle aivan uuden maailman. Sekä Popradio että varsinkin Kissankehto ovat molemmat niin paskoja, että kun ihan kumpi tahansa alkaa, kanava vaihtuu samantien. Ja kun sitten aloin etsimään korvaavia kanavia, löysin koko maailman kanavatarjonnan. Josta olen Susannalle kiitollinen. Nyt kun hän soittelee sitä hönkäilytaidemusiikkiaan ja keksii halpoja tarinoita omasta päästään biisien ympärille, minä saatan olla Austinissa Texasissa countrya kuuntelemassa, Etelä Carolinassa beachpopin parissa tai New Yorkissa blueskanavalla. Joskus olen ollut jopa Zagrebissa kroatilaista musiikkia popittamassa. Mikä sekin voittaa Vainiolan ekstraindieulkolaitapopin.

Jostain ihmeen syystä pidän siitä että tiedän mitä vaikkapa Lakeside -nimisessä kaupungissa juuri nyt tapahtuu. Olen sangen tietoinen siitä että jätteiden kerääminen on, juhlapyhistä johtuen, normaali aikataulustaan päivän myöhässä. Eli jos odotatte roska-autoa keskiviikoksi, se tulee vasta torstaina. Tätä tietoa on paikallisella kanavalla paukutettu riittävästi. Ford -liikkeessä on muuten myös alennusmyynti. Autot ovat extraedullisia ja hintaan sisältyy elinikäinen renkaiden vaihto (?) kun ostat uuden Fordin juuri nyt. Joten eikun kaupoille.

Sitäpaitsi, kun tuolla maailman turuilla ja toreilla pyörii sieltä tarttuu aivan uutta musiikkia. Niinpä Spotify -soittolistallani nimeltään Ihkauusilenkki ei soi enää Saija Tuupanen ei Pyhimys eikä edes Cheeck, siellä soi Amerikan juurimusiikki bluesista rhytm&bluesin kautta countryyn, ajoittain jopa jazziin, asti. Ainakin hetken. Nämä genret korvieni välissä kun tuntuvat vaihtelevan. Joskus juurimusiikkia, sitten suomi-iskelmää josta pääsemme läskifunkkiin. Ja takaisin countryyn. Tai johonkin muuhun musiikkityyliin. Paitsi speedmetalliin. Mutta mikäpä siinä, kyllä maailmaan, minun päähäni, korviin ja Spotifyhyn musiikkia mahtuu.

Näin on 2019 polkaistu liikkeelle. Pidetään se vauhdissa ja tehdään siitä hyvä. Yhdessä. Kenties jopa himpun verran parempi kuin mitä 2018 oli. Minä koitan osaltani suorittaa tätä tehtävää palaamalla huomenna linjoille uusilla jutuilla. Joista ainakin yksi on tekemäni uudenvuodenlupaukset. Vanhan tavan mukaan niistä muista jutuista ei tiedä vielä kukaan. En edes minä.