3. tammi, 2019

Minä mallia 2019

Kastel Stari

1 - 6 C

Enimmäkseen aurinkoista

Oranssi varoitus kovasta tuulesta. Keltainen varoitus äärimmäisen alhaisesta lämpötilasta

Kirjoitin eilen kuinka olen käynyt Lakeside -nimisessä kaupungissa. Tarkemmin sanottuna olen kuunnellut kaupungin paikallisradiota. Eilen käväisin sitten ihan itse kaupungissakin. Eli surffailin Street Viewillä muutaman kiepin kaupungin keskustassa. Joka näytti perinteiseltä amerikkalaiselta pikkukaupungilta ruutukaavoineen ja liikennevaloineen. Pääkadulla oli muutama pikaruokapaikka, kahvila, isoja parkkipaikkoja ja kuntosali. Lakeside -nimen taustakin selvisi, kaupunki sijaitsee nimittäin muutaman pikku järven keskellä olevalla niemimaalla. Eipä siis kovin suuri ihme että kaupungin nimi on Lakeside. Tiedänpä nyt siis senkin minkä näköisestä paikasta kuuntelemani radiota tehdään. Tiedän jopa rakennuksen missä toimitus sijaitsee, sillä pitihän sekin siinä samalla käväistä kurkkaamassa. Halvat ovat huvit. Myönnetään.

Taisin luvata kirjoittaa tekemistäni uudenvuodenlupauksista. Joten kirjoitetaan. Se on nimittäin nopeasti tehty koska en luvannut mitään. Tai tarkemmin, en luvannut mitään konkreettista tyyliin laihdutan niin-ja-niin monta kiloa, lopetan tupakanpolton/viinan juonnin/naisten perässä juoksemisen. Ei, sillä en usko moisiin lupauksiin. En usko edes erilaisiin tipattomiin, lihattomiin tms. ajanjaksoihin joista möykkäämistä olen aina ihmetellyt. Jos et juo, niin mitä sitten? Ei siitä mitään kunniamerkkejä myönnetä. Harvempaa asia edes kiinnostaa. Ihan niinkuin ei kiinnosta sekään jos juot. Omapa on valintasi. Jos haluaa välttämättä juoda tai olla juomatta, ei siihen mitään tiettyä kuukautta tarvita eikä vaadita. Yhtä hyvin se tipaton voi olla vaikka syyskuu. Paitsi että tipaton syyskuu ei rimmaa niin mukavasti kuin tipaton tammikuu. Tai huumeeton huhtikuu. Läskitön lokakuu. Mauton marraskuu. Kyllähän näitä riittää.

En siis tehnyt lupauksia. Sen sijaan pähkäilin suuntaa jonne haluaisin elämäni kulkevan ja suuntaa jonne haluaisin sitä viedä. Tällä ei ole mitään tekemistä vuoden vaihtumisen kanssa sillä mietin näitä asioita jatkuvasti. Näin vuosiluvun vaihtuessa ne on kuitenkin mukava kasata yhteen ja kenties kirjoittaa niitä jopa hieman auki. Tai ainakin yrittää.

Aloitetaan sillä, että minusta ei ole tulossa yhtään sen parempaa ihmistä kuin mitä olen nyt. Sen sijaan koitan elää hieman iisimmin ja olla stressaamatta asioista edes sitä vertaa mitä stressaan niistä nyt. Mikä ei tarkoita etten välittäisi asioista, että millään ei olisi mitään väliä väliä. Monellakin asialla on väliä, osalla todella paljonkin, mutta turha niistä on stressata. Sillä kyllä ne lutviutuvat. Joka tapauksessa. Osa paremmin, osa huonommin. Hämmentävän moni paremmin. Tai ainakin niin että niiden kanssa voi elää. Tai vähintäänkin oppia elämään. Joka on ihan hyvä sekin. Miksi siis stressata?

Koitan nauttia elämästä yhä enemmän. Enemmän kuin mitä tein vuonna 2018. Koitan tehdä parempaa ruokaa, koitan nauttia parempia viinejä, oluita ja vieläkin parempia viskejä. En välttämättä enemmän, mutta ihan pikkaisen maukkaampia. Sen tavallisen, tai taivaallisen, Coca Cola Zeron lisäksi. Koitan matkustaa, nähdä, kokea ja tutkia paikkoja sekä asioita enemmän ja useammin. Koitan olla avoimempi. Koitan tavata yhä enemmän uusia ihmisiä, koitan mennä juttelemaan aivan uusien tyyppien kanssa. Koitan rakentaa enemmän ihmis- ja ystävyyssuhteita. Sillä mitä pahaa siitä voi seurata? Että saan omituisen tyypin maineen höpisemällä ventovieraiden kanssa? Mitä sitten? Miksi minun pitäisi stressata siitä?

Kaiken lisäksi koitan pitää huolen myös fyysisestä itsestäni. Koitan jatkaa hyvin alkaneita lenkkejäni, pitää niistä edelleen kirjaa, tilastoida ne tarkasti ja keulia tuloksilla ja saavutuksillani aina kun siihen ikinä vaan on mahdollisuus. Kaikille. Kaikesta.

Jännä on tehdä noin 360 päivän kuluttua jonkinmoinen yhteenveto siitä mitä olen saanut aikaiseksi. Vai olenko saanut mitään. Jännä katsoa missä sitä ollaan ja miksi juuri siellä. Kaikkein jännintä on kuitenkin nähdä se että onko se uudenvuoden aaton blogissa mainittu, 'tuleva perheenjäsen', tyttö, poika vai jokin muu.

Ainoa varsinainen lupaus, jonka suostun tekemään, on että lupaan kirjoittaa vuoden etenemisestä ja tavoitteiden toteutumisesta tänne niin pitkään kuin blogi, ja minä, ollemme pystyssä. Toivottavasti nyt ainakin vielä vuoden 2019. Eli ne reilut 350 päivää.