7. tammi, 2019

Viikonloppu

Osittain aurinkoista

1 - 7 C

Keltaiset varoitukset tuulesta ja äärimmäisen alhaisesta lämpötilasta

Se oli sitten semmoinen viikonloppu tällä kertaa. Käydään se läpi ihan kohta, heti sen jälkeen kun on ensin käyty läpi hieman tilastoja. Joista minä tykkään. Kuten vakiolukijani tietävät.

Ja mikäpä se niitä on plärätä kun luvut ovat hyviä. Kaštelan kaupunki julkaisi vuoden 2018 turistitilastot ja käyrät sojottavat sangen mukavasti yläviistoon. Kaupungissa vierailevien turistien määrä jatkoi edelleen kasvuaan, aivan niinkuin se on tehnyt jo useana vuonna perätysten. Viime vuoden kasvu rekisteröityjen turistien lukumäärässä oli tasan 20% ja yöpymisvuorokausissakin 18%. Ihan kivaa kasvua siis. Eniten täällä kävi, edelleen, puolalaisia (18%) ja saksalaisia (15%). Tšekkejä ja maan sisäisiä kroaattimatkailijoita oli kumpiakin 7%. Tilastoihin pääsivät myös britit, ranskalaiset ja slovakit. Yllätys oli, ainakin minulle, ettei yksikään pohjoismaa yltänyt listalle. Ei edes Ruotsi joka on joskus siinä ollut. Tavoitteena voisi olla se että Suomi ja suomalaiset esiintyisivät tuossa tllastossa vuoden kuluttua. Eikö? Joten hopi hopi siellä Suomessa. Eikun reissuja varailemaan! Jos apuja tarvitsette, sitä löytyy täältä.

Eilen sunnuntaina aamulla oli mukava herätä. Vaikka en jaksanut yöllä pelin takia valvoa, oli kiva herätä siihen kun kaikki, siis ihan kaikki, uutiset pumppasivat jääkiekon Suomen U20 maailmanmestaruutta. Ja onhan saavutus hieno. Se on niin hieno että ihan kaikki eivät välttämättä sitä edes ymmärrä. Nuo 'junnukisat', niinkuin joku niitä on joskus hieman jopa vähättelevästi kutsunut, on kuitenkin todella iso asia kiekkomaailmassa. Ja antaa hyvän kuvan eri maiden tasosta. Ja siitä mihin suuntaan ollaan matkalla. Eikä tuo suunta kovin pahalta näytä Suomen osalta. Ei ainakaan jos katselee viime vuosien tuloksia. U20 joukkue on voittanut kolme mestaruutta viimeisen kuuden vuoden aikana ja U18 ollut neljä kertaa peräkkäin MM -kisojen finaalissa joista kannu on kannettu kotiin kaksi kertaa. Ei paha, ei ollenkaan paha. Paljon on edistytty surullisen kuuluisasta kaikki pelaa Nuori Suomi -hömpästä, joka oli todella lähellä tuhota koko suomikiekon joksus hmärällä 90 -luvulla.

Mitäs sitä muuta? Perjantaina sosiaalinen media todisti voimansa. Taas. Jostain kumman syystä perjantaina erilaiset sovellukset kilkuttivat viestejä vähän sieltä sun täältä niin uusilta kuin vanhoilta kavereilta/tuttavilta. Osittain jopa sangen yllättäviltä suunnista. Mikä oli mukavaa. Ja pisti taas miettimään sitä kuinka jotkut 'tiedostavat tahot' julistavat suureen ääneen, tietysti sosiaalisessa mediassa, elämänsä parantuneen niin ja niin paljon kun ovat luopuneet kaikesta sometamisesta. On tullut lisäaikaa 'oikeaan elämään' , elämänlaatu on parantunut, mieliala kohentunut ja on huomattu jopa että hei, minullahan on perhe! Ihan kiva ja hyvä heille. Minulle sosiaalinen media toimii ja on edelleen suuri osa elämääni. Enkä todellakaan ole siitä luopumassa. En ainakaan ihan näillä näppäimillä. Samallahan se loppuisi tämä blogikin. Ja sitähän ei kukaan halua? Eihän?

Lauantai. Aamulenkki. Pitkä semmoinen. Täytyy sanoa, että mitä enemmän noita lenkkejä tulee heitetyksi, sen tärkeämmiksi ja mukavammiksi ne muodostuvat. Varsinkin kun etsii, ja löytää, aivan uusia väyliä. Tämä samalla tosin tarkoittaa myös pidempiä ja korkeammalle vuorille nousevia retkiä, mutta mikäpä siinä. Korvissa soi, tällä hetkellä, amerikkalainen juurimusiikki, maisemat ylhäällä vuorilla ovat hienot ja vaikuttavat aivan suoraan myös mielialaan. Joten ei tästä(kään) oikein pääse valittamaan.

Illalla olin sitten ulkona. Luitte aivan oikein. Ulkona. Ihmisten parissa. Ihan kävin joulutorilla ja olinpa vieläpä baarissa! Koska tuo perjantaina viestittely johti tapaamiseen. Olin siis paikallisten kavereiden, ja heidän kavereiden ja ihan uusien kavereiden kanssa, ulkoilemassa. Mitä pitäisi kyllä harrastaa enemmän.....

Sunnuntai. Lepopäivä lenkeissä joten aamulla kävelin rantaan, kävin kaupassa, kävin torilla ja kävin aamukahvilla paikallisessa kahvilassa. Istuin, katselin kun paikalliset vaelsivat kirkkoon, nautin kahvista ja ihmettelin. Eli taisin tehdä juuri sitä mitä aikoinani, kun vielä haaveilin muutosta tänne palmujen alle, ajattelin sunnuntaiaamuisin tekeväni. Ja nyt eilen, lähes kolme vuotta täällä asuttuani, vihdoin tein sitä.

Illalla isolla kirkolla Splitssä. Dalmatian suomalaisyhteisön kokoontumisajot. Porukan Dubrovnik -vahvistukset ystävineen olivat matkalla uudella veneellään kaupungin ohi Pulasta Dubrovnikiin ja pysähtyivät pizzalle meidän täällä Splitissä asuvien kanssa. On aina mukava tavata heimoveljiä. Niinkuin se oli eilenkin.

Että se oli sitten semmoinen se viikonloppu. Oli säpinää ja oli tapahtumia ympäri kyliä. On niitä joskus paskempiakin viikonvaihteita ollut. Hyvillä mielin siis nokka kohti uutta viikkoa. Josta lisää juttua huomenna. Sihen asti siis, seonmoro. Tältä erää.