9. tammi, 2019

Negatiivinen blogi

Kastel Stari

3-9 C

Pilvistä, sadekuuroja. Keltainen varoitus tuulesta

Me olemme valmiina. Tai emme 'me', mutta minä. Minä olen valmis vastaamaan kysymyksiinne kun aloitatte sen tulevan kesälomanne suunnittelun ja kun haluatte kysyä Kroatiasta, Dalmatiasta, Splitistä tai ennenkaikkea Kaštelasta. Kuten oheisesta kuvasta voitte päätellä.

Heti tähän alkuun todettakoot, taas kerran, että en minä mikään koko Kroatian asiantuntija ole. En edes yritä olla. Näitä 'asiantuntijoita' löytyy netistä kyllä pilvin pimein. Minä en muusta Kroatiasta tiedä mitään mutta jos olette suuntaamassa reissunne tänne Splitin ympäristöön, olen valmis auttamaan. Ja vastaamaan paikallisiin kysymyksiin. Ja kysymyksiin paikallisuudesta. Saa kysyä. Jos en jotain tiedä, otetaan selvää. Kaštelan turistitoimisto oikein odottaa yhteydenottoani. Siinä sivussa infoten menee pikkukaupunki nimeltään Split. Tuossa lähellä.

Ihan pikkuisen huvittaa tämä dalmatialainen aikataulu, tällä kertaa markkinnoin suhteen. Suomalaisessa matkailuyrityksessä kaiken pitää olla valmista seuraavaa kesäsesonkia ajatellen viimeistään tammikuun puolessa välissä. Tuolloin on Helsingin Matkamessut. Jos päämarkkinat ovat ulkomailla, shapluunan pitää olla ojennuksessa ihan viimeistään maalis- tai huhtikuussa. Maaliskuussa on ITB -matkamessut Berliinissä ja huhtikuussa vastaavat WTM -messut Lontoossa. Berliinin messuilla on muuten parhaat näytteilleasettajien bileet. Oli ainakin silloin kun minä näitä messuja luuhasin. Ja matkailua markkinoin.

Mutta eihän täällä meillä moisia ajatella. Kysyin eilen Kaštelan matkailutoimistosta että olisiko heillä listaa siitä mitä meidän kylissä tapahtuu ensi kesänä. Niinkuin kyläjuhlia, festareita jne. Ei ollut. Ei lähellekkään. Tule takaisin joskus kesäkuussa. Tuolloin saattaa olla jo jonkinlainen lista.... Kesäkuussa? Suunnittele nyt siinä. Tai markkinoi. Siksi tuo alun 'me emme ole valmiit'. Minä olen. Kaštela ei.

Päätin kirjoittaa tänään negatiivisista asioista. Viime aikaiset juttuni kun ovat olleet ällöttävän positiivisia. Eikä kellään nyt ihan niin hyvin mene. Ei voi mennä. Niinpä suomalaisittain, nyt jotain negaa kehiin. Ja nopeasti.

Siispä siis negatiivisten asioiden kimppuun. Niitähän riittää.... Kuten vaikka sää. Joka tosin sekin alkaa hiljalleen muuttua. Nyt eletään tammikuun puoliväliä mikä tarkoittaa dalmatialaisessa ajanlaskussa sitä, että tätä talvea on jäljellä noin kuukausi. Ehkä pikkaisen reilu semmoinen. Eli talvi alkaa taittua taatusti viimeistään puolentoista kuukauden kuluttua ja sitten mennään jo kohti kevättä. Ja shortseja. Ja sitä että pääsee valittamaan kuinka kuuma on. Joten enpä enää jaksa aloittaa talvesta valittamista. Varsinkaan kun se ei, kylmän kämpän lisäksi, ole ollut mitenkään ylipaha tänä vuonna. Joten ei irtoa suurempaa tästä aiheesta. Tällä erää. Palataan asiaan sitten jos meille tänä vuonna tälle talvelle vielä sataa lunta.

Menneisyys. Siis oma menneisyyteni, joka on ahdistellut minua koko talven. Ja vaikeuttanut suuresti elämääni. Sekin alkaa hiljalleen irroittamaan otetaan. Vielä pitäisi jaksaa kaksi kuukautta. Huhtikuussa voi alkaa taas elämää. Toivottavasti. Positiivisen puolelle menee tämäkin. Koska loppusuoralla ollaan. Ei siis negaa tästäkään.

Ympäristö. Meidän kylä. Kroatilaiset tavat ja ihmiset. Ja heidän tapansa. Näistä nyt ainakin saa negatiivisuutta irti. Helposti. Vaan kun ei. Ei saa. Enää. Jotkut yksittäiset seikat toki ärsyttävät ohimenevästi mutta juuri nyt, keskiviikkona aikaisin aamulla, ei näistäkään oikein löydy mitään semmoista että pitäisi suuremmin avautua. Juuri nyt. Sitten kun löytyy, kirjoitetaan siitä sitten.

Ok, väkisin vääntäen, nostetaan esille ärsyttävä kieli. Kaikki erilaiset ja eritavalla suhisevat kirjaimet. Š,č,ć,đ,š ja ž. Jotta edes jotain negaa tähänkin kirjoitukseen.

Oma nykyinen elämä. Siihen ei koskaan voi olla tyytyväinen. Eihän? Mutta kun voi. Ainakin juuri nyt. Niinkuin edeltä voitte päätellä. Ei oikein löydy suurempaa nariseminen aiheitta, ei vaikka kuinka vääntäisi. Terveys on ok, lenkkeily toimii, pää ja ruumis ovat kunnossa. Niin kunnossa kun ne tähän ikään nähden ja taustani huomioon ottaen voivat olla. Jopa maailman epätodellisin, mahdottomin ja vaikein ihmissuhde tuntuu olevan juuri nyt oikeinkin hyvässä vaiheessa. Joten en pääse itkemään. Ei edes ihmisuhteesta.

Ei siis oikein lähde tämä negatiivisuus tälle päivälle. Ei ainakaan juuri nyt. Taidan olla siis epäonnistunut blogisti. Koska en osaa edes aiheessa pysyä. Pitänee etsiä huomiselle jokin helpompi aihe josta kirjoittaa. Jos se sitten vaikka onnistuisi. Mutta siitä lisää sitten huomenna. Siitä tai sen vierestä.