14. tammi, 2019

Maahanmuuttaja

Kastel Stari

6-11 C

Sadekuuroja, myöhemmin selkenevää

Uusi viikko, uudet aiheet. Jotka aloitetaan käsittelemällä suurta, ikävää,vaikeaa ja ällöttävää asiaa. Nimittäin Oulussa ja Helsingin Roihuvuoressa paljastuneita lasten seksuaalisa hyväksikäyttöjä joista epäillään maahanmuuttajia. Ai että miten se liittyy minun elämääni? No ei mitenkään. Muuten kuin että olen itsekin maahanmuuttaja. Vieras vieraassa maassa vieraassa kulttuurissa. Siksi muutama ajatus maahanmuutosta. Ja sopeutumisesta uuteen maahan ja/tai kulttuuriin.

Lienee turha kirjoittaa kuinka järkyttäviä ja käsittämättömiä nuo teot ovat olleet. Ja ovat. Varmasti jokaisen mielestä. Ainakaan minun silmiini ei ole, vielä, osunut yhtään puolustavaa kommentia. Ei edes ymmärtävää. Jopa päivystävät oman elämänsä maarittastulat, tyypit jotka yleensä ymmärtävät kaiken, ovat olleet kohtuu hiljaisia. Onneksi. Osa porukasta on tietty sitä mieltä että rajat kiinni heti eikä ketään jolla on vierasperäinen sukunimi, tummat hiukset tai ruskeat silmät, pitäisi edes päästää Suomeen. Nekin jotka siellä jo ovat, pitäisi pistää pihalle. Ja sitten on se toinen porukka.

Johon lasken itseni. Sillä. Maahanmuuttoa on ollut aina. Ja sitä tulee aina olemaan. Tuskin Suomikaan olisi syntynyt jos ihmiset eivät olisi jo aikojen alusta liikkuneet paikasta toiseen. 'Rajat kiinni' ajatus on siis kuollut jo syntyessään. Se ei vaan ole mahdollista että kukaan ei koskaan muuttaisi mihinkään. Koska sitä on tehty maailman sivu. Ennemmin pitää siis miettiä mitä tehdä ihmisille jotka maahan tulevat. Sillä niitä tulee jokatapauksessa. Halusitte te sitä tai ette.

Olen itsekin maahanmuuttaja. Olen muuttanut vieraaseen maahan, olen asettautunut ja koittanut parhaani mukaan etabloitua uuteen kulttuuriin ja ympäristöön. Ennenkuin kukaan tuosta enempiä riemastuu, ei, minä en ole pakolainen enkä turvapaikanhakija. Minun lähtökohtani on selkeästi erilainen kuin vaikkapa Oulun epäilyillä. Silti pidätän itselläni oikeuden jonkinlaiseen kokemukseen, näkemykseen ja mielipiteeseen mitä uuteen maahan kotiutuminen muuttajalta edellyttää ja vaatii. Vaikka maa olisi Suomi.

Kaiken lähtökohta on kotoutuminen. Tai kotouttaminen. Eli suomeksi; miten sujahdat yhteiskuntaan ja miten sinut siihen sujautetaan. Mikä ei ainakaan tapahdu pelottemalla. Alussa mainitut seksuaalirikokset, miksei muutkin rikokset, saattaisivat toki vähentyä jos vaikkapa niistä määrättyjä rangaistuksia kovennetttaisi kuten on ehdottettu. Hieman. Mutta ei se jälkeenpäin 'ei-noin-olisi-saanut-tehdä' -pelottelu niitä lopettaisi. Rikos on jo tapahtunut ja sitä seuraavat seuraamukset ovat melko tyhjää käsien heiluttelua ja olan kohottelua. Että taas sitä kävi näin vaikka kuinka uhkailimme.

Kyllä kaikki lähtee siitä että Suomeen, tai mihin maahan tahansa, muuttavat ihmiset pitää saada integroiduksi sen uuden maan systeemiin mahdollisimman nopeasti. Aivan sama oletko tullut maahan turvapaikka-, pakolais- tai ihan millä statukselle tahansa. Kyllä eläminen 'maassa maan tavalla' helpottaa niin sitä sinun omaa, mutta myös kaikkien muiden ympärillä olevien elämää. Sillä jos elät kuten sinun odotetaan elävän ei niitä ylilyöntejä eikä sitä turhaa kulttuurisidonnaista toimintaa, jota melko usein joskus myös rikoksi kutsutaan, tapahdu yhtään niin herkästi kuin jos tuo intergoituminen jää vajaaksi tai sitä ei tapahdu ollenkaan. Se maan tapa elää pitää vaan löytää. Ihan itse.

Usein maahanmuuttajien tekemiä, varsinkin seksuaalipohjaisia, rikoksia perustellaan ja/tai puolustellaan kulttuurieroilla. Että kun moinen teko/toiminta on tavallista kulttuurissa mistä tekijä on lähtöisin. Vaan kun se ei ole mikään syy. Eikä peruste. On ihan sama mikä oli normaalia jossain 'kotona' sillä kun nyt asut muualla, ihan mistä syystä tahansa, sinun pitää ja sinun oletetaan noudattavan uuden asuinympäristön ja -yhteisön normeja. Ja elävän niiden mukaan. Vaikka olet itse siirtynyt paikasta a paikkaan b, se vanha kulttuuri, mistä olet lähtenyt, ei välttämättä siirtynyt mukanasi.

Yksi ratkaiseva tekijä uuteen yhteiskuntaan sopeutumisessa on kieli. Joka on tärkeä. Koska kommunikointi. Mutta.... aivan kuten tuon edellä mainitun kulttuurin ja tavan elää omaksuminen, kielen omaksuminen edellyttää sitä että liikut muuallakin kuin omissa piireissä. Joka usein koostuu samasta kulttuurista lähtöisin olevista, samalla taustalla olevia ja kanssasi samaa kieltä puhuvista kavereista. Jos pyörit vain ja ainoastaan heidän kanssaan, sinulla ei ole edes mahdollisuutta etabloitumiseen koska tuolloin siirrät vain sitä omaa, vanhaa kulttuuria, uuteen ympäristöön. Ja kun sitten edelleen elät vanhojen, taustastasi periytyvien tapojesi mukaan, saatat hyvinkin rikkoa uuden asuinmaasi normeja ja pahimmassa tapauksessa jopa lakeja. Jolloin, sivumennen sanoen, sinut pitää karkoittaa samantien. Jos olet pyrkimässä johonkin uuteen, haet turvapaikkaa tai peräti kansallisuutta ja siinä odotellessa päätät tehdä rikoksen/rikoksia, olet väärässä paikassa. Jonne et kuulu. Etkä oikeasti halua sujahtaa. Koska et halua kunnioittaa uuden paikan tapaa ja tyyliä elää. Laista puhumattakaan.

Lopuksi. Tämä kirjoitus oli ehkä jotain muuta mihin olette tässä blogissa tottuneet. Mutta. Kirjoitin tämän siksi että haluan kunnioittaa Oulun ja Helsingin ällöttävien rikoksien uhreja. Ja haluan tuoda esille oman, muuttaja itsekin, näkökannan maahanmuuttoon. Joka on siis se, että kun ihminen muuttaa uuteen maahan, tärkeintä on sujahtaa yhteiskuntaan mahdollisimman nopeasti. Oppia kieli, tavata paikallisia, liikkua uudessa ympäristössä, luoda kontakteja ja tietty, jos siltä tuntuu ja se on mahdollista, löytää duunipaikka. Joka on helpompaa kun/jos nuo muut jutut ovat ojennuksessa.

Huomenna sitten taas uudet aiheet ja uudet jutut. Tässä samassa osoitteessa. Samaan aikaan.