17. tammi, 2019

Jalka teputtaa, vol.1

Kastel Stari

6 - 12 C

Enimmäkseen pilvistä, myöhemmin sadekuuroja

Jossain osassa Suomea riehuu kuulemma lumimyrsky. Voi voi. Meillä täällä näyttää tuolta kuten tuossa kuvassa. Josta puheenollen, siis kuvasta, viikonloppuna, tai lähitulevaisuudessa, tai joskus kunhan ehdin/viitsin, näille sivuille ilmestyy uusi välilehti otsikolla 'Viikon kuvat' tai jotain vastaavaa. Siellä sitten, yllätys yllätys, on kuvia kyseiseltä viikolta. Olen miettinyt että jospa julkistaisin eniten tykkäyksiä instagramin sivuillani saaneet kuvat myös täällä, täydennettynä omilla suosikkikuvillani. Ehkä joku 3-5 kuvaa/viikko. Mutta katsellaan nyt mitä, milloin ja missä muodossa. Jos on toiveita ja/tai näkemyksiä, saa laittaa tulemaan.

Joku tyyppi jollain ulkosuomalaispalstalla netissä ilmoitti kyllästyneensä nykyisen asuinpaikkansa kylmyyteen ja miettivänsä vaihtoehtoista, lämpimämpää paikkaa Euroopassa minne muuttaa. Ja sai melkoisen määrän vastauksia jossa ihmiset kertoivat että älä nyt ainakaan tänne tule. Että kylmää on niin sisällä kämpissä kuin ulkona. Varoituksia sateli ainakin Espanjasta, Portugalista, Italiasta, Kyprokselta ja Kreikasta. Eikä Dalmatia ole poikkeus. Vaikka edellisessä kappaleessa ihan pikkaisen kehaisinkin aurinkoa ja maisemia, niin kyllä se vilpoista täälläkin on. Niin ulkona kuin sisällä. Ulkona päivälämpötila on pyörinyt nyt alkuvuodesta siinä 2-10 asteen välillä jota silloin tällöin pikkaisen viilentää aina niin mukava pohjoinen buratuuli. Mikä helposti laskee RealFeel -asteita kymmenisen astetta. Yöt ovat usein pakkasen puolella, ainakin siitä päätellen että koirien kanssa aamulenkillä olemme todistaneet epätoivoisia ikkunaskrapausesityksiä milloin milläkin välineellä. Koska varsinaisia jääskrapoja täällä ei tunneta. Sisällä meillä on melko tasaisesti asteita 17-20. Paitsi makuuhuoneessa jossa huutaa lämppäri. Ja on tuplapeitto. Ilman lämmitystä olevassa kylppärissä aamusuihku on elämys. Herättävä sellainen. Tervetuloa kokeilemaan. Minä tarjoan.

Muistuttakaa sitten tästä kylmyysvinkumisesta kesällä kun itken kuinka kuuma täällä on. Niin sisällä kuin ulkona. Jopa siellä kylppärissä. Makkarista puhumattakaan.

Sen lisäksi että täällä juuri nyt on vilpoisaa, täällä on tylsää. Siis ihan oikeasti tylsää. Vaikka eilen kuten tuosta kuvasta, Facebook- ja Instagram -kuvistani voitte päätellä, ilma oli hieno ja aurinko paistoi, niin käydessäni kahvilla rantakadulla totesimme kavereiden ja tuttavien kanssa yhteen ääneen että tylsää on. Kukaan ei ole missään eikä mitään tapahdu. Siis ei mitään. Eikä ketään. Selvyyden vuoksi mainittakoot että kaverit ja tuttavat olivat ihan paikallisia. Mutta mutta. Jälleen kerran. Jaksaa jaksaa. Pari-kolme kuukautta ja tilanne on aivan toinen. Kunhan pääsemme maalis-huhtikuuhun, kesästä puhumattakaan, niin eipä ole tylsää. Enää. Ja ihmisiä riittää. Ja tapahtumia. Joten sitä kohti.

Sitä kohti mennään jalka vipattaen. Siis ihan konkreettisesti vipattaen. Sillä, kuten aiemmin olen kertonut, voin ylpeänä julistaa että harrastan kävelyä. En kilpakävely missä omituisesti vemputtaen pistellään menemään. Vaan ihan sitä perinteistä kuntokävelyä. Amerikkalainen juurimusiikki korvissa. Sain tälle harrastamiselleni aivan uuden motivaation luettuani Hesarista kävelyn hyötyvaikutuksista kertovan jutun. Jonka mukaan kävely parantaa unta, vähentää monen yleisen sairauden vaaraa ja auttaa painonhallinnassa. Juuri joulun alla julkistetun tutkimuksen (mikä tutkimus sitä en tiedä, sorry, koska Hesari ei sitä kerro) mukaan kävely alentaa korkeaa verenpainetta yhtä tehokkaasti kuin lääkkeet. Kaiken tämän lisäksi se kohentaa kuntoa, torjuu masennusta ja parantaa unta. Jaahas.

Olen kävellyt lokakuusta lähtien. Suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Pystyn helposti allekirjoittamaan ainakin osan tutkimustuloksista. Painon pudotus. Check. Masennus. Nooh, eipä ole ainakaan uusinut ja täytyy myöntää että tuolla ylhäällä vuorilla lampsuttaessa mieli lepää. Todellakin lepää. Eli check tähänkin. Yleiset sairaudet. Eipä ole löytynyt. Vielä. Tosin ei ole tutkittukaan. Ihan niinkuin verenpainettakaan. Mutta pistetään nyt check. Uni. Ei ole parantunut. Tai mistä minä tiedän kuinka huonosti nukkuisin jos en kävelisi. Ehkä valvoisin kaiket yöt. En tiedä. Mutta en myöskään tuhlaa checkiä tähän kohtaan.

Kaiken kaikiaan kävely on ihan oikeasti parantanut elmänlaatuani. Lenkit ovat vaikuttaneet eniten korvien väliin. Nautin aivan valtavasti siitä että saan jolkottaa menemään uskomattoman kauniissa maisemissa, vaikkakin silloin tällöin melkomoisen kiipeämisen ja puuskuttamisen jälkeen, joko ylhäällä vuorilla tai vaihtoehtoisesti tuolla Adrianmeren rannoilla alhaalla. Kyllä siinä mieli lepää ja kun riittävästi pistää jalkaa toisen eteen, paino putoaa. Ei pääse siis pahemmin valittamaan. Oikeasti. Suosittelen testaamaan. Vaikka sitten siellä lumihangessa.

Näin tänään. Huomenna jalka teputtaa edelleen. Eri näkökulmasta. Isommasta semmoisesta. Kulmasta joka vaikuttaa kokonaisesti kokonaiseen elämään. Minun elämääni. Mahdollisesti. Kukaan ei vielä tiedä. En edes minä. Ainoa varma asia on se, että huomenna saatte lukea tästä asiasta lisää. Ja se, että nyt suuntaan ylös vuorille. Suuntana on n. 350 korkeus jonne kiipeäminen, kaikkine mutkineen ja kiertoineen, tarkoittaa about puolen kilometrin tosiasiallista ylämäkeä. Joten eikun menoksi.