18. tammi, 2019

Jalka teputtaa, vol.2

Kastel Stari

8-12 C

Pilvistä, sadekuuroja. Keltainen varoitus ukkosmyrskyistä

Aloitin eilen 'juttusarjan' otsikolla jalka teputtaa. Eilen se teputti kun käveltiin ja käsiteltiin kävelyn aiheuttamia hyviä asioita. Todettakoot että kaiken positiivisuuden ohella kävely saattaa tuoda myös ongelmia. Kuten pyllykivun. Olen tässä pari päivää kärsinyt revähtäneestä (?) pakarasta. Tarkemmin sanottuna vasemmasta sellaisesta. En tiedä miten pakara voi revähtää kävellessä, mutta en ole mitään muutakaan tekemääni aktviteettia keksinyt mistä moinen voisi johtua. Eipä se juuri menoa haittaa, sillä vaikka eilisellä lenkillä pikkaisen jomotti kun tamppasin mäkiä ylös, kyllä se hanuri kulkee perässä aivan entiseen tapaan. Eikös joku vanha sanonta mene jotenkin että urheilija ei tervettä päivää näe? Vaikka enhän minä mikään urheilija ole. Ja minun kävelyllä on hyvin vähän tekemistä varsinaisen urheilun kanssa.

Lupasin että tänään käsitellään jalan teputtamista hieman laajemmasta tulokulmasta kuin meikäläisen kävely. Toki pysytään minun elämässä, onhan tämä minun blogi, mutta laajennetaan katsantokantaa hieman. Ja mietitään että mitähän sitä tulevaisuudellaan tekisi. Missä sitä asuisi? Mitä vaihtoehtoja on? Vai pysyisikö sitä ihan vaan paikoillaan? Tässä. Keittiöpöydän ääressä. Vai jos sitten jonnekin.....

Ajatus on pyörinyt päässäni jo hetken. Ajatus siitä että haluanko minä viettää loppuelämäni juuri tässä kylässä. Tässä kaupungissa. Tai edes tässä maassa. Olen tainnut aiemmin kirjoitella jonkinasteisesta 'haaveesta' muuttaa tuohon naapurikaupunki Šibenikiin, mutta nyt tuo ajatus on laajentunut. Itseasiassa laajentunut melkomoisesti. Šibenikin rinnalle on nimittäin noussut muitakin vaihtoehtoja.

Käydään niitä hieman läpi. Korostettakoot heti tähän alkuun että kaikki seuraavat vaihtoehdot ovat puhtaita ajatuksia, eivät siis mitään tarkkoja tai edes konkreettisia suunnitelmia. Joku niistä saattaa olla jopa lievästi epärealistinen. Mutta ainahan ihminen saa suunnitella. Ja kuvitella. Jos suunnitellut ja kuvitellut olisi kielletty, en minäkään asuisin täällä. Sillä muutto tänne, sekin lähti aikoinaan samankaltaisesta ajatuksien päässä pyörimisestä.

Lähtökohtatilanne on tällä kertaa hieman eri. Juuri nyt minulla ei ole minkäänlaisia työntötekijöitä joiden takia haluaisin lähteä yhtään mihinkään. Suomessa muuttoa suunnitellessani ja siitä haaveillessani työntäviä seikkoja oli. Kuten räntä. Ja pimeys. Ja umpimielisyys. Ja hintataso.

Nyt kun suunitellen ja kuvitellen, ensimmäinen vaihtoehto on jäädä paikoilleen. Tähän kaupunkiin, tähän kylään, jopa tähän asuntoon. Tämä on tietysti se helpoin ratkaisu. Ja jos ihan rehellinen olen, ehkäpä se kaikkein todennäköisin. Hieman tylsä, juu, mutta niinkuin sanottu, helpoin. Toinen, lähes yhtä helppo, on muutto samassa kaupungissa toiseen paikkaan. Toiseen asuntoon. Kenties lähemmäksi rantaa. Pienempään kämppään. Tämä toisi mukanaan edes jonkinlaisen muutoksen. Jonka kaipuu taitaa olla se perimmäinen syy koko tähän pohdintaan.

Kolmas vaihtoehto on muuttaa Kroatian sisällä jonnekin. Vaikkapa sinne Šibenikiin. Tai johonkin muuhun kaupunkiin. Jos jonnekin tämän maan sisällä muutan, muutan kaupunkiin. Tällä hetkellä asun kylässä, enkä oikein näe miksi vaihtaisin munan munaan, kylän kylään. Tässä vaihtoehdossa kiehtoo, vanhaa kaupunkilaispoikaa, mahdollisuus asua kaupungissa. Nimenomaan kaupungissa jossa on ihmisiä ja jossa saattaa joskus tapahtuakin jotain. Sillä kuten eilen kirjoitin, meidän kylässä ei tapahdu juuri nyt mitään. Ei yhtään mitään.

Neljäs vaihtoehto on se kaikkein repäisevin. Muutto aivan jonnekin aivan uuteen ympäristöön. Joka tarkoittaa samalla muuttoa pois Euroopasta. Kuten vaikka johonkin kiinalaiseen pikkukaupunkiin, niissähän asuu helposti about miljoona ihmistä. Pikkukaupunkiin Jenkeissä? Intiaan? Pohjois-Koreaan? Tylsin ratkaisu tässä vaihtoehdossa olisi Thaimaa, vaikka sieltäkin löytyy taatusti eksoottisia paikkoja joissa ei kovin kauheasti vielä turistit pyöri mutta paikallinen infra toimii. Joka on yksi edellytys kohteesta. Sillä internet. Ja yhteydet. Muita edellytyksiä ovat lämmin ilma, rännättömyys ja edes jotenkin siedettävät kanssaeläjät.

Tässä viimeisessä, neljännessä vaihtoehdossa, riskit ovat suurimmillaan mutta olisiko siinä myös suurin mahdollisuus löytää jotain uutta? Jotain mitä en ole vielä löytänyt? Tai kokenut? Jotain mitä en tiedä edes etsiväni?

Miksi minä mitään muutoa mietin? Enkö ole tyytyväinen nykyiseen elämääni? Olen tyytyväinen enkä tiedä miksi mietin. Ei minulla ole minkäänlaisia syitä muuttaa yhtään mihinkään. Olen sangen tyytyväinen juuri nyt, mutta silti tuolla takaraivossa jumputtaa että jos sittenkin. Jos jossain olisi jotain muuta. Jotain parempaa. Jotain mielenkiintoisempaa. Jotain.... en minä tiedä mitä. Mutta jotain.

Ratkaisu ei löydy tänään perjantaiaamuna tässä keittiön pöydän ääressä. Ja vaikka löytyisikin, mitään ei taatusti tule tapahtumaan lähitulevaisuudessa. Lupaan pitää teitä ajantasalla mitä päässä tapahtuu, miten nuo ajatukset kehittyvät jos ovat kehittyäkseen ja miten se jalka lopulta vipattaa. Jos on vipattaakseen. Sitä odotellessa, oikein hyvää viikonloppua kaikille. Palataan asioihin taasen maanantaina.