22. tammi, 2019

Nyt syödään

Kastel Stari

7 - 10 C

Vesisadetta, keltainen varoitus tuulesta

Viikko. Siihen meni tasan viikko että sain kuvassa näkyvän Suomen eduskuntavaalien äänestyspaketin. Tilasin sen heti kun tilaaminen tuli mahdolliseksi eli viime viikon maanantaina, joka oli siis kuluvan kuun 14. päivä. Eilen kirje sitten kopsahti minulle. Mikä oli hämmentävä nopeaa toimintaa joka taholta. Ensinnäkin Oikeusministeriö on todennäköisesti pistänyt kirjeen postiin heti tilaukseni saatuaan ja toisekseen Kroatian posti on toiminut niinkuin postin odotetaankin toimivan. Eli toimittavan kirjeen/lähetyksen perille. Ovat varmaan lukeneet kuoresta että jaahas, kirje Suomen Oikeusministeriöltä, nyt taitaa se paksu suomalainen lähteä sitten linnaan. Että äkkiä kirje perille.

Mutta iso hattu kaikille. Jopa meidän omalle keltaiselle Posti-Patelle. Tähän asti äänestysprojektini on toiminut siis hienosti. Ja ollut helppoa. Nyt vaan niitä ehdokkaiden numeroita jakoon jotta pääsee valkkaamaan.

Radio Suomessa aamulähetyksessä oli eilen juttua kuinka kivijalkamyymälät ovat hiljalleen katoamassa kaupunkien keskustoista Suomessa. Koska ihmiset käyvät ostoksilla isoissa marketeissa ja koska vuokrat monen kaupungin keskustassa ovat karkaamassa käsistä. Mikä on sääli. Suuri sääli. Vaikka minäkin olin sangen tottunut Suomessa asuessani asioimaan suurissa marketeissa, niin nopeasti sitä täällä tottui käyttämään pieniä putiikkeja tuossa meidän kylän keskustassa. Joita riittää.

Dalmatian, tai ainakin tämän osan missä minä asun, suurin kaupparyhmä on taatusti leipomot. Niitä on nimittäin jokaisessa kylässä lähes jokaisen talon nurkassa. Ja koska niitä on paljon, ihmiset myös käyttävät niitä. Eikä se maistu yhtään hömpsömmältä se vastaleivottu lämmin leipä jonka voi käydä tuosta nurkan takaa suoraan leipomosta aamulla. Vaikka ei ruisleipää olisikaan. Toinen kauppa, joita on täällä meidän seudulla paljon, on lihakaupat. Siis myymälät joissa ei myydä mitään muuta kuin lihaa. Näitähän oli joskus ammoisina aikoina myös Suomessa. Mummoni talossa Vänrikki Stoolinkadulla Töölössä oli ulko-oven vasemmalla puolella maito- ja oikealla puolella lihakauppa. Joskus esihistorialliseen aikaan. Jonnet ei taatusti muista.

En tiedä onko lihat näissä lihakaupoissa yhtään sen parempilaatuisia tai tuoreempia kun lihat supermarketeissa, joita niitäkin täällä luonnollisesti on, mutta minusta on mukava käydä pikku liikkeessä, jossa myyjäsetä tuntee sinut, hakemassa se possunpaisti. Vaikka se saattaa olla jopa pikkuisen kalliimpi näissä pikkumesnicoissa kuin mitä olisi vaikka Kauflandin lihatiskillä. En tiedä, en ole tehnyt hintavertailua. Mutta vaikka olisikin, niin oma kylä. Ja omat pikku liikkeet. Ja tuttu lihamies. Tai leipomotäti. Puhumattakaan kulman pikkukaupan kolmesta myyjätytöstä.....

Kaupan kautta päästään ketterästi ruokaan. Ihmetelemään että milloin syömisestä on tullut niin vaikeaa kuin se nykypäivänä tuntuu olevan. En lähde tässä edes puhumaan erilaisista dietteistä, koska se olisi loppumaton suo, mutta jo ihan perusarkiruokailukin tuntuu joskus olevan korkeampaa ravintotiedettä. Helsingin Sanomat esitteli eilen artikkelissaan koululounaan rakennetta, joka valmistetaan grammojen tarkkuudella. Tiesittekö sitä, että tavallisena arkipäivänä oppilasta kohden on 180 grammaa kastiketta, 130 grammaa pastaa, riisiä tai perunaa ja 50 grammaa lisukkeita. Tämän päälle ruokajuoma ja leipä. Tavoitteena on kuulemma se koululounaasta saisi kolmanneksen päivän energiatarpeesta. Eipä käy kateeksi koulujen emäntiä, vai mitä palveluvastaavia he nykyään ovatkaan, kun laskevat ja laativat ruokalistoja. Vieläpä sangen rajallisella budjetilla per päivä per oppilas. Sivumennen sanoen muuten täällä Dalmatiassa jaksetaan aina ihmetellä suomalaista maksutonta kouluruokailua. Koska täällä ei moista tunneta.

Lasten kohdalla on tietysti tärkeää että he saavat ruoastaan tarvitsemansa hiven-, lisä- ja muut terveyttään edistävät aineet. Ja kouluruoka toimii osana tätä. Lapsille tärkeää kyllä, mutta kun terveet aikuiset alkavat leikkiä ruualla, sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Aina löytyy joku asiantuntija joka kertoo että syömäsi ruoka, oli se ihan mitä tahansa, on äärimmäisen epäterveellistä. Ja toinen asiantuntija jonka mukaan syöt juuri niinkuin sinun pitääkin syödä. Että kylläpä syötkin terveellisesti. Naistenlehdet ja suuresti rakastamani Ilta-Sanomien terveyssivut kirjoittavat aiheesta ja lukijoiden lautasmalli muuttuu sitä mukaan mikä sattuu olemaan kulloinkin muotia ja kuuminta hottia. Ei vaan jaksa ymmärtää.

Esimerkkinä syöpä. Jokaisesta ruoasta löytyy ainesosia jotka aiheuttavat syöpää. Ihan jokaisesta. Samasta ruoasta tosin löytyy myös ainesosia jotka suojelevat sinua syövältä. Ihan jokaisesta. Tämä johtuu siitä että tavallinen ruoka koostuu kymmenistä, jopa sadoista, eri komponenteista joista jokainen aiheuttaa annoksesta riippuen erilaisia asioita kehossasi. Tai on aiheuttamatta. Ei ole siis olemassa yksiselitteisesti terveyttä tai sairautta edistävää ruokaa. Toki pitkäaikaisilla tutkimuksilla kyetään osoittamaan ruoka-aineita jotka ovat terveellisimpiä pitkässä juoksussa, mutta niitä voi ympätä oikeastaan mihin ruokavalioon tahansa. Ja rakentaa näin juuri itseään tyydyttävän ja juuri ne omat tarpeet täyttävän ruokavalion. Yksi tärkeä seikka, ravinnon saamisen lisäksi, syömisessä lieneekin ettei anna ruoan liikaa kontrolloida itseään. Syö mistä itse tykkää, mikä aiheuttaa mielihyvää ja on ojennuksessa oman maailmankatsomuksen kanssa. Sillä onhan syöminen on myös nautinto. Tai ainakin sen pitäisi olla. Kannattaa muuten tutustua Timo Kettusen 'Miksi syömisestä tuli niin hankalaa?' -kirjaan josta tuo edellä oleva on pitkälti referoitu. Kirjassa käsitellään hyvin kansantajuisesti ja viihdyttävästi ruokaan liittyvää problematiikkaa ja sen mystifiointia.

Näin tälle päivälle. Tuli tässä kirjottaessa nälkä. Joten taidanpa lämmittää nuo pikkukivet aamiaiseksi koska luolamiehet söivät vain kiviä ja olivat siksi niin terveitä. Kun eivät saaneet ruoastaan mitään haitallisia lisäaineita. Tosin he kuolivat 25 -vuotiaina mutta se ei kuulu tähän diettiin.