24. tammi, 2019

Toiveekkana tulevaisuuteen

Kastel Stari

4 - 11 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä. Keltainen varoitus tuulesta.

Tiedän tiedän. Olen vinkunut ja valittanut viime päivinä sateesta, olen vinkunut siitä kun ei ole mitään tekemistä, olen vinkunut vähän siitä ja olen vinkunut vähän tästä. Vaan kun on ollut aihetta. Jospa sitä nyt, torstain kunniaksi, koittaisi lähestyä tätä elämää ihan pikkuisen positiivisemmin. Kun tuo aurinkokin kurkkasi eilen jo varovasti. Niinkuin entäpä jos.....

Entäpä jos jossain kasvaa jo toukka, josta lopulta kasvaa se kärpänen joka ärsyttää sinua suunnattomasti pörräyksellään kesäyönä makuuhuoneessa. Se kärpänen jonka äänen kuulet, jonka istumisen käsivarrellasi, otsallasi, jalallasi tunnet mutta et saa sitä koskaan kiinni. Etkä halua käyttää myrkkyä yhden pörriäisen takia. Joten käännät vain kylkeä kun et oikein voi kaivautua peittojen alle pakoon koska on kesä ja koska on kuuma.

Entäpä jos tuolla niityllä jossain heinää märehtii juuri se lehmä josta lypsetystä maidosta tehdään juuri se kesän ensimmäinen jäätelö jonka ostat siitä apteekin kulmassa sijaitsevasta, vasta keväällä aukeavasta jäätelöbaarista. Se lehmä joka on neljäntenä siinä jonossa kun rouvat jonottavat lypsyautomaatille.

Entäpä jos jossain juuri nyt aamukahviaan nauttii se tyyppi jonka tulet kohtaamaan kesällä jollain kesäisellä terassilla. Se joku, joka ei vielä tiedä että tulette kohtamaan, joku joka ei välttämättä edes etsi sinua eikä ketään. Se, joka juuri nyt miettii lähinnä että mitä se päivän palaveri vaatii, milloin se auton huolto olikaan ja mitähän sitä illalla söisi. Että pitääkö käydä kaupassa vai ei. Se joku, joka elää ihan tavallista torstaista arkeaan juuri nyt, juuri tänään. Ihan niinkuin sinäkin.

Entäpä jos jossain pellolla heiluu juuri se ohrantähkä, joka päätyy siihen satsiin josta tehdään juuri se olut jonka päätät sittenkin ottaa Dupinin terassilla ihan ensimmäisenä, kuumana kesäpäivänä. Silloin kun sinulla on ihan ensimmäistä kertaa tälle kesälle shortsit jalassa. Juuri se olut jonka Niki päättää tarjota sinulle sen ensimmäisen kesäpäivän kunniaksi.

Entäpä jos jossain talvisessa ampiaispesässä horrostaa juuri nyt se ampiainen joka saapuu tuona ensimmäisenä kesäpäivänä kurkkimaan siihen sinun olutlasiisi. Se jonka kanssa pitää olla tarkkana ettet vahingossa hörppää siipiveikkoa oluesi sivutuotteena. Juuri se ampiainen jolle naureskelette kun se imee olutta ja näyttää sen jälkeen olevan kännissä.

Entäpä jos se tyyppi, jonka kanssa vietit viime kesällä kesän parhaimmat hetkesi, ne hetket joita muistelet vieläkin, suunnittelee juuri nyt ensi kesän Kroatian matkaansa ja päättää sittenkin sisällyttää Kaštelan siihen. Entäpä jos voit elää, ainakin osittain, viime kesän hetket uudestaan, palata hetkeksi takaisin tunnelmiin joita koit silloin. Hänen kanssaan. Hänen takiaan. Edes hetkeksi.

Entäpä jos vihdoin saat selvitetyksi itsellesi että missä oikeasti haluat elää. Haluatko lähteä vai haluatko sittenkin jäädä. Entäpä jos vihdoin keksit mitä oikeasti haluat elämälläsi tehdä. Entäpä jos vihdoin teet sen. 

Entäpä jos tätäkin juttua lukee Suomessa joku, joka on päättänyt tulla lomallaan Kaštelaan. Entäpä jos tämä joku päättää että samalla kun tulee, haluaa tavata ja tuoda mukanaan tuliaisina Kismet Geisha -suklaata. Jonka on vaan yksinkertaisesti pakko olla taivaallisen hyvää. Jota en ole vielä päässyt maistamaan. Ja jota ei luonnollisestikaan saa täältä.

Entäpä jos joku vanha kaveri löytää sinut netistä, on tulossa lomalla tänne ja haluaa tavata. Ihan niinkuin useampi kaveri viime kesänä. Mikä oli sekä mukavaa että nostalgista. Ja toi mukanaan paljon muistoja. Hyviä sellaisia.

Entäpä jos jossain joku ravintoloitsija suunnittelee juuri nyt ensi kesän ruokalistaansa ja tekee pizzaansa juuri sen muutoksen mikä tekee siitä aivan ylivertaisen. Entäpä jos tilaat juuri sen kun olen pizzalla tuon aamukahvi -tyypin kanssa. Tai tuon viime kesänä vierailleen ihmisen kanssa. Tai jonkun muun tärkeän kanssa.

Entäpä jos tämä talvi loppuu joskus. Entäpä jos se loppuessaan lopettaa nuo jatkuvat sateet, jotka vaikuttavat aivan liikaa pään sisälle ja mielialaan. Entäpä jos aurinko nousee sittenkin. Joka paikassa. Niin pään sisällä kuin tuolla ulkona.

Entäpä jos kaikki nuo edellä olevat toteutuvat. Osaatko elää niiden kanssa. Oletko ansainnut ne. Onko sillä loppupeleissä väliä. Entäpä jos eläisit vaan päivän kerrallaan. Aina juuri siitä, juuri siitä hetkessä missä olet, nauttien.

Ja lopuksi, miksi et ole käyttänyt yhtään kysymysmerkkiä koko tekstissä, vaikka olet tehnyt 27 kysymystä. Tai jos tuo edellisessä kappaleessa olevat lasketaan mukaan, 32 kysymystä. Etkä käyttänyt siinäkään kysymysmerkiä.