30. tammi, 2019

Muistoja ja neuvontaa

Kastel Stari

3 - 11 C

Enimmäkseen pilvistä, sadekuuroja

Kaveri otti yhteyttä eilen. On suunnittelemassa muuttoa etelään. Elämä on kuulemma juuri nyt siinä asennossa että olisi paikka lähteä. Italiaan. Että mitä sitä pitäisi ottaa huomioon? Mitä pitää tehdä? Olisiko vinkkejä kun oot itse moisen loikan tehnyt?

Muistan hyvin kun olin itse tuossa samassa tilanteessa. Kun se ajatus iski, konkretisoitui suunnitelmaksi ja lopulta todellisuudeksi. Ja kun vihdoin sitten, kaiken etukäteishässäköinnin jälkeen, löysin itseni täältä palmun alta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, en minä missään palmun alla asu, edes ikkunoista ei taida näkyä yhtään palmupuuta. Enkä pääse asiaa tarkastamaankaan koska ulkona on vielä pimeää. Pihallakin on vain oliivi-, mandariini- ja sitruunapuita. Sekä viiniköynnöksiä.

Mitä minä sitten kerroin kaverille? Mitä ohjeita annoin? Mitä virheitä minä tein aikoinani, mitä niistä opin ja mitä kehoitin häntä välttämään? Ihan aluksi, koska hänellä ei ollut vielä tarkkaa kohdetta mielessään, paitsi että Italiaan, kehoitin vertailemaan vaihtoehtoja. Tietysti itselleen tärkeitä yksityiskohtia painottaen. Kannattaa tsekata ympäristö, asunnot, kaupat, liikkuminen, lääkärit ja niin poispäin. Kaupunki/kyläkohtaisesti niissä paikoissa joka kiinnostavat. Nykyään se on onneksi helppoa kun kaikki tieto löytyy interwebistä. Ei tarvitse enää mennä sivukirjastoon tutkailemaan kymmenen vuotta vanhaa matkailunidettä eikä välttämättä edes reissata etukäteen paikanpäälle. Mikä olisi tietty aina se paras vaihtoehto. Minä muuten kävin eilen illalla, ihan huvikseni, kävelemässä Bartlesville -nimisen kaupungin kaduilla Oklaholmassa. Koska siellä toimii juuri tällä hetkellä kuuntelemani radio. Ja koska Street View. Mikä on yksi vaihtoehto tutustumiseen.

Itselläni oli aikoinaan, tietysti, excell -taulukko eri vaihtoehdoista. Koska tilasto kertoo totuuden. Aina. Heti valheen jälkeen. Taulukossa oli mm. keskilämpötilat kesä- ja talvikuukausina, sadepäivien lukumäärä, elintarvikkeiden hintavertailu, vuokrahintoja ja muita yhteismitallisia arvoja. Kuten puolen litran oluttuopin keskihinta. Joka taisi olla lopulta se ratkaiseva tekijä. Tämän lisäksi surffailin netissä eri sivustoilla, haastattelin ja kyselin maassa jo asuvilta ulkkareilta kaikenlaista. Josta muuten lievä varoituksen sana. Usein ihmiset jotka ovat asettuneet johonkin tiettyyn, uuteen maahan puolustelevat ja tukevat sitä omaa valintaansa kertoilemalla uudesta kotimaastaan vain positiivisia asioita. Kun tietoa keräätte, näihin todistajalausuntoihin kannattaa suhtautua siis osittain skeptisesti. Tai ainakin karsia ylimääräiset kuohut päältä pois. Sillä tosiasia on se, että paratiisia on hyvin vaikea löytää. Ainakaan maan pinnalta. Jokaisella paikalla, jokaisella maalla on omat ongelmansa ja omat omituisuutensa jotka vaikuttavat elämääsi. Taatusti.

Itse luin ja keskustelin mielelläni englantilaisten expatsien sivuilla koska siellä asumista uudessa, vieraassa maassa käsiteltiin usein hyvinkin sarkastisesti. Ja kerrottiin suoraan myös ongelmista jos/kun niitä oli.

Kun olet tehnyt pohjatyösi, löytänyt sen paikan minne haluat mennä ja vihdoin lähdössä, siinä se jännä paikka vasta onkin. Vaikka kuinka olisit valmistautunut, vaikka kuinka olisit kerännyt tietoa ja jopa käynyt paikalla, muutto on aina muutto. Siinä on aina ripaus jostain luopumista ja hippunen jotain uutta. Edessä on jotain jota olet odottanut jo jonkin aikaa koko suunnitteluvaiheen ajan ja varsinkin muuttopäätöksesi jälkeen. Ja sitten se päivä onkin yht'äkkiä siinä. Ihan siinä edessäsi.

Itse muistan sen huumaavan fiiliksen joka iski kun kolmen päivän muuttomatkan jälkeen vihdoin istuin ensimmäistä kertaa juurikin tällä samalla tuolilla mistä tätäkin juttua naputtelen. Uudessa kämpässä, uudessa kaupungissa, uudessa maassa, uudessa elämässä. Kaikki, ihan kaikki oli vielä edessä. Minähän en ollut aiemmin käynyt edes Kroatiassa, Kaštelasta tai Kaštel Starista puhumattakaan. Kaikki tieto ja kaikki odotukseni tulevaisuudestani olivat peräisin edellä kuvatuista nettisurffailuista, excell -taulukoista ja täällä asuvien tyyppien haastatteluista. Pikkaisen jännitti, mutta päällimmäisenä tunteena oli terve uteliaisuus ja odotus mitä kaikkea edessä olisikaan. Jännä tunne, todella jännä tunne joka tulvahti eilen elävästi mieleen kun kaverin kanssa aiheesta juttelin.

Tähän loppuun vielä yksi neuvo. Minulle ehkä se vaikein rasti. Kun muutat jonnekin, vaikka sitten jostain ihmeen syystä sinne Italiaan, sinä muutat sinne asumaan. Kaverin tapauksessa mahdollisesti jopa töihin. Ja kun asut siellä, sinä asut siellä, et ole siis 24/7 lomalla. Minulla meni tämän tosiasian käsittämiseen oma aikansa. Vaikka kaikki ympärilläsi ovat lomalla, maisema näyttää lomalta, on baareja, hiekka- ja uimarantoja, aurinkoa ja terasseja, sinä et ole lomalla. Sinä olet kotona. Sinä asut, et lomaile, siinä ympäristössä. Toki maisemat, tarjonta ja ympäröivä lomafiilis vaikuttaa elämäntyyliisi, tunnelmaan ja asenteeseesi jolla elämääsi elät, mutta mitään party-party -elämää et voi viettää. Ainakaan jatkuvasti. Vaikka mieli tekisinkin. Bileitä varten on sitten kavereiden vierailut. Koska juhla on juhla. Ja arki on arki. Täälläkin.

Tässä lyhennelmä pääkohdittain eilen käymästäni keskustelusta. Paljon asioita jää tämän tekstin ulkopuolelle, mutta jos mielenkiinto heräsi ja haluat saada vinkkejä ja kokemuksia muutosta tai vaikkapa Dalmatiasta, saa ottaa yhteyttä. Lupaan kertoa rehellisesti asioista, myös niistä negatiivisista. Joita ei sitten kuitenkaan, jos ihan rehellisiä ollaan, kovin kauheasti ole.

Nyt vuorille tamppaamaan sillä näyttäisi että tänään ei sada. Ainakaan ihan koko päivää. Huomenna taas uudet jutut.