31. tammi, 2019

Medvesak Zagreb

Kastel Stari

5 - 10 C

Pilvistä, sadekuuroja

Rockylla oli synttärit sunnuntaina. Herra täytti 14 vuotta joka on paljon jopa jack russelille. Ei mikään ennätys, mutta ihan kohtuullinen ikä kumminkin. Kirjoitin maanantaina kuinka synttärit keräsivät järjettömän määrän onnitteluja eri foorumeilla. Eikä tuo virta ole vieläkään ehtynyt. Onnitteluja tipahtelee yhä edelleen päivittäin vähän sieltä sun täältä. Joka sai minut hieman hämilleen. Onko oikeasti olemassa ihmisiä jotka eivät käy sosiaalisessa mediassa päivittäin? Vieläpä useaan kertaan? Jotka eivät asu somessa? Jos näin on, kuinka he tietävät kuinka paljon lunta Irmelin pihalla oli aamulla? Tai kuinka Pertti kiukustui paikallisjunassa kun sillä teinitytöllä oli paljaat nilkat vaikka ulkona oli pakkasta? Rockyn synttäritkin paljastuivat näille ihmisille vasta neljä päivää itse juhlien jälkeen. Kaikki tärkeä info menee ohi..... Puhumattakaan mukahauskoista, joskus jopa ihan aidosti hauskoista, huumoripläjäyksistä jotka kiertävät Facebookissa.

Sitten juttua ihan jotain muusta. Nimittäin kroatialaisesta jääkiekosta. Mistä on aina jännä kirjoittaa. Koska se on jännä aihe. Ja jännä laji . Varsinkin tässä maassa. Minun ensimmäinen kosketus Kroatian kiekkoon osui aivan ensimmäiseen kesään kun olin vasta toukokuussa muuttanut tänne. Lähtökohta tuolle oli kaikkea muuta kuin todennäköinen; olin Kroatiassa, joka ei nyt varsinaisesti ole tunnettu jääkiekollista saavutuksistaan, oli kesä ja minä grillijuhlissa keskustellen jääkiekosta kroatialaisen, entisen maajoukkuetason kiekkoilijan kanssa. Jonka lajituntemus, siis ihan koko maailman tasolla, oli todella kunnioitettava. Tapaaminen johti siihen että löysin itseni seuraavana talvena Zagrebista katsomasta KHL -kiekkoa paikallisen Medvesak Zagrebin ja Helsingin Jokereiden välillä. Tämä siis talvella 2016.

Kauden 2016-17 jälkeen kroaattikiekko on ollut sitten täysin vapaassa pudotuksessa. Vielä tuolla kaudella maailman toiseksi kovimmassa jääkiekkosarjassa KHL:ssä pelannut seura, Medvesak, päätti luopua KHL -paikastaan seuraavalle kaudelle siirtyen pelaamaan monikansalliseen Ebel -liigaan jossa mukana on joukkueita Italiasta, Itävallasta ja Unkarista. Zagreb menestyi ensimmäisenä kautenaan uudessa sarjassa mukavasti, se pelasi kaudella 17-18 jopa liigan neljännesfinaaleissa. Mutta sitten, tällä kaudella seuran taustalla pitkään muhineet ristiriidat, riidat ja tulehtuneet henkilösuhteet rajähtivät silmille. Oikein kunnolla. Rahat loppui, pelaajat loppui, into loppui, kaikki loppui. Loppui niin totaalisesti että tällä viikolla seura ilmoitti lopettavansa kautensa Ebel -liigassa kesken. Medvesak ei osallistu enää runkosarjan jälkeisiin jatkopeleihin jossa se tosin olisi pelannut alempaa jatkosarjaa ilman mikäänlaista menestymismahdollisuutta. Oikeat, sarjan tason vaatimukset täyttävät, pelaajat ovat lähteneet ja heitä on korvattu, ihan oikeasti, zagrebilaisista harrastelija- ja pubijoukkueiden pelaajilla. Tulokset ovat olleet sen mukaisia. Eli surullisia. Hyvin surullisia. Medvesak on voittanut jääkiekko-ottelun viimeksi marraskuussa 2018 ja tehnyt kymmenessä, siis kymmenessä, viimeisessä ottelussaan seitsemän maalia. Siis seitsemän. Samaan aikaan vastustajat ovat pöllyttäneet zagrebilaisten verkkoa vaatimattomat 95 kertaa. Voitanee siis sanoa että Medvesak Zagreb on luovuttanut. Kaikille osa-alueilla.

Jääkiekko ei todellakaan ole iso laji Kroatiassa. Siitä huolimatta olen satavarma että tässä hullussa urheilumaassa myös kiekolla olisi, oikein johdettuna ja oikein resurssoituna, mahdollisuudet menestyä. Ei välttämättä maan sisäisesti, koska jäähalleja ei ole kuin pohjois-Kroatiassa ja sielläkin vaan pari-kolme, mutta juuri Ebel -liigan tyyppisissä monikansallisissa kilpailuissa. Jotka eivät vaadi niin paljon rahaa eikä niin taidokkaita pelaajia kuin vaikkapa KHL. Zagreb on kuitenkin Helsingin kokoinen markkina-alue ja jos, kuten edellä mainittu, seuraa johdettaisi ammattitaidolla, pelaajahankinnat tehtäisi ajatuksella ja markkinointi ulotettaisi pääkaupungin markkinoiden lisäksi muuhun maahan, yhdellä kroatialaisella jääkiekkoseuralla olisi taatusti erinomaiset menestymismahdollisuudet niin taloudellisesti kuin urheilullisesti. Nyt näyttää siltä, valitettavasti, että laji hiipuu hiljalleen todelliseen marginaaliin. Maan omaa sarjaa pelaa vain neljä joukkuetta jotka ovat pitkälti juuri edellä mainittuja harrastaja- ja pubijoukkueita. Eikä varsinaisesta junioritoiminnasta ole tietoakaan. Vaikka kiinnostusta olisi varmasti.

Voisin kirjoitella tästä aiheesta, siis kroatialaisesta jääkiekosta, vaikka kuinka pitkään, voisin kirjoittaa mikä siinä on mättänyt, mikä mättää nyt, mitä olisi pitänyt tehdä, mitä pitäisi tehdä nyt ja mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä jos lajin haluttaisi nousevan uudelleen, mutta koska siihen menisi niin paljon intenettiä, jääkööt tämä katsaus tähän surulliseen tilanteeseen nyt tällä erää. Jään odottelemaan mitä Medvesak Zagrebille tapahtuu kauden jälkeen, kuihtuuko koko seura kokonaan pois vai löytyykö jostain jokin taho joka tarttuu haasteeseen ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä uusilla ideoilla ja ajatuksilla.

Jos näin käy, olen käytettävissä. Halvalla. Ja sama kroatiaksi.

Näin tänään. Huomenna onkin sitten jo helmikuu. Jippii! Kesä, lämpö, shortsit, tissit, terassit ja koko muu setti on jälleen askelta lähempänä. Tuskin maltan odottaa. Odotellessa kiskaisen kuitenkin huomenna vielä viikon kasaan. Täällä. Tässä osoitteessa. Uusilla jutuilla.