5. helmi, 2019

Matti Nykänen

Kastel Stari

7 - 15 C

Enimmäkseen pilvistä, keltainen varoitus tuulesta

Pakkohan se minunkin on kirjoittaa Matti Nykäsen eilisestä poismenosta. Sillä kyllähän Matti kuului minunkin elämään. Ei henkilökohtaisesti, mutta ensin urheilusaavutuksillaan ja uran päätyttyä julkisuuden henkilönä. Viihdetaiteilijana. Tai no, ainakin viihde.... Uskon että Suomessa ei kovin montaa henkilöä ole jotka eivät olisi seuranneet Nykäsen elämää. Tai jolla ei olisi mielipidettä hänestä.

Matti Nykänen oli maailman paras mäkihyppääjä. Ihan sama jos joku nykyhyppäjistä on ohittanut Matin saavutukset, en todellakaan tiedä onko, mutta viisi olympiamitalia joista neljä kultaista, 14 maailmanmestaruusmitalia joista kuusi kultaista, mäkihypyn maailmancupin kokonaisvoitto neljä kertaa ja päälle järjetön määrä Suomen mestaruuksia. Vanhoilla päivillään Nykänen kävi vielä pomppaamassa veteraanien MM -kisoista muutaman kultamitalin. Onhan nämä saavutukset käsittämättömiä. Aivan käsittämättömiä.

Urheilu-uran jälkeen Matin elämä lähti sitten hieman laukalle. Kuvaan astui herra Alkoholi, joka toki oli ollut matkassa mukana jo urheiltaessa mutta uran jälkeen selkeästi suuremmassa roolissa. Matin alkoholiongelma aiheutti kaikenmaailman sivuvaikutuksia pahoinpitelytuomioista ja palavista saunoista alkaen aina vankilatuomioon asti. Vaimot vaihtuivat, välillä stripattiin ja lopulta päädyttiin laulajaksi esiintymislavoja kiertämään. Seiska raportoi ja kansa hämmästeli värikästä elämää. Taisi Matilla olla vauhdikkaampina aikoina oma luottotoimittajakin Seiskassa joka hoiti tarjoilut ja sai sisäpiirin tiedot ensimmäisenä. Eli suomeksi, hyväksikäytti elämänhallintansa menettänyttä, täysin hukassa ollutta miestä.

Matin laulu-uralle on naureskeltu. Biisit ovat kuulemma hömppää eikä mies osaa laulaa. Totta, biisit eivät todellakaan ole mitään taidepläjäyksiä mutta ei niitä sellaisiksi ole tarkoitettukaan. Maailmasta löytyy taatusti monta parempaa laulajaa kuin Nykänen, mutta hyvin tuntui konsepti toimivan. Raportit keikoilta kertovat nimittäin että meno on ollut poikkeuksetta melko villiä. Tällä kertaa siis yleisön joukossa. Joka selkeästi otti Matin omakseen. Myös laulajana ja esiintyjänä.

Matti Nykäsen kuolema kosketti. Se kosketti koska Matti oli pala elämääni, pala suomalaisuuttani. Tapahtui mitä tahansa, teki Matti mitä tahansa, oli satavarmaa että asia löytyi lööpeistä. Mikä ei varmaan ollut ihan helppoa. Halusiko Nykänen pois julkisuudesta, sitä ei tiedä kukaan, mutta ei julkisuus häntä sieltä olisi päästänytkään. Sillä Matti oli Matti, mäkihyppääjä jonka saavutuksia kunnioitetaan ja arvostetaan yhä edelleen ympäri maailmaa.

Elämä on ihmisen parasta aikaa, mutta toivottavasti siellä toisellakin puolella oleminen on sekin ok. Bon voyage Matti.

Sitten lyhyesti aivan jotain muuta. Surullista sekin. Todistin sunnuntaina erään kauden päätöstä kun viime viikolla näilläkin sivuilla esiintynyt jääkiekkojoukkue Medvesak Zagreb pelasi viimeisen kotiottelunsa Zagrebissa. Ottelun lopputulokselle ei ole väliä, tappio 2-11, väliä on sillä mitä tapahtui pelin jälkeen. Kun summeri törähti viimeisen kerran, joukkue jäi kiertämään kenttää yleisöä kiittäen. Joka osoitti seisaaltaan suosiota. Eikä molemminpuolisesta kunnioituksesta tahtonut tulla loppua ollenkaan. Joukkue pysyi jäällä, ja yleisö taputti, varmaan viisitoista minuuttia. Vieläpä niin että mentyään kertaalleen jo pukukoppiin, pelaajat palasivat vielä kerran faniensa eteen. Sykähdyttävä hetki joka osoitti sen, että jääkiekkojoukkuetta tarvitaan Zagrebissa. Ja sitä kaivataan. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Ensi kausi, aivan kuten koko seuran tulevaisuus, on vielä hämärän peitossa.

Me elämme jännittäviä aikoja täällä Kaštel Starissa juuri nyt, juuri tätä kirjoittaessani. Paikallisporttaali kirjoitti että kylässä on sähköt poikki tänään kello 08.00-14.00. Uutisessa mainittiin alue jota katkos koskee, mutta se oli niin hämärästi kirjoitettu että en todellakaan tiedä koskeeko tuo meidän taloa. Jos koskee, vietän päivän pimeässä, ilman radiota, televisiota tai nettiä. Eli palaan jonnekin historian havinoihin. Pitäisikö sitä kirjoittaa kirje? Oikein paperikirje. Jollekulle? Osaisikohan sitä? Onneksi ei sentäs ole kauhean kylmä. Ettei ihan jäädytä Rockyn kanssa kun ilmalämpöpumppu ei lämmitä.

Näin, melko surullisissa merkeissä tänään. Huomenna sitten pirtsakkaampaa. Toivottavasti ainakin. Tässä samassa osoitteessa. Samaan aikaan. Jos meillä on sähköt.