6. helmi, 2019

Back to the rutiinit

Kastel Stari

8 - 15 C

Pilvistä, oranssi varoitus tuulesta

Keskiviikko. Oiva päivä palata eilisen suruteeman jälkeen takaisin normaaliin. Eli siihen että mitään teemaa ei ole. Kirjoitellaan tasan siitä mitä mieleen sattuu pamahtamaan. Joten anteeksi. Jo valmiiksi.

Mutta ei, se pelätty sähkökatkos eilen ei sitten koskenut meidän taloa. Vaikka kuinka pelkäsin. Ja kun ei kerran koskenut, tiistainen elämä soljui vanhojen rutiinien mukaisesti. Naureskelimme juuri eilen erään tyypin kanssa, terveisiä vaan sinne sängyn pohjalle jossa tiedän sinun lukevan tätä juttua, kuinka elämä on sujahtanut omiin uriinsa. Kaikki tapahtuu joka päivä samaan aikaan. Ja samalla tavalla. Esimerkki: kun herään päiväunilta, Marko Maunuksela lopettelee juuri ohjelmaansa Radio Suomessa. Joka päivä. Koska unet loppuvat aina samaan aikaan. Rocky narun päähän ja päiväpissalle. Kun olemme kulman takana Studenac -elintarvikemyymälän kohdalla, kaupan tytöt vaihtavat vuoroa. Toiset menevät, toisen tulevat. Koska vuoro on ohi tai alkamassa. Joka päivä. Toistuvasti. Tätä ennen on käyty omalla lenkillä aamulla pitkin poikin vuorenrinteitä, juotu aamukahvi, tsättäilty netissä ja syöty lounas. Kaikki tuo tiettyyn aikaan ja tietyssä järjestyksessä. Turvallista. Joku voisi tosin väittää että tylsää, mutta kun kerran on ohjelmoitu, sitten on ohjelmoitu. Eikä tuosta pahemmin pääse valittamaan. Pitää katsella asiat uusiksi kun kesä, turistit, shortsti, topit, bikinit, kalkkunakoivet, ulkonevat ruumiinosat ja muut kesäiset jutut tulevat. Niillä saattaa olla jonkinmoinen vaikutus jopa rutiineihin. Mutta aika näyttää.

Lyhyesti vielä eiliseen Matti Nykäsen poismenoon ja siihen liityvään kommentointiin. Nykäsen elämästä ja hänen tekemisistään voi, ja saa, olla montaa mieltä. Tosiasia on se, että mies hölmöili aikoinaan urakalla. Mutta kommentit tyyliin 'kuolema ei tee kenestäkään naistenhakkajasta sankaria' ovat asiattomia. Ja osoitavat vain kommentoijan sivistyksen tason. Suuresti kunnioittamani Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin vastasi eräälle moisen kommentin lähettäneelle naisasianaiselle osuvasti: 'Kuolema harvoin tekee kenestäkään sankaria. Kuoleman hetkellä on kuitenkin arvokasta pysähtyä kunnioittamaan toisen elettyä elämää. Koska kaiken takana on kuitenkin aina ihminen'. En olisi tuota osannut paremmin pistää. Mikä saattaa johtua siitä että Appelsin kirjoittaa ammatikseen, minä ihan vain teidä kiusaksi.

Oli Matti Nykäsestä ja hänen elämästään ihan mitä mieltä tahansa, on olemassa asioita nimeltään hyvät tavat, tahdikkuus ja inhimillisyys. Jotka eivät näytä kuuluvan kommentoijan, jonka nimeä en viitsi tilanpuutteen vuoksi mainita, työkalupakkiin. Eikä aivokapasiteettiin. Mikä on sääli. Ainakin Suvi Auviselle. Varsinkin kun tämä ajatusten tonava vielä jatkaa, saatuaan melkoisen kommenttivyöryn niskaansa, että 'minä en teidän nillitystänne tarvitse. Blokatkaa jos mielipiteeni ei miellytä'. Vähän pohjalta että paras naistenhakkaaja on kuollut naistenhakkaja. En blokannut koska haluan nähdä miten tarina etenee.

Eteenpäin. Mainostamaan. Itseään. Ja palveluitaan. Minulta on kyselty pitkin talvea majoitussuosituksia Splitistä ja täältä meidän seuduilta. Olen ollut yhteydessä moneen, siis todellakin moneen, majoitusta tarjoavaan tahoon. Ja nyt on paketti kunnossa. Eli vaihtoehtoja löytyy halvemmista, hieman heikommin varustetulluista majapaikoista aina luksusvaihtoehtoihin. On mökkiä rannassa, on mökkiä rannan ulkopuolella, vuorilla tai vuorten rinteillä. Uima-altaalla tai ilman. Kaiken kruununa tietty Marjo apartementos joka tosin on melko usein täynnä, mutta suosittelulistalla hyvin korkealla. Aina. Koska paikka on mukava ja palvelu, neuvot sekä ohjeet suomeksi.

Joten kun suunnittelette kesän lomamatkaa, olkaapa yhteyksissä. Kaivetaan teille sopiva majoitus, olitte liikkeellä sitten suuremmalla tai pienemmällä porukalla. Lupaan kaivella toiveittenne mukaisen majapaikan. Ja tehdä sen vielä ilmaiseksi. En minä mikään booking.com väitä olevani, mutta kun noita kontakteja nyt kerran on kertynyt. Ja jonkinverran paikallistuntemusta.

Näin tälle päivälle. Huomenna sitten taas uudet jutut. Pikkaisen jänskättää jo itseääkin että mitä sitä keksii ja mitä mieleen putkahtaa. Että mistä sitä juttua pukkaa. Mutta siitä sitten lisää huomenna.