26. helmi, 2019

Henkilökohtaisuuksia

Kastel Stari

4 - 16 C

Puolipilvistä

 

Alkuun suuret kiitokset. Kiitokset viime viikon Kaštela -juttusarjan palautteesta. Mukava että kykenin antamaan uusia ideoita ja ajatuksia niinkin monelle ihmisille kun saamani palautteen pohjalta näytän antaneen. Myös blogin tilastot, jotka saan siis kerran viikossa, osoittivat että aihe kiinnosti. Sivuvierailuja, varsinkin blogissa, oli viime viikolla ennätysmäärä. Siis eniten ikinä koskaan. Vaikka en tienaa blogilla tai sivuillani senttiäkään eikä lukijamäärä näin ollen ole taloudellisesti merkittävä, on mukava huomata että kirjoittamani jutut ja käsittelemäni aiheet kiinnostavat. Ettei aivan yksinään tarvitse höpötellä.

Mutta palautteeseen. Ja hintoihin joista kirjoitin eilen. On aivan totta, että Kroatian ja Suomen hintatasoa ei voi verrata suoraan toisiinsa koska palkkataso, verotus jne. Siksi eilisessä jutussa oli mainittu Big Mac -indeksi joka huomioi juurikin nämä erot ja vertailee nimenomaan kuluttajien ostovoimia. Mutta laajennetaan hieman. Otetaan mukaan virallisempi Eurostatin tilastopläjäys. Se kertoo vuoden 2018 virallisen hintaindeksin koko Europpan aluella. Perusasetuksena on EU:n keskiarvo, joka on sata. Kroatian luku on 67, ja Suomen 122. Eli samaan suuntaan mennään tässäkin tilastossa kuin mentiin eilisessä Big Mac -indeksissä. Tuo Eurostatin lukema on siis nimenomaan painotettu ostovoima, eli se mitä rahalla saa. Siihen ei vaikuta keskipalkka, ei verotus eikä sosiaalietuudet, ne ja kaikki muu sälä on otettu jo indeksiä laskettaessa huomioon.

Ja näin sain, jällen kerran, tilaston blogiini! Koska tilasto kertoo totuuden. Ja on vaan.... niin tilasto......

Sitten aivan jotain muuta. Nimittäin henkilökohtaiseen elämääni. Ihmiset joita olen tuntenut pidemmän aikaan, eli vanhat tutut, ovat valitelleet etten kerro omasta elämästäni riittävästi. Että juttujani lukemalla he eivät saa riittävästi tietoa mitä minulle kuuluu. Joten korjataan tilanne. Ja kerrotaan siitä henkilökohtaisesta elämästä. Ja siitä mitä kuuluu.

Lyhyesti. Minulle ei kuulu mitään. Ainakaan ihmeempää. Elämä soljuu eteenpäin normirutiineilla. Aamulla ylös, lenkki, lounas, päiväunet, iltapäivähommat, iltahommat ja nukkumaan. Joskus illalla ulos kavereiden kanssa, yleensä kuitenkin kotona Rockyn kanssa. Televisiota, radiota, musiikkia, kirjaa, nettiä. Ihan perusasetuksilla päivästä toiseen.

Suomeen ei ole ikävä, ei varsinkaan nyt kun olen tuon hintavertailun takia jonkinverran paneutunut Suomen hintatasoon. Tuntuu että minulla ei kertakaikkiaan ole varaa käydä, asumisesta puhumattakaan, Suomessa. Koska hinnat. Toisaalta, ei minulla mitään Suomea vastaan ole. Mutta en myöskään suoranaisesti kaipaa sieltä mitään. Paitsi Fazerin sinistä ja sinistäkeltaista, suomalaista sinappia, ajoittain lihapiirakoita ja keväistä paskanhajua. Mutta mikään niistä ei ole niin tärkeä, eikä ikävä ole niin suuri, että niiden takia/johdosta harkitsisin takaisinmuuttoa. Tällä hetkellä. Sen verran olen oppinut että on parempi olla sanomatta ei koskaan. Tilanne ja fiilis kun voi olla aivan eri viikon/kuukauden/vuoden päästä. Olen lisäksi oppinut, sivusta seuraten, että elämää voi elää ihan mukavasti sitä sen suuremmin suunnittelematta. Että kyllä se siinä soljuu. Vaikka ei olisikaan miettinyt tiukkaa aikataulua siitä mitä meinaa touhuta viikoiksi eteenpäin. Tai edes seuraavana päivänä.

Terveys on ok. Tauti on pysynyt kurissa. Ei ole hirveästi kurkkinut eikä nostellut päätään pitkiin aikoihin. Vaikka en sairaudestani koskaan parane, tilanne on hyvä. Tällä hetkellä.

Talven synkimpinä hetkinä mielessä pyörineet muuttoajatukset jonnekinpäin Kroatiaa, tai jopa johonkin muuhun maahan, eivät ole kadonneet mihinkään. Ehkä kuitenkin hieman laantuneet. Ehkä. Koska kevät/kesä näillä meidänkin huudeilla ovat ihan kivat. Sittenkin.

Kieli keskellä suuta -päivitys. Ihmissuhteet. Ovat ihan ookoo. Kavereita, ja varsinkin tuttavia, on paljon. Se yksi, se tärkeä ihmissuhde, sekin tuntuu olevan juuri nyt kunnossa. Oikeinkin hyvässä kunnossa. Mutta jälleen kerran, tilanne on tänään tämä, se voi olla täysin eri viikon/kuukauden/vuoden päästä. Toivottavasti ei ainakaan huonompi. Tilanne on hyvä. Muuta ei voi tietää. Aika näyttää. Juuri nyt on mukavaa ja kivaa.

Taistelutoverini Rocky The Dog, joka juuri täytti 14 vuotta, on ikäänsä nähden hyvässä hapessa. Pitkille lenkeille en herraa enää ota koska sydänvika, mutta pallon perässä mennään ajoittain aivan kuin mentiin villissä nuoruudessa.

Siinäpä se. Pyydetty henkilökohtaisuuspläjäys. Seuraava vastaava sitten taas joskus. Huomenna aivan jotain muuta. Varmaankin. Ihan saletti ei voi olla koska ei suunnitelmia, mutta todennäköisesti mielessä ei pyöri enää nämä henkilökohtaisuudet. Ainakaan toivottavasti.