28. helmi, 2019

Sosiaalinen media

Kastel Stari

6 - 15 C

Aurinkoista

Olen seurannut tässä sivussa hieman huvittuneena keskustelua sosiaalisesta mediasta. Jota käydään usein juurikin sosiaalisessa mediassa. Erilaiset elämänhallintagurut, usein naisia joilla on usein kaksiosainen sukunimi, kertovat meille toistuvasti kuinka pilalle elämäsi menee kun käytät sosiaalisen median kanavia, kun notkut linjoilla tai surffaat netissä. Koska se 'oikea elämä' on jossain muualla. Koska sosiaalinen elämä vie siltä 'oikealta elämältä' niin paljon aikaa. Näitä juttuja seuraa aina, poikkeuksetta, punavuorelaisen hipsterin haastattelu jossa tämä kertaa eiralaisessa trendikkäässä vegaanikahvilassa kukkakaali-mistelinoksa-vihreääteetä naukkaillen miten hänen elämänsä muuttui täysin jätettyään Facebookin, Twitterin ja koko somen. Kuinka aurinko paistaa kirkkaammin, kuinka hänellä on niin paljon enemmän aikaa kavereilleen, terapeuttiseen medyjoogaan ja muuhun parempaan elämään.

Hyvä hipsterille. Aivan varmasti elämäänsä voi elää ilman ainuttakaan sovellusta, älypuhelinta ja nettiä. Siitä vaan, jos siltä tuntuu. Se ei ole keneltäänkään pois. Jos tuntuu siltä, että se oma elämä on parempaa ilman tekniikkaa, silloin se varmasti on sitä. Joten antaa palaa vaan.

Mutta. Olisiko pieni, ihan pieni, mahdollisuus ettei se sosiaalinen media nyt ihan niin kauhea mörkö olekaan. Mitäpä jos joku käyttää sitä, jopa nauttii sen käytöstä, saattaapa joku jopa tarvita sitä? Onko se näiltä kaksiosaisen sukunimen omaavilta, muiden elämästä huolissaan olevien kulttuuri-intellektuellien elämästä pois? Joku saattaa löytää aivan yhtä paljon sisältöä elämäänsä netistä kuin joku toinen sieltä kantarellien huovutuskurssilta jonne osallistumiselle löytyy vihdoin aikaa kun ei tarvitse päivittää somea jatkuvasti.

Jos tuntuu siltä että some alkaa hallita elämää liiaksi, jos oikeasti tuntuu siltä että se häiritsee arkea tai aiheuttaa ongelmia, on luonnollista kiinnittää huomiota käyttäytymiseensä. Aivan kuten mihin muuhun ongelmia aiheuttavaan asiaan. Jos ryyppäät tai käytät huumeita liikaa, olet koukussa seksiin, näkkileipään tai vaikkapa tuohon alussa mainittuun kukkakaali-mistelinoksa teehen, on taatusti syytä tarkkailla käytöstään. Mutta se some, ei se kaikkia maailman ongelmia aiheuta. Eikä se kaikkien ihmisten elämää pilaa.

Facebook. Sehän tuntuu olevan kaikkien tiedostavien toimittajien mielestä kaikein pahan alku, juuri, äiti ja isoäiti. Facebook vuotaa ja myy tietojasi, Facebook vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseesi, Facebook vahtii ja vakoilee, Facebook tekee sitä, Facebook tekee tätä. Aina negatiivista. Siitä huolimatta palvelun käyttäjämäärä on viimeisten lukujen valossa nousussa ja käyttäjät sangen tyytyväisiä. Mutta kun se on Facebook.... ja kun on se zuggenberi..... pitäähän sitä tölväistä kun on paikka.

Twitter on aivan toista maata. Sitä käyttävät ja siellä mielipiteitään laukovat kaikki tiedostavien toimittajien kaverit. Joista voidaan sitten sen astraalijoogan jälkeen yhdessä tykätä. Mutta ihan sitä samaa sosiaalista mediaa se Twitterkin on. Aivan kuten on WhatsApp, Intsagram, Messenger, Telegram ja mitä näitä nyt onkaan. Saattapa joku somekanavista, sen lisäksi että se yhdistää ihmisiä, jakaa jopa tietoa tai informaatiota. Joskus jopa viihdyttää. Joskus luoda ihmissuhteita. Kaverisuhteita. Syventää niitä. Riippuu tasan mihin siellä netissä suunnistat. Mitä tutkit, mitä luet ja mitä palveluita käytät. Kuinka paljon ja kenen kanssa. Kyllä sitä aikaa siinä sivussa sille 'oikealle elämällekin' jää.

Ainakin minulle jää. Vaikka olen sosiaalisen median suurkuluttaja. Pidän yhteyttä ihmisiin sen kautta, käytän sitä tiedonhakuun, omien mielipiteiden levittämiseen, omien mielenkiinnon kohteiden opiskeluun ja vaikkapa valokuvieni levittämiseen. Kaiken huipuksi pidän osaa ihmissuhteista yllä puhtaasti somen kautta. Monessa kanavassa. Joskus jopa yhtäaikaa. Enkä koe jääväni mistään paitsi. Pikemminkin päinvastoin.

Asun kaukana Suomesta joten yhteydenpito sinne on luonnollista hoitaa somea hyödytäen. Mutta kontaktoin ja pidän yhteyksiä somen avulla myös ihan paikallisiin tuttaviin ja kavereihin. Ja muihin suomalaisiin Kroatiassa. Saan helposti tietoa mitä heille kuuluu, sovin tapaamisia, saan ideoita mitä tehdä, milloin, missä ja kenen kanssa. Kuulun ryhmiin, joissa tapaan samanhenkisiä tyyppejä. Kuulun ryhmiin joissa tapaan tyyppejä joiden kanssa olen täysin eri mieltä ja omaan täysin erilaisen maailmankuvan. Näin saan uusia näkökantoja myös omiin näkemyksiini. Sen lisäksi että saan harmaita hiuksia tyhmistä mielipiteistään.

Minulle sosiaalinen media on osa elämää, se on tärkeä ja luonnollinen osa sitä. Se ei pelkästään viihdytä, se antaa myös tietoa, se on antaa kavereita, uusia ideoita, ajatuksia, luonnollisesti uutisia ja muuta konkreettista tietoa. Minulle some toimii. Hyvin. Tuskin oikein osaisin enää elää ilman sitä. Jos tahtoisin. Vaan kun en tahdo. Jos joku osaa ja haluaa, siitä vaan. Minä jatkan somessa. Täällä, juuri näillä linjoilla. Ja niin näytät tekevän sinäkin kun tämänkin jutun luit. Eikä tuntunut yhtään pahalta. Eihän?