1. maalis, 2019

Viikko 9

Kastel Stari

7 - 15 C

Enimmäkseen pilvistä, sadekuurojen mahdollisuus

Näkemiin helmikuu, tervetuloa maaliskuu. Ja samaan hengenvetoon, näkemiin viikko numero 9, tervetuloa viikonloppu.

Katselin, poikkeuksellisesti, hieman taaksepäin tämän viikon blogeja, ja huomasin että niiden lay-out oli aivan poskellaan. Oli kirjoittaja-taittaja-toimittaja jättänyt järjettömät välit mm. kappaleiden väleihin. Eikä kukaan vaivautunut edes huomauttamaan.... että kiitoksia vaan. Nyt on välit kunnossa. Vielä kun saisi nämä jutut jonkinlaiseen ojennukseen.

Viikko 9 pakettiin siis. Kertauksen kautta. Maanantaina 25.02. käsiteltiin vielä edellisellä viikolla aloitettua Kaštelan matkailuvinkkiopasta nippeleitä hiplaillen. Käytiin mm. hintoja läpi. Juttu löytyy tuosta. Mutta unohdin, tietysti, sen tärkeimmän. Eli Coca-Colan hinnan. Se on 12,90 kunaa (1,80€) kahden litran pullossa. Tarjouksessa 10,90 kunaa (1,50€). Regular ja Zero. Cokiksesta puheenollen, yksi hieno asia tässä maassa on se että se toinen, P:llä alkava juoma, jota jotkut kutsuvat myös kolajuomaksi, loistaa poissaolollaan. Kroaatit keskityvät siis kunnon juomiin tässäkin asiassa. Rakijan ohella. Kurisioteettina mainittakoot hyllyistä löytyvä Cocta, slovenialainen kolajuoma, jota suosittelen välttämään. Todella vahvasti. Jos kraanaveden juominen jostain syystä pelottaa, juokaa kraanavettä. Mielummin kuin Coctaa. Sen juominen on vielä pelottavampaa. Cocta ei muistuta kolajuomaa eikä mitään muutakaan juotavaa ainetta muuten kuin että se on juoksevaa. Ja tummaa.

Tiistaina 26.02. mentiin henkilökohtaisuuksiin. Joihin lisättäkööt helmikuun päätyttyä jälleen tilastot jotka eivät kiinnosta ketään, mutta jotka sitkeästi kerron aina jokaisen kuukauden päätyttyä. Nimittäin kuukauden lenkki- ja painonhallintatilastot. Helmikuussa heitin tasan 20 lenkkiä, joten lepopäiviä oli kahdeksan kappaletta. Kilometrejä kertyi 231,49 km, näin keskimääräisen reissun pituudeksi saadaan 11,57 kilometriä. Korkeimmilaan kiipesin 17.02. 384 metrin korkeuteen jonne päästäkseni jouduin lamppamaan ylämäkeä 763 metriä. Suurin korkeusero oli 312 metriä. Paino on jämähtänyt paikoilleen, muutos kuukauden alusta oli +0,2. Helmikuun kuluessa lukemat ovat jojoilleet 2,4 virhemarginaalin sisällä. Olen tyytyväinen helmikuussa tehtyihin reissuihin, niiden kokonaismäärään, kilometreihin ja painon kehitykseen. Sekä siihen että sain taas tilaston ympätyksi blogiin.

Keskiviikkona tehtiin uutiskatsaus Dalmatian uutisiin. Johon lisättäkööt vielä liikenneonnetomuustilasto. Kun se liikenne, ja sen vaarallisuus, tuntuu kiinnostavan. Kroatian liikenteessä kuoli viime vuonna 331 henkeä, joka on selkeästi enemmän kuin mikä virallinen tavoite (218) oli ja selkeästi enemmän kuin mitä Suomessa, jossa ensimmäisten tietojen mukaan liikenteessä kuoli 229 henkeä. Täällä, aivan kuten käsittääkseni Suomessakin, suurimmat syyt liikennekuolemiin ovat liian suuret tilannenopeudet, alkoholi, turvavöiden käyttämättömyys ja muut häiriötekijät kuten kännykän käyttö liikenteessä. Ja neuvova anoppi takapenkillä.

Torstaina ruodittiin sosiaalista mediaa. Kuinka kauhea se onkaan. Lisätään somekeskusteluun vielä yksi, minulle uudehko väline, väylä. Eli videopuhelut. Olen toki puhunut niitä joskus aiemminkin, mutta tällä viikolla yhä useammin. Ja sepä se vasta vekkuli väylä on! Sinähän näet keskustelukumppanisi! Siinä se möllöttää ihan naamasi edessä! Melkein niinkuin livenä! Ziisus! On se kyllä kauhea paikka tämä sosiaalinen media.

Vakavasti puhuen. Kyllähän videopuhelu antaa aivan uuden ulottovuuden keskustelulle ihan kenen kanssa tahansa jos sitä vertaa normipuheluun tai tekstiviestizättäilyyn. Videossa näet ilmeet, voit osoitella asioista, käyttää ilmeitä, näytellä käsimerkkejä tai vaikka irvistellä. Jopa nyökkäily näkyy. Ei tarvita siis nyökkäilyemojia. Kun puhut videota jonkun sinulle tärkeän kanssa, jonkun jota saatat joskus jopa hieman ikävöidä, videokeskustelussa tämä tyyppi on paljon, paljon lähempänä kuin puhtaassa tekstiviestihöpinässä. Sitähän voi vaikka vaan tuijotella toinen toisiaan, aina kun ei tarvita edes sanoja. Kun on se kuva. Ja se tärkeä tyyppi. Ihan siinä edessäsi. Huoh....

Kylläpä meni hempeäksi. Tähän vaaleanpunaiseen pilveen onkin hyvä lopettaa viikon jutut ja koko viikko. Ja suunnata Trogiriin pizzalle. Koska tänään on maaliskuun ensimmäinen lepopäivä lenkkeilyssä. Oikein hyvää viikonloppua siis kaikille. Pitäkää toisistanne. Ja huolta. Ja se tärkeä ihminen siinä lähellä.