12. maalis, 2019

Arkisia asioita

Kastel Stari

5 - 13 C

Enimmäkseen aurinkoista

 

Meillä oli eilen illalla ensimmäinen kunnon ukkosilma tälle keväälle! Jee! Oli hienot salamat, oli rankkasade, pimeys ja järjetön tuuli. Vettä tuli viistoon kuin marraskuussa Suomessa. Samankaltaisessa pimeydessä. Tosin 15 asteen lämmössä.

Joskus täytyy hieman ihmetellä näitä kroaatteja. Kävin eilen, ennen ukkosta, kaupassa ja koska lenkeissä oli lepopäivä ajattelin käväistä tuolla pidemmällä, noin 1,5 kilometrin päässä sijaitsevassa, hieman suuremmassa Tommyssa. Matkalla minut pysäytettiin kolme (3) kertaa. Siis kolme. Ihmisten toimesta joiden kanssa en ole koskaan aiemmin ollut tekemisissä enkä jutellut. Enpä muista edes moikanneeni. En tiedä mikä suonenveto eiliselle sattui, mutta kun pääsin kotiin, piti oikein käväistä peilin edessä tutkailemassa että onko minussa jotain normaalista omituisuudestani poikkeavaa. Vaan ei ollut, kyseessä lienee vain yksi pikku kylässä asumisen eduista. Tai se että kävin ennen kauppaan lähtöä suihkussa. Tavallisesti täällä saa kävellä aivan yhtä rauhassa kuin vaikkapa Porissa tai Kouvolassa. Kukaan ei häiritse, korkeintaan hieman mulkoilee.

Jokaisella minut eilen pysäyttäneellä oli samat kysymykset, hieman eri tavoin muotoiltuna. Asutko sinä täällä kun olen nähnyt sinut niin monta kertaa? Oletko kauan asunut? Oletko töissä? Missä se sinun koira on kun se ei ole mukana? Ja lopuksi, kuten aina; miksi valitsit juuri Kroatian?

Vaikka kroaatit ovat sangen ylpeitä maastaan heille on aina, ihan jokainen kerta, yhtä suuri ihmetyksen aihe miksi joku, tässä tapauksessa minä, on valinnut juuri Kroatian asuinpaikakseen. Ja kun koittaa selittää että 'noku ilmasto, ihmiset, hintataso, toimiva infra' etc., seuraava kysymys on että miksi juuri Kaštel Stari. Kun maassa olisi niin paljon muitakin paikkoja. Jossain siellä pohjalla paistaa kuitenkin, aina, ylpeys omasta kotikylästä. Joka siis on tällä hetkellä meidän yhteinen kotikylä. Muuten, tämä Kaštel Stari valikoitui asuinpaikaksi silloin kolme vuotta aivan sattumalta. Koska täältä sattui löytymään asunto. Aivan yhtä hyvin voisin näpytellä tätä juttua jostain muusta Kaštelan kylästä, Šibenikistä tai jopa Splitistä. Mutta täällä ollaan, ainakin tänä aamuna. Missä sitä ollaan vuoden päästä, sitä ei tiedä kukaan. Kaikken vähiten minä.

Infrasta puheenollen. Minulla on, luonnollisesti, käytössäni internet -yhteys. Johon on liitetty neljä laitetta. Siinä roikkuvat wifillä kaksi puhelinta, joista toinen toimii radiona ja toinen tavallisena puhelimena internet -liittymällä, läppäri ja televisio. Pääsääntöisesti yhteydet toimivat ongelmitta, mutta aivan viime viikkoina on alkanut ilmetä pulmia. Kun lataan kuvia tietokoneelle, radio pätkäisee. Koska kaista ei riitä. Jännää on se, että Radio Suomi häipyy mutta jenkkiläiset countrykanavat paukuttavat menemään ilman minkäänlaisia ongelmia. Eikä mitään hajua mistä tämä johtuu. Viekö suomenkieli enemmän kaistaa? Samoin jos puhun videopuhelua, toisin sanoen minulla on läppärillä videoyhteys auki, radio pitää sulkea koska muutoin kuvayhteys laagaa, pätkii ja katkeilee. Mikä on äärimmäisen ärsyttävää jos/kun käynnissä on syvällinen keskustelu. Ja toisessa päässä on joku sinulle tärkeä. Etkä näe/kuule. Varsinkaan näe.

Niinpä soitto palveluntarjoajalle. Ja tekniselle osastolle, kiitos. Langan päähän osui tällä kertaa erinomaista englantia puhuva neitokainen. Ongelman selvittäminen oli helppoa. Mitä se ei suinkaan joka kerta ole ollut. Mutta siis, että pätkii ja minulle on elintärkeää että minulla on vakaa yhteys Suomeen. Saattaa olla että ihan pikkaisen liioittelin asian tärkeyttä, saattaa olla että tuli mainituksi jopa että jos yhteys ei toimi menetän rahaa... Tai jotain.... Mutta asiakaspalvelijaneiti/rouva otti asiani hyvin vakavasti.

Ja teki taikojaan. Luetteli ensin nimeltä kaikki laitteet joilla olen verkkoon kytköksissä. Siis nimeltä! Mikä oli hieman pelottavaa. Ja ilmoitti sitten että käytössäni on maksiminopeus eikä sitä voi nostaa. Koska asun sellaisessa paikassa. Jos hän nostaa kaistaleveyttäni, se vaikuttaa luotettavuuteen. Ja luotettavuushan oli minulle tärkeää koska menetän rahaa jos yhteys pätkii, eikö niin.....? Ai niin, juu, niinhän se olikin.

En tiedä mitä rouva/neiti teki, mitä vipua tai nappulaa väänsi, mutta illalla mikään ei pätkinyt eikä laagannut. Vaikka minulla oli kaikki laitteet, paitsi televisio, auki ja latasin asioita tietokoneelle. Jopa Radio Suomi paukutti ihan täysillä. Pikkaisen jänskättää miten toimii videopuhelu tällä 'uudella' yhteydellä. Sitten kun sellaisen aika taas on. Keskiviikkona. Tai viimeistään torstaina. Tai joskus. Kun ei voi tietää.

Tuosta latauksesta. Latasin uudet, viime viikon kuvat kuvasivulle. Tuonne. Käykää tutkailemassa. Ja käykää samalla, kun kuvien makuun pääsitte, tutkailemassa lisää kuvia tuolla. Siellä on enemmän taideteoksiani. Joista osa, ihan luvalla sanottuna, on jopa aika hyviä. Ainakin ihan oikeilta valokuvaajilta saamani palautteen perusteella.

Näin tänä arkisena tiistaina. Huomenna, arkisena keskiviikkona sitten taas jotain muuta. Nähdäänpä siis silloin. Täällä, samassa arkisessa osoitteessa.