18. maalis, 2019

Dalmatia info

Kastel Stari

12-16 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, sadekuuroja

 

Olen asunut reilun kuukauden päästä Kroatiassa, kylässä nimeltään Kaštel Stari, kolme vuotta. Kylä sijaitsee kaupungissa nimeltä Kaštela, jota esittelin viime viikon blogeissa. Kannattaa käydä kurkkaamassa. Kaštela puolestaan sijaitsee Dalmatian suuralueella joka on yksi Kroatian neljästä suuralueesta. Ne muut ovat Slavonia, Keski-Kroatia ja Istria. (Meidän) dalmatialaisten mielestä Dalmatia on luonnollisesti ylivoimaisen paras. Heittämällä.

Dalmatia on kapea kaistale Adrianmeren rannikolla. Alueella asuu noin 850.000 ihmistä suurimpien kaupunkien ollessa Split, Zadar, Dubrovnik ja Šibenik. Ilmasto on välimerellinen joka tarkoittaa kuivia ja kuumia kesiä. Talvet puolestaan ovat kosteita, viileitä ja tuulisia. Ja kun ne ovat tuulisia, ne ovat todella tuulisia. Uskokaa huviksenne. Kokemusta on. Dalmatian edustalla on lähes 600 saarta, saareketta tai luotoa. Suurimmat, ja tunnetuimmat, ovat Brač, Pag ja Hvar.

Dalmatia sai nimensä ennen ajanlaskun alkua alueella asuneesta dalmaattien kansasta. Ja koska historia ulottuu noinkin kauas, on näillä huudeilla sattunut ja tapahtunut aikojen saatossa kaikenlaista. Ei mennä nyt tällä kertaa yksityiskohtiin sillä jos aihe kiinnostaa syvemmin, tietoa löytyy vaikkapa googlettamalla. Todetaan vain lyhyesti että Dalmatia on ollut aikojen saatossa osa mm. Rooman, Itägoottien ja Länsi-Rooman valtakuntia. Tämä siis joskus ennen vuosia about 1000 -lukua, tuolloin paikalle pölähtivät kroaatit. Myöhemmin samalla vuosisadalla alueen tosin valloitti Venetsian kaupunkivaltio.

Sitten tulivat unkarilaiset, joiden kanssa Dalmatiasta tappelivat niin venetsialaiset kuin kroaatit. Uuden ajan alussa, jotta ei sotiminen loppuisi, aluetta puolustettiin ottomaanien, eli turkkilaisten, hyökkäyksiä vastaan. Venetsialaiset pysyivät vallassa kuitenkin aina vuoteen 1719 asti.

Sitten alkoi Dalmatian 'kiertolaiselämä'. Vähän kuin avioerolapsi jota kukaan ei halua. Venetsialaisilta alue siirtyi itävaltalaisille, vuodesta 1805 se kuului Italian kuningaskuntaan josta se tyrkättiin sitten takaisin Itävallalle 1814. Tämän jälkeen homma rauhoittui noin sadaksi vuodeksi, joka on Dalmatian historiassa verrattain lyhyt ajanjakso, kunnes vuonna 1915 ensimmäisen maailmansodan voittaneet ympärysvallat lupasivat alueen Italialle. Ei kelvannut, ja niinpä tehtiin ns. Rapallon sopimus jolla alue liitettiin serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan. Zadarin kaupunkin jäi kuitenkin jostain ihmeen syystä Italialle.

Toisen maailmansodan aikana Italia päätti valloittaa Dalmatian ja siitä tuli oma kuvernoraatti. Sodan jälkeen alue palautettiin Jugoslavialle, tosin Zadarin kanssa kikkailtiin aina vuoteen 1946 asti kunnes se vihdoin seurasi perässä. Nykypäivän Dalmatia, ja sen lehtolapsi Zadar, on siis osa Kroatiaa ja kehittyy voimakkaasti mm. matkailun avulla.

Piti kirjoittaa Dalmatian historiasta lyhyesti, mutta kovasti tuntui tuota juttua riittävän. Vaan eipä se kovin suuri ihme ole, käytiinhän tuossa muutamassa kappaleessa läpi reilut kaksituhatta vuotta. Ilman että kovin kovasti edes keskityttiin yksityiskohtiin.

Kirjoitan huomenna lisää elämästä Dalmatiasta ja siitä kuinka eletään dalmatialaiseen tapaan, mutta kerrottakoot tähän loppuun, ikäänkuin ennakkona, muutama huomio dalmatialaisista. Ihmiset ovat täällä, ihan tutkitusti, pidempiä kuin ihmiset muualla Kroatiassa. Siksi Dalmatiasta on tullut useita, kansainvälisestikin menestyneitä, kori- ja käsi- ja lentopalloilijoita. Dalmatialaiset ovat äänekkäitä. Huomattavan äänekkäitä. Tästäkin on kokemusta. Ja aina myöhässä. Joka liittyy oleellisesti dalmatialaiseen elämäntapaa. Josta lisää siis huomenna.

Tuo päivän kuvituskuva on muuten Dalmatian historiallinen vaakuna.

Niin ja juu dalmatiankoira, siis se mustavalkotäplikäs, on todellakin aluperin lähtöisin täältä. Niitä ei tosin näe kovin usein missään. Jostain syystä.

Huomenna sitten dalmatialaisesta tavasta elää. Joka on hieman poikeava. Kaikesta. Ja siitä omituinen, että sitä ihan oikeasti elää melko usea tyyppi täällä. Eli se ei ole stereotypia. Tästä, ja paljosta muusta, siis huomenna.