21. maalis, 2019

Poronhoitoalue

Kastel Stari

9 - 18 C

Aurinkoista

 

Kertoivat uutisissa että Suomen eduskunta pisti ovet säppiin ja lähti vaalilomille. Niinpä mieleen pompsahti että kohtapuoliin pitäisi sitten äänestää. Kun tuli se äänestyspakettikin tilattua.

Meillä ulkosuomalaisissa on huhtikuun eduskuntavaaleissa ensimmäistä kertaa mahdollisuus äänestää postitse. Oikeusministeriö lähetti tilauksesta äänestypaketin joka sisältää varsinaisen äänestyslapun lisäksi kirjeäänestyksen lähtekirjeen, jolla kerrotaan mm. se että kuka sitä ääntä on antamassa. Lappuun otetaan kahden luotettavan (?) todistajan allekirjoitukset jotka takaavat että kyllä tämä suomalainen äänestäjä on ihan itse raapustanut numeron lippuun ja että kyllä, kyllä se on ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Olen kuullut että tietyissä maissa, kuten vaikkapa USAssa, saattaa olla jopa vaikeuksia saada ihmisiä kirjoittamaan nimensä johonkin ihmeelliseen paperiin. Koska eivät oikein tiedä mihin sitoutuvat. Ja pelkäävät että tästä varmaan nyt joutuu jotenkin tilille joskus jossain. Meillä täällä tuskin moista ongelmaa ilmene, eiköhän joku dalmatialainen suostu nimensä paperiin pistämään vaikka ei oikein tietäisi että miksi. Ja mihin lappuun. Kun ei sillä nyt niin väliä ole. Koska Dalmatia.

Mutta minulla on ongelma. Henkilökohtainen ongelma. Jälleen kerran. Tällä kertaa ongelmani koskee nimenomaan näitä vaaleja. Minä haluan äänestää, koska koen sen vaikuttamiseksi. Vaikka en asukaan Suomessa haluan osaltani vaikuttaa maan oloihin ja asioihin. Koska vaan haluan. Mutta. Minun pitäisi äänestää Oulun vaalipiirissä. Joka tuntuu erittäin kaukaiselta. En tunne enkä tiedä sieltä ainuttakaan ehdokasta. Tuo vaalipiiri määräytyy muuten sen kotikunnan mistä ulkomaille lähdettiin. Eli se on vaalipiiri jonka vaikutusalueella olit kirjoilla viimeksi Suomessa asuessasi. Ja minulla se on siis Oulu..... Lähes poronhoitoalue. Terveisiä vaan sinne.

Olen surffailut netissä tutkailemassa ehdokkaita. Olen tehnyt useammankin vaalikoneen. Joka selvittänyt sen oman puolueen. Mielipiteeni ja arvoni näyttävät nimittäin vaalikoneesta riippumatta ohjaavan minut poikkeuksetta aina saman, tietyn puolueen ehdokkaisiin. Mutta kun ne ehdokkaat ovat täysin tuntemattomia. En tiedä edes sitä että ovatko he jo olleet eduskunnassa vai vasta ensimmäistä kertaa pyrkimässä. Tämä aiheuttaa pelon, että jos jotakuta heistä äänestän eikä tyyppi pääsekään läpi, meneekö antamani ääni ikäänkuin hukkaan. Toki se menee puolueelle, mutta ehdokkaan kohdalla se on ikäänkuin 'turha'. Koska tyyppi jäi rannalle.

Miellyttävintä minulle olisi päästä äänestämään Helsingin tai Uudenmaan vaalipiirissä. Kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin siellä ovat kaikki tunnetuimmat ehdokkaat joten tiedät ketä äänestät ja mitä tyyppi on tehnyt/saanut aikaiseksi aiemmin. Ja toisekseen koska juureni ovat, rehellisesti sanottuna, niin syvällä Helsingin mullassa, taustastani johtuen, että olisin todellakin enemmän 'kotonani' jos äänestäisin eteläisen Suomen ehdokkaita. Mutta kun ei sitä vaalipiiriä pääse valitsemaan. Oulussa siis ollaan. Jumissa. Ja arvotaan sitä ehdokasta. Vieraista ihmisistä.

Ulkomailla asuu noin 300.000 Suomen kansalaista, joista äänioikeutettuja on lähes 200.000. Eli vähintäänkin kohtuullisen kokoisen kaupungin tai vaalipiirin verran ihmisiä. Vaikka äänestysaktiivisuus on ulkosuomalaisten keskuudessa ollut hyvinkin alhainen, luulisi puolueita kiinnostavan myös meidän äänemme. Sillä jos ulkkarit saadaan äänestämään, se saattaa tuoda juuri sen muutaman lisä-äänen jolla rima eduskuntaan ylittyy. Joten vaalikrääsä ja kaikkea muuta pr -roinaa saa lähettää. T-paitani koko on XL. On muuten jännä seurata miten meidän äänestysaktiivisuus muuttuu, jos on muuttuakseen, tämän kirjeäänestysmahdollisuuden ansiosta. Ainakin mielenkiintoa tuntuu olevan, jos indikaattorina voi pitää aiheesta käytyä keskustelua ulkkareiden sisäisillä keskustelupalstoilla netissä. Pöhinä kirjeäänestyksestä on kova.

Tämmöisellä aiheella tänään. Huomenna on taas perjantai ja on jälleen aika vetää viikko kasaan, nippuun ja pakettiin. Minä lähden tästä saatekirje kainalossa etsimään jotakuta höynäytettävää kroaattia jonka saisin todistamaan, vastoin vallitsevaa olotilaa, että olen täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Mikä saattaa olla melko haastavaa. Joten huomiseen siis tältä erää.