22. maalis, 2019

Yhteenvetäen

Kastel Stari

10 - 19 C

Aurinkoista

 

Ja niin ollaan taas perjantaissa. Onhan noita aikojen saatossa parempiakin, mutta myös huonompia viikkoja, ollut. Paljonkin huonompia. Viikon positiivisiin henkilökohtaisuuksiiin voidaan laskea äärimmäisen epätodellisen ihmissuhteen käsittämättömän positiivinen kehitys. Joka jaksaa hämmentää viikosta toiseen. Ja joka on pakko mainita. Aina. Päättyneellä viikolla onnistuin myös kirjoittamaan koko blogihistorian ja 'blogistiurani' kiinnostavimman artikkelin. Tai ainakin luetuimman. Tiistain blogia dalmatialaisesta tavasta elää  on luettu tähän asti lähes kolme kertaa niin paljon kuin koko blogia normaalisti ihan tavallisena viikkona. Siis tuota yhtä, yksittäistä kirjoitusta. Että joskus jotain kiinnostavaakin. Näemmä. Eilinen ulkosuomalaisten äänestysblogi otsikolla 'Poronhoitoalue'  keräsi puolestaan hyvät pöhinät niin keskustelupalstoilla kuin twitterissä, joissa sitä jaettiin sangen innokkaasti. Odottelen innokkaasti siis puolueiden/ehdokkaiden t-paitalähetyksiä. Tulette taatusti kuulemaan jos/kun niitä alkaa tipahdella. Koko oli siis XXL. Ja se osoite löytyy näiltä sivuilta. Värillä, eikä puolueella, ole niin väliä.

Päättyvällä viikolla pyörittiin tiivisti Dalmatiassa. Maanantaina käytiin läpi alueen historiaa, tiistaina oli tuo 'Elä kuin dalmatialainen' -juttu ja keskiviikkona syötiin ja juotiin paikallisesti.  Tutustuttiin siis paikallisiin, dalmatialaisiin, ruoka- ja juomaerikoisuuksiin. Siinäpä se viikko sitten kuluikin. Viisi päivää, viisi aihetta. Jos tämän päivän yhteenveto lasketaan aiheeksi. Ja miksipä ei laskettaisi. Dalmatia, Dalmatia ja Dalmatia, äänestys ja tänään yhteenveto. Ja kohti seuraavaa viikkoa. Ja tämän päivän aihetta.

Joka on markkinointi. Tai sen puute. Olen avautunut aiheesta aiemminkin, mutta nyt, juteltuani useammankin alaa opiskelleen ja/tai alalla toimivan paikallisen kanssa, on tullut aika nostaa aihe jälleen esille. Sillä. Olen henkilökohtaisesti todella huolissani Kroatian matkailun kehityksestä. Tämä maa elää, tai kaatuu, turismista. Jos Kroatia ei kiinnosta lomakohteena eikä turisteja tule niin lirissä, kauniisti sanotuna, ollaan. Siis ihan todellisessa lirissä. Jopa kusessa. Kroatian bruttokansantuotteesta turismi tuottaa lähes 20% joten jos matkailu sakkaa, voidaan sanoa että koko maa sakkaa. Ennemmin tai myöhemmin. Ja pahasti. Pahaenteisiä merkkejä tästä on ollut jo havaittavissa, esimerkiksi viime kesänä tarjonta ylitti kysynnän kun matkailijamäärät pysyivät suurinpiirtein ennallaan. Eivät siis kasvaneet. Vaan pysyivät ennallaan. Vielä. Toistaiseksi. Ihan virallisten tilastojen mukaan.

Tähän asti on Kroatian markkinoimiseksi on riittänyt aurinko, meri ja kauniit maisemat. Vaan ne ei riitä enää. Nyt maata pitäisi, kilpailun kiristyessä, alkaa myydä ja markkinoida ihan oikeasti. Ja ihan uusilla argumenteilla. Tuotteilla. Tämän tietävät kaikki, mutta paikalliseen tapaan kukaan ei tee mitään. Kävin Kaštelan matkailutoimistossa kysymässä listaa ensi kesän tapahtumista. Jotta voisin kertoa niistä teille. Ja kyselijöille. Että mitä tapahtuu milloinkin. Kun niitä kesäjuhlia kuitenkin on lähes viikottain jossain Kaštelan kylässä. Virallinen matkailutoimisto, joka vastaa alueen matkailumarkkinoinnista, vastasi että minkäänlaista listaa ei ole. Ei edes listaa viime vuoden tapahtumista. Että jos tulet kesäkuussa sitten. Silloin meillä voi jotain olla. Että se siitä markkinoinnista. Tai edes suunnittelusta.

Kerroin saamastani vastauksesta eräälle alalla toimivalle paikalliselle tyypille. Joka pyöriteli silmiään ja totesin saman minä olen itsekin huomannut. Me emme vaan osaa markkinointia. Kun auringon ja meren vetovoima lopahtaa, sen jälkeen se sitten onkin myöhäistä. Silloin on menetetty jo tuleva sesonki. Ja sitä seuraava. Ja sitten ihmetellään. Taas.

Miksi minua kiinnostaa moinen? Minähän olen 'vieras' täällä. Eihän mikään Kroatian talouden ja/tai turismin minua pitäisi heilautella millään tavalla. Mutta kun heilauttelee. Se vaan tekee. Pidän tästä maasta, pidän tämän maan ihmistä ja haluan koko porukalle kaikkea hyvää. Ja siksi minua, vanhana matkailuhemmona, syö todella isosti kun mahdollisuuksia hukataan. Ja isosti. Kun niitä olisi täällä niin paljon.

Mutta, mitäpä näistä. Otetaan dalmatialaiseen tapaan rennosti. Eikä turhia stressata. Koska fjaka. Ja pomalo. Ei muuta kuin aurinkolasit päähän ja kahville. Vähän myöhässä kaikesta toki, mutta kuitenkin. Kyllä se siitä lutviutuu. Jotenkin. Joskus.

Mutta nyt oikein hyvää viikonloppua ihan jokaiselle. Palatkaapa kurkkimaan maanantaina mitä viikonloppuna on tapahtunut sillä siitä minä kuitenkin kirjoitan. Maanantaina. Tässä samassa osoitteessa. Heti aamusta.