29. maalis, 2019

Haiseva maa

Kastel Stari

9 - 19 C

Osittain aurinkoista

 

Se on jännä aika tämä kevät. Jopa täällä palmun alla. Aivan kuten Suomessa, myös täällä lämpötilaerot saattavat juuri tähän aikaan vuodesta olla melkomoiset. Eilen kun heräsin ja katsoin, vanhan tavan mukaan, ensitöikseni puhelimen appsista että minkälainen keli ulkona mahtaa olla, lämpömittari näytti kolmea astetta. Plussaa tosin. Silti koirien aamulenkillä piti pukeutua talvitakkiin. Iltapäivällä mentiin sitten jo 18 asteessa. Kun aurinko nousee, se lämmittää sangen nopeasti. Niinpä iltapäivälenkit kykenee heittämään jo kevyesti hupparissa. Ei nyt ihan vielä shortseissa kuitenkaan.

Ensi viikko näyttäisi pitkäaikaisten ennusteiden perusteella jatkuvan samankaltaisena. Yöt verrattain viileitä ja päivät lämpimiä. Tosin melko sateisia. Onneksi tuulen pitäisi tyyntyä hiljalleen normaaliksi puhalteluksi. Tällä viikolla sekin on ollut tavanomaista rapsakampaa. Ajoittain jopa ärsyttävän rapsakkaa.

Yksi selkeä ero Dalmatian ja Suomen keväissä on. Täällä ei sulamisvesien muodostamat purot pahemmin solise eikä lumen alta kuoriutuva maa haise paskalta. Tiedättehän sen tuoksun aina keväällä kun maa sulaa? On muuten yksi maailman parhaista tuoksuista. Heti uuden auton tuoksun jälkeen. Tuo keväinen tuoksu on yksi asia mitä Suomesta kaipaan, vaikka se ei kestäkään kuin muutaman päivän. Eikä todellakaan ole sellainen asia jonka johdosta miettisin takaisinmuuttoa. Täällä ei myöskään keskustella keväisin koirankakasta. Kuten Suomessa tehdään. Joka kevät. Täältä puuttuu suuri kakkakeskustelu joka kuuluu alkaneen juuri nyt ainakin Radio Suomessa.

Suomesta puheenollen. Maassa pidetään eduskuntavaalit parin viikon päästä. Meillä ulkosuomalaisilla on ensimmäistä kertaa mahdollisuus äänestää näissä vaaleissa postitse. Tämä tuntuu lisäävään mielenkiintoa ja nostavan äänestysinnokkuutta, ainakin jos jotain on pääteltävissä ulkkareiden keskustelupalstojen pöhinästä. Ongelma tuntuu vaan olevan se, että moni on vieraantunut suomalaisesta politiikasta sen verran ettei oikein tiedä ketä pitäisi äänestää. Juuri se ongelma siis mistä minäkin olen kertonut/kirjoittanut jo aiemmin.

Hierottuani aikani erilaisia vaalikoneita ja tutkailtuani oman äänestysalueeni ehdokkaita, löysin vihdoin tyypin jota päätin äänestää. Ja äänestin. Numero äänestyslappuun, parin todistajan nimmarit saatekirjeeseen lievän selityksen säestyksellä, koko setti kirjekuoreen ja postiin. Kirje lähtee tänään ja näin kansalaisvelvollisuus on täytetty. Koska, kuten olen aiemminkin todennut, vaikka en asu Suomessa, haluan vaikuttaa omalta osaltani mitä maassa tapahtuu. Ja äänestäminen on ainoa keino jolla voin sen tehdä. Nyt olen vaikuttanut. Tuli jotenkin hyvä olo. Älkää vaan kysykö miksi. Mutta tuli.

Sitten viikko yhteen. Vanhan tavan mukaan. Että mitä sitä oikein tällä viikolla tapahtuikaan. Ja tuli höpistyksi.

Maanantaina vedettiin, jälleen kerran, omia sanoja takaisin. Olen toistuvasti väittänyt ja kertoillut kuinka kroaatit eivät osaa markkinointia. Ja sitten törmäsin toisenlaiseen todellisuuteen ja todistin ihan ihan omin silmin ja itse kokien kuinka väärässä olin. Jälleen kerran. Seurasin, ja seuraan edelleen, sivusta kuinka kroaatti markkinoi. Saaden vieläpä loistavia tuloksia aikaiseksi. Aivan todistettavasti. Joten note to myself: älä yleistä. Äläkä vedä johtopäätöksiä. Ainakaan kovin kevein perustein.

Minä puolestani olen myynyt ja markkinoinut tätä omaa asuinseutuani kirjoittamalla opasblogeja mm. siitä kuinka tänne pääsee, missä asua ja syödä, mitä tehdä ja mitä huomioida lomallaan Kaštelassa. Aivan perussettiä siis. Sitten laajensin ja kirjoitin naapurikaupungeista Trogirista ja Splitistä samat teemat, kunnes kunnes lopulta päädyin käsittelemään koko Dalmatiaa. Siirryin siis pienemmästä isompaan, kylästä kaupunkien kautta koko suuralueeseen. Nämä jutut löytyvät tästä blogista hieman taaksepäin skrollailen.

Tällä viikolla laajennus jatkui ja käsittelyssä oli, sangen pintapuolisesti ja sangen lyhyesti, koko maa. Koko Kroatia. Eli yhä vaan suurempi yksikkö. Jossain vaiheessa on tulossa vielä erillinen pääkaupunki Zagrebin esittely kunhan saan kerättyä homman kasaan. Se ilmestynee ensi viikolla. Tai joskus. Kun ei voi tietää.

Keskiviikkona käytiin läpi mitä eläminen Dalmatiassa maksaa. Ihan oikeasti ja ihan konkreettisesti. Minun, tuossa kaapin päällä olevan, laskupinon avulla. Eilen torstaina koettiin sitten suuria tunteita. Ja pakahduttiin. Kahdella eri tasolla. Henkilökohtaisessa elämässä mutta myös yhteisöllisesti koko kylän ja kaupungin kanssa. Ja syötiin suklaata. Oikein kunnolla. Suomalaista suklaata. Namm.

Näin se yksi viikko saatiin taputelluksi. Eikä viikonlopuksi ei ole mitään. Ei tapahtumia, ei suunnitelmia. Ei yhtään mitään. Piti mennä katsomaan lentopalloa, vaan eipä ole peliä tänä viikonloppuna. Eilen kertomani, ja torstaina omalta osaltaan pakahduttanut, Kroatian loppuottelusarja alkaa 'meidän joukkueen' eli OK Kaštelan osalta kotipelillä vasta viikon päästä lauantaina. Tätä ennen tosin pelataan ensimmäinen peli keskiviikkona Zagrebissa. Joten vapaa viikonloppu on edessä. Monella tavalla. Valitettavasti.

Nyt oikein hyvää viikonloppua kaikille. Nuuskutelkaa sitä lumen alta paljastuvaa, haisevaa maata siellä Suomessa minunkin puolesta. Sikäli mikäli se jo paljastuu. Mutta tulkaapa maanantaina takaisin kurkkimaan että mahtaako se olla kuoliaaksi tylsistynyt ja muumioitunut vai vieläkö siltä jotain tarinaa irtoaa.