2. huhti, 2019

Sipuli

Kastel Stari

13 - 20 C

Puolipilvistä

 

Ruuhkia? Saasteita? Ylpeitä, kiireisiä ihmisiä? Reaalisosialismista periytyviä, kilometrin mittaisia ja järjettömän korkeita, huonokuntoisia betonikolosseja? Zagreb, tyypillinen balkkanilainen pääkaupunki?

Kroatian pääkaupunki Zagreb on yksi niistä harvoista kaupungeista tässä maassa jossa olen näiden kotikulmien lisäksi vieraillut. Useammankin kerran. Minulle on järjestetty peräti kaksi tutustumiskierrosta kaupunkiin. Toinen päivällä, toinen yöllä. Öiseen kerhohyppelyyn ei tässä nyt ole tarvetta mennä vaikka kivaa olikin, keskitytään klubien sijasta siihen miltä kaupunki päivällä näytti. Ja mikä on zagrebilainen tunnelma.

Tuo alussa kuvailtu kaupunki ei nimittäin ole Zagreb. Toki betonikolosseja kaupungista löytyy, mutta sieltä löytyy paljon, todella paljon muutakin. Jopa niin paljon että yhdessä blogissa on täysi mahdottomuus käydä kaikkia niitä läpi. Siksipä keskityn siihen mitä olen itse nähnyt, kokenut ja tuntenut. Ja siihen mistä haluan kertoa. Koska, jälleen kerran, minä voin.

Ensimmäinen, hyvin tärkeä kohde on Jelačić -aukio. Tänne ei autolla ole asiaa, mutta sen sijaan kaupunkilaisilla on. Torille tehdään treffejä, torilla käydään kahvilla, tavataan tuttuja ja tuntemattomia. Täällä toimii jouluisin laajalti mainetta ja kunniaa saavuttanut Zagrebin joulumarkkinat josta saa muuten maailman parhaimmat hodarityyppiset makkarasämpylät. Paikalle pääsee helposti ja mukavasti raitiovaunuilla, sillä torille suuntaa peräti seitsemän kaupungin sisäisistä raitolinjoista. Tulitpa melkein mistä tahansa suunnasta raitiovaunulla, voit olla lähes varma siitä että jossain vaiheessa löydät itsesi Jelačić -aukion kulmalta. Joka on, sivumennen sanoen, sangen hankala kirjoitettava koska tuossa Jelačić -nimessä on kaksikin erilaista suhu-ceetä. Mikä on sangen rasittavaa kirjoittaessa.

Ja ihan siinä aukion, en jaksanut enää suhutella c -kirjaimia, 'yläpuolella' on kaksi kukkulaa. Kaptol ja Gradec. Jotka olivat alunperin toistensa kilpailijoita eivätkä todellakaan tulleet toimeen keskenään. Itseasiassa kukkulat jopa taistelivat, joskus hyvinkin verisesti, keskenään. Muistomerkkejä ja historiallisia monumentteja tästä vihanpidosta löytyy kummaltakin mäeltä. Syynä kyräilyyn oli se että Kaptol oli papiston perustama. Esimerkiksi Zagrebin hiippakunta perustettiin Kaptolille vuonna 1094. Tuohon aikaan sijoittuu myös kukkulan, ja koko kaupungin, yksi tärkeimmistä maamerkeistä eli Zagrebin katedraali. Se on tosin kärsinyt vuosien saatossa, ensin katedraalin tuhosivat mongolit 1200 -luvulla ja 1800 -luvun maanjäristys vielä viimeisteli tuhoja. Ja kun Kaptol on pappien, Gradec on puolestaan käsityöläisten ja kauppiaiden perustama kukkula. Jonkinlainen kaupungin maallinen ydin siis. Eipä ihme että pikkaisen oli erimielisyyksiä aikoinaan. Nykypäivänä Gradec on viehättävä kaupunginosa, josta löytyy mm. Kroatian parlementtirakennus Pyhän Markuksen aukiolta. Ja paljon muuta. Kannattaa käydä tutustumassa. Mutta kun menette, varatkaa hyvät kengät. Koska kukkula. Eli mäkiä. Ylös ja alas. Ja mukulakiviä.

Ei mennä yökerhoon. Mutta mennään kuitenkin ulos illalla. Vaikka kahville. Päivälliselle. Treffeille. Tai ihan vaan lasilliselle. Pysytään silti keskustassa ja mennään Tkalčićevan kadulle. Josta löytyy paljon baareja, elävää musiikkia ja hyviä ravintoloita ihan-minkä-tahansa nauttimiseen. Ja taas muutama suhu-cee. Mutta kannattaa käväistä. Oli se illanviettotarkoitus ihan mitä tahansa.

Museoihin ei nyt ehditä. Vaikka niitä löytyy Zagrebista paljon. Aivan tarpeeksi. Tällä kertaa ne eivät blogiin mahdu, paitsi yksi. Joka on särkyneiden suhteiden museo, josta oheinen kuva. Siis museo kaikille niille sydänsuruille joita meistä jokainen on kokenut. Tai tulee kokemaan. Ei välttämättä ihan ensimmäinen mitä museolta odotat, mutta idea on vähintäänkin hämmentävä. Kerätä nyt tavaroita joilla jokaisella on oma tarinansa, tavaroita joista jokainen liittyy jotenkin johonkin päättyneeseen suhteeseen. Ja pistää ne näytteille erotarinan ohella. Terapauttista. Sangen terapeuttista. Ja ihan pikkaisen huvittavaa.

Kun on rampattu ylös-alas mukulakiveä kaupungin vanhalla puolella, lienee syytä tutustua myös nuorempaan osaan Zagrebia. Siihen joka on rakennettu vasta 1800 -luvulla. Eli alakaupunkiin. Täältä löytyy suurin osa museoista, tältä löytyy viihtyisä viheralueita, ostosmahdollisuuksia ja hotelleja. Kun on kiipeillyt pitkin poikin vanhan kaupungin kukkuloita, saattaa olla mukava istahtaa hetkeksi puistoon vaikkapa kahville. Ihan vaan vaikka ihmisiä katselemaan. Tai hämmästelemään upeita, hyvin säilyneitä rakennuksia. Alakaupungissa ei muuten ole mukulakiviä. Siellä on ihan oikeita katuja.

Lopuksi se luvattu zagrebilainen tunnelma. Joka on jännä. Se ei pidä sisällään pelkästään nähtävyyksiä, se ei pidä sisällään sitä että tuo pitää nähdä tai kokea, tuonne pitää ehtiä tai tätä pitää maistaa. Ei, Zagreb on kuin sipuli. Zagreb avautuu kerros kerrokselta. Hitaasti. Jos olet suunnitellut viettäväsi kaupungissa kaksi päivää, vietä neljä. Näin pääset kaupungin tunnelmaan. Hiljalleen. Kun et kerää liikaa paineita, kun et yritä suorittaa liikaa liian lyhyessä ajassa, zagrebilaiseen tunne hiipii sinuun. Koska se on hidas. Ei toki niin hidas kuin meillä Dalmatiassa, mutta selkeästi rauhallisempi kuin monessa muussa pääkaupungissa. Se on tunne joka kannattaa kokea. Vaikka se veisikin hetken. Ne pari ylimääräistä päivää.

Olen itse suuntaamassa syksylle suunnitteilla olevalla roadtripillä Zagrebiin. Tosin suurella JOS'lla varustettuna. Mutta jos tuo jos, siis iso JOS, toteutuu, pääsen reissuun ja minulle ehdotetaan vaikka kahta päivää Zagrebissa, tuplaan päivät samantien. Koska tuo tunne. Se vaan vaatii aikaa. Vaan vielä ei voi tietää. Ei roadtripistä, ei Zagrebista eikä siellä vietettävistä päivistä. Sillä JOS'iin on tänään 187 päivää. Tasan.

Näin eilen luvattu Zagreb. Paljon, todella paljon, jäi pois, palataan niihin sitten joskus myöhemmin. Sitä odotellessa, käykää kaupungissa ihan itse. Se kannattaa. Sillä Zagreb on hieno. Ja jännä. Ja vaatii aikaa.