4. huhti, 2019

Sekavaa settiä

Kastel Stari

12 - 17 C

Enimmäkseen pilvistä

 

Italialaisilla on sanonta 'Quattro aprilanti, quaranta duranti'. Se tarkoittaa, erinomaisen vapaasti käännettynä, jotain sen tyylistä että minkälainen sää on huhtikuun neljä ensimmäistä päivää, sellainen se tulee olemaan seuraavat 40 päivää. Joten, jos uskomme sananlaskuun ja miksipä emme uskoisi, seuraavat 40 päivää Kaštel Starissa tulevat olemaan lämpimiä, aurinkoisia, sadekuuroisia ja verrattain tuulisia. Huhtikuun alku on nimittäin ollut sangen lämmin, aurinko on paistellut lähes joka päivä ja lämpötila kohonnut reilusti yli 20 asteen. Eilinen keskiviikko, joka oli siis kolmas päivä huhtikuusta ja tuosta neljän päivän setistä, oli sitten utuinen, tuulinen ja taisi siinä aamulla kaksi sadepisaraakin putoilla. Sama meno jatkuu tänään, ennusteiden mukaan torstai, neljäs päivä, pitäisi olla puolipilvinen, 19 asteen päivä. Joten jos italiaanot ovat sanontoineen oikeassa, meillä mennään sangen miellyttävässä kelissä pitkälle toukokuulle. Tuo 40 päivän pätkä kun loppuu 14.05. Kelpaa kyllä.

Kirjoitin maanantaina siitä kuinka vanhat, lokakuun kieppeillä hankkimani, lenkkitossut ovat tulleet tiensä päähän. Tehneet tehtävänsä ja kuolemassa. Ja että todo -listalla on uusien hankkiminen. Niinpä suunnistin meidän kylän kenkäkauppaan. Ja hyvä että suunnistin enkä mennyt valikoimien ja edullisempien hintojen perässä suurempaan kaupunkiin. Kuten Splitiin. Koska rannan kaupassa oli alennusmyynti. Siellä myytiin viime vuoden mallistoa 50% alennuksella. Mikä ei, vaikka kova trendisetteri olenkin, paljoa merkitse. Epäilen vahvasti että kun kiipeilen pitkin poikin mäkiä ja vuoria yhtään ketään ei todellakaan kiinnosta onko minulla jalassa tämän vuoden, viime vuoden tai vaikka vuoden 2015 mallistoa olevat lenkkarit. Kaikken vähiten minua.

Niinpä innostuin. Ostin tasan samanlaiset lenkkitossut kuin nuo tuossa edellä mainitut, nyt kuolleet ja jo haudatut tossut, olivat. Paitsi että tällä kertaa ostin oikean kokoiset. Edelliset tossut olivat kokoa 42, nyt myyjätäti ehdotti että kun kenkien lesti on kapeampi/pienempi, voisit kokeilla kokoa 43. Sopivat varmaan paremmin. Kokeilin ja sopivat. Eivät purista. Eivätkä paina. Ovat hyvät. Joten vinkki, kun ostatte kenkiä, kannattaa ostaa oikean kokoiset. Helpottaa liikkumista selvästi.

Kun kerran oli ale ja halvalla sai, ostin sitten toisetkin kengät. Tuhlasin. Tuhlasin kahteen kenkäpariin yhteensä peräti 164 kunaa. Eli 23 euroa. Ja taas taittuu matka. Mukavasti, oikean kokoisissa kengissä. Joissa ei ole pohjassa reikiä.

Sitten urheilua. Eilen Splitissä pelattiin Kroatian jalkapalloliigan ottelu Hajduk Split – Dynamo Zagreb. Joka on iso tapahtuma. Aina. Se on niin iso tapahtuma, että poliisi tiedotti muutama päivä etukäteen sulkevansa katuja Poljud stadionin ympäriltä ottelupäivän aamuna ja että liikenne tullaan ajoittain katkaisemaan Dynamon bussin saapuessa kaupunkiin. Joskus aiemmin sillä on ollut vaikeuksia päästä perille stadionille kun Hajduk -fanit ovat keksinneet kaikenlaista pikku jäynää. Kuten kananmunien ja kivien heittelyä ja naulojen levittämistä reitille. Dynamo Zagreb kun on lievästi sanottuna punainen vaate Hajduk faneille. Stadion on näissä peleissä aina loppuunmyyty (35.000). Ja niin se oli eilenkin. Ottelussa joka päättyi 0-1. Suurempia järjestyshäiriöitä ei tällä kertaa tietääkseni sattunut.

Lisää urheilua. Paikallista sellaista. OK Kaštela, eli 'meidän tytöt', aloitti Kroatian lentopallon supersarjan loppuottelut Zagrebissa paikallista Mladostia vastaan eilen. Runkosarjassa joukkueet kohtasivat kaksi kertaa ja molemmat ottelu voitti Zagreb. Joka lähti siis loppuottelusarjaan lievänä ennakkosuosikkina. Eilinen peli noudatti kaavaa ja Mladost vei pelin lukemin 3-1. Lauantaina pelataan kotona. Ja minä olen paikalla. Taatusti. Kameran kanssa. Tasoitetaan sarja ja te saatte kuvia ottelusta alkuviikosta. Niistä pyllyistä. Siihen mestaruuteen vaaditaan muuten kolme voittoa. Joten paljon hommia on vielä edessä. Ja kaikki on mahdollista.

Soitivat minulle fanibussista kun matkalla peliin. Olivat pahoillaan kun eivät olleet tulleet ajatelleeksi pyytää minua reisuun mukaan. Ja että lauantaina, pelin jälkeen, olisi seuran 70 -vuotisjuhlat. Jonne olen tervetullut. Kuin myös ensi viikon keskiviikkona vieraspelireisulle Zagrebiin. Jonne mennään riippumatta siitä miten tuo lauantain kotipeli menee. Tuntui mukavalta. Koska jälleen yksi väylä etabloitua yhteisöön. Eikä tuttavia/kavereita ole koskaan liikaa.

Ai niin. Hämmennys oli suuri kun alakerran Denis toi eilisen postin. Sain kirjeen Suomen veroviranomaisilta. Lähettivät veroehdotuksen. Ja kertoivat, jostain syystä jo nyt, joudunko maksamaan lisää vai saanko palautusta. Saan palautusta. Omituiseen aikaan. Elokuussa. Ennenhän palautukset tulivat joulukuussa. Että eikö mihinkään tässä maailmassa enää voi luottaa? Miksi kaikki pitää muuttua? Lainatakseni erästä ystävääni, kaikki muutos, mihin suuntaan tahansa, on pahasta. Aina. Vaikka ei oikeasti ole. Mutta se, että veronpalautus tulee keskellä kesää, on. Jopa silloin kun se palautus on niinkin huima kuin 50,13 euroa. Eli pikkaisen vajaat 400 kunaa. Mikä on tietysti ihan hyvä sekin. Varsinkin kun se liikkuu minulle päin, ei minusta päin.

Näin tälle torstaille. Sekavaa ja paljon erilaista. Huomenna sitten kootusti ja hallitusti viikko pakettiin. Ja nippuun. Ja varmaan jotain muutakin. Joten tulkaa taas tutkailemaan. Että mitä.