8. huhti, 2019

Myöhäiselämää

Kastel Stari

10 - 15 C

Pilvistä, vesisadetta

 

On tämä ihmisen elo muuttunut kummalliseksi. Tai ainakin myöhäisemmäksi. Toisin sanoen taisin elää viikonlopun kuten normidalmatialainen, en niinkuin joku väsynyt suomalaiseläkeläinen on tottunut elämään.

Kaikki tapahtui viikonloppuna myöhään. Lähdin liikenteeseen sekä perjantai- ja lauantai-iltana lähes nukkumaanmenoaikaan. Koska kumpanakin iltana piti. Ja aamuisin, kun tavallisesti olen lenkillä jo ennen auringonnousua, nukkua tursotin menemään aivan täböllä. Aina siihen asti kunnes yksi karvainen kuono oli sitä mieltä että eiköhän tämä jo riitä, eiköhän nyt ole jo aika lähteä ulos.

Perjantaina tapasin kaverin nuoruudesta. Pidemmän kaavan mukaan. Tavattiin niin perusteellisesti että ravintolan omistaja/tarjoilija joutui ystävällisesti huomauttamaan että jospa herrat voisivat vaikka lähteä koska paikka on ollut kiinni jo hetken aikaa. Mutta oli mukavaa. Oli mukava verestää vanhoja muistoja, oli mukava kelailla vanhoja kavereita joiden kanssa tuli teininä pyörittyä. Osan heidän tämänhetkisestä elämästä oli tietoja, osan ei. Joku oli hävinnyt kokonaan eikä kumpikaan tiennyt kyseisestä tyypistä mitään, osan kanssa olemme edelleen vaikkapa Facebook -kavereita. Osa käy jopa täällä minua moikkaamassa. Mikä on kivaa. Tyttöjen kohdalla on haasteena tietty se että sukunimi saattaa muuttua. Tai no, nykypäivänä sama saattaa toki koskea myös miesoletettuja. Tosin hieman kyllä epäilen ettei meidän porukassa tuota pelkoa juurikaan ole..... Mutta siis juu, paljon hienoja ja vähän vähemmän hienoja muistoja, tapahtumia ja sattumuksia. Osa semmoisia jotka olivat päässeet unohtumaan. Jonkin verran, ajoittain, saattoi hieman jopa naurattaa mitä sitä aikoinaan on tullut toilailtua.

Tapaaminen oli siis myöhään. Kello 19.00. Sama meno jatkui lauantai-iltana. Meidän tytöt, OK Kaštela, pelasi toisen loppuottelun kotisalissa ja ottelu alkoi vasta 20.30. Omituiseen aikaan siis. Nukkumaanmenoaikaan.

Meno hallissa oli tapissa. Väkeä oli sali täynnä, musiikki pauhasi ja televisio kuvasi. Ottelutapahtuma on lievästi muuttunut siitä kun Nikola otti hommat haltuun ja alkoi kehittää sitä. Yleisökin on löytänyt lehtereille. On rumpua, on torvea ja on niitä ärsyttäviä läpsyttymiä. Joista jouduin huomauttamaan että ne eivät kyllä ole kivoja. Mutta tuovat ääntä. Kyllä. Myönnetään.

Minut otetaan vastaan jo vähän niinkuin 'meidän poikana'. Kättä saa vatkata useammankin kerran, lupalappu kentän laidalta kuvaamiselle ilmestyi pyytämättä kaulaan ja ottelun jälkeen minut esiteltiin seuran sponsoreille. Ikäänkuin kummajaisena. Suomalaisena joka jostain syystä on päättänyt muuttaa Kroatiaan, päättänyt muuttaa Kaštelaan ja vieläpä Kaštel Stariin. Ja ilmestyi sitten kameransa kanssa kerran meidän peliin. Ja on siitä asti sitten heilunut täällä aina. Vähän omituinen tyyppi siis..... Tyyppi joka on kutsuttu myös reisuun keskiviikkona kun tytöt pelaavat Zagrebissa kolmannen finaalin. Tästä lisää myöhemmin tällä viikolla.

Muuten, tiedättekö että ruokakauppaketju Tommy, eli meidän joukkueen pääsponsori, on ihan alunperinkin lähtöisin täältä meidän kulmilta. Ketjun ihka ensimmäinen myymälä avattiin nimenomaan Kaštelassa ja pääkonttori sijaitsee vieläkin Splitin vieressä Solinissa. Ette taatusti tienneet. Mutta nyt tiedätte. Tommy on sivumennen sanoen Kroatian toiseksi suurin ruokakauppaketju. Sillä hieman reilut 180 myymälää ja se on levinnyt koko maahan. Vedin siinä sitten VIP -tilassa, eli seuran toimistossa, burekia ja Cokista ketjun johtajan kanssa ja juttelin syistä mikä minut alunperin sai tulemaan tänne. Eli kerroin, jälleen kerran, muutostani Kroatiaan aina ajatuksen synnystä varsinaiseen siirtymiseen asti. Ja perustelin että miksi ihmeessä juuri tänne. Ja että juu, kyllä viihdyn. Ja en, en ole oppinut kieltä. Ehkä noin kuudennen tuhannen kerran.

Se suurin kauppaketju on muuten skandaalista toiseen räpiköivä Konzum -ketju 700 myymälällään. Konzumin pääjohtaja on syytteessä mm. lahjusten ottamisesta ja ainakin ollut paossa jossain ulkomailla. Pikkaisen on mennyt omat ja firman rahat aikoinaan sekaisin. Tommyn pojilla pitäisi olla asiat kunnossa. Pitäisi siis. En tiedä.

Ai niin, tytöt hävisivät ottelun suoraan 0-3. Ovat hävinneet nyt molemmat finaalit joten tuo keskiviikon kolmas peli saattaa olla ratkaiseva. Mestaruuteen tarvitaan kolme voittoa ja mikäli peli ratkaisevasti parane, noutaja tulee taatusti. Sen verran parempi joukkue vastustaja lauantaina oli. Mikä on harmi, sillä minusta on mukavaa heilua tyyppien kanssa. Mutta tämä riemu loppuu nyt siis kesän ajaksi. Jatkuakseen, toivottavasti, sitten taas syksyllä.

Pakkohan niitä kuvia oli. Taas. Anteeksi. Tiedätte kyllä kohteet. Tuolla. Ja tuolla. Käykää katsomassa.

Siinäpä se viikonloppu sitten. Vesisade alkoi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, koko sunnuntain satoi ja edelleen sataa. Myös tänään sataa. Huomenna sataa. Ylihuomenna sataa. Seuraavat 10 päivää sataa. Ainakin ennusteiden mukaan. Masentavaa. Mutta kyllä, luonto tarvitsee vettä ja plaa plaa..... Tulisi jo kesä. Ja lämmin. Ja aurinko.

Näin on viikko polkaistu käyntiin. Huomenna sitten lisää. Jostain. En tiedä vielä mitä sitä tulee keksityksi. Sen näkee sitten. Mutta tulkaa kurkkamaan.