10. huhti, 2019

Šibenik

Kastel Stari

11 - 15 C

Plivistä, ukkosmyrskyjä, sadekuuroja

 

Päiväretken, joka alkoi eilisessä, osa kaksi. Edelleen sama päivä ja sama retki. Ajelimme eilen noin 90 kilometriä Splitistä rantatietä pitkin tänne Šibenikiin. Joka on Keski-Dalmatian suurin kaupunki hieman vajaalla 40.000 asukkaalla. Ja yksi maan aliarvostetumpia kaupunkeja ihmisten suunnnatessa tunnetumpiin kohteisiin kuten Split, Pula tai Dubrovnik. Juuri siksi me olemme tällä retkellä. Ja juuri täällä. Tässä kaupungissa. Tutkailemassa mitä kaikkea sillä on tarjottavana. Ja sitähän riittää.

Koska meillä ei ole, tällä kertaa, aikaa kuin yksi päivä, ryhdytään samantien hommiin. Ja aloitetaan historiasta. Kuten olen aiemmin todennut, Kroatiassa kaikki on vanhaa. Paitsi leipä leipomoissa. Ja tytöt rantakadulla. Šibenik on siitä jännä kaupunki että täällä ei ollut pysyvää asutusta Rooman valtakunnan aikana kuten vaikkapa Splitissä, Trogirissa tai jopa Kaštelassa. Eli on verrattain nuori kaupunki. Šibenikin historia kun alkaa ja keskittyy keskiaikaan, vuosiin 1300-1600 välillä. Kaupunki pyöri ja menestyi tuolloin suolan, viinin ja merenkulun ansiosta. Myös vieressä sijaitsevan Krkan puiston, nykyisen luonnonpuiston, joen myllyt toivat osansa menestykseen. 1600 -luvun puolessa välissä kaupunkiin iski rutto ja homma loppui kuin seinään. Yli 90% kaupunkilaisista menehtyi. Ihan vaan tiedoksi, sitä ruttoa ei ole enää muutamaan sataan vuoteen havaittu joten nykypäivänä kaupungissa pitäisi olla ihan turvallista liikkua. Kädet kannattaa kuitenkin pestä usein. Jos se vaikka sittenkin jossain vielä piileskelisi......

Me liikumme. Liikumme ensin rantakadulle. Jossa vasemmalla puolella liplattaa Adrianmeri ja veneet, oikealla puolella rantakadun lukuisat terassit. Aamuisen ajomatkan jälkeen on mukava istahtaa jollekin niistä hetkeksi ja nauttia vaikka kahvi ja/tai olut. Suunnitella päivää Šibenikissä. Katsella ohikulkevia ihmisiä. Tai vaan nauttia näkymistä. Ja vaihtaa se muistikortti siihen kameraan. Taas.

Šibenik on siitä mukava kaupunki että kaikki on lähellä. Kävelymatkan päässä. Siis jos reissu ei suuntaudu kaupungin edustalla sijaitseville saarille. Joiden välinen saarihyppely on sekin sangen palkitsevaa. Ja helppoa. Koska erittäin vilkas laivaliikenne. Mutta koska meillä ei ole kuin yksi päivä, josta siitäkin olemme 'tuhlanneet' jo puolet, me pysymme kaupungin keskustassa. Ja kiipeämme ihan ensiksi Pyhän Markuksen linnoitukseen joka sijaitsee vanhan kaupungin 'yläpuolella' ja johon vanhan kaupungin muurit nojautuvat. Linnoitukseen on pieni pääsymaksu mutta näkymät yli kaupungin ja saaristoon tekevät siitä vierailemisen arvoisen kohteen. Hieman kiipeämistä. Kyllä. Mutta palkitsevaa. Todellakin.

Sitten alas Pyhän Markuksen linnoituksesta. Keskelle vanhaa kaupunkia. Tuomiokirkon pihalle. Jonka suunnitteli Šibenikin suuri poika, tosin Zadarissa syntynyt Juraj Dalmatinac. Herran patsas tönöttää kirkon edustalle. Kirkko on kuuluisa mm. siitä että se on rakennettu, vuosien 1431-1536 välillä, kokonaan kivestä. Yksityiskohta, johon huomio kannattaa kiinnittää, on kirkon julkisivuun nakutellut 72 kaupunkilaisen kasvot. Joita on muuten turha koittaa bongata katukuvasta, tyypit kun vaikuttivat näillä huudeille ihan muutama vuosi sitten. Joskus kirkon rakentamisen aikoihin.

Kun kasvokuvat on tutkittu, kannattaa kääntyä ympäri. Sillä siinä aukion toisella puolella on kaupungintalo. Jossa on ravintola. Jolla on hieno terassi. Kannattaa, taas, käväistä vaikka kahvilla. Tai syömässä. Sillä Šibenik on Kroatian sisäisesti, ympäri maata, tunnettu juurikin korkeatasoisista ravintoloistaan. Erinomaisesta ruokakulttuuristaan. Sekä viineistään. Joihin kumpaakin kannattaa tutustua.

Sitten kävelyreissulle vanhan kaupungin läpi ja halki. Zagrebaćka katua pitkin toiseen suuntaan ja toista pääkatua Kralja Tomislavia takaisin. Matkan varrelle osuu useita kirkkoja, yksi luostari ja monta kaunista rakennusta, kujaa ja porraskäytävää. Taitaa siinä jokunen kauppakin olla. Ja tietysti useampi kahvila, ravintola ja terassi. Jos oikein hyvä tuuri käy niin jostain kirkoista saattaa kuulla jonkun luukuttavan urkuja oikeinkin antaumuksella. Vanha kaupunki, urkumusiikki ja kiviset kadut. Melko mellevä fiilis.

Lääh puuh, nyt kun on rampattu pitkin poikin vanhaa kaupunkia, on kiivetty aluksi jopa Pyhän Markuksen linnoitukseen, lienee syytä lähteä lampsimaan autoa kohti. Tällä kertaa, kun ei aikaa ollut kuin päiväretken verran, Šibenikistä jää kaikki muu vanhan kaupungin ohella näkemättä ja kokematta. Mikä jättää kaipuun tulla takaisin. Sillä kaupungissa on myös uudempi puoli, on suuri tuoretori, kaikki saaret ja hieman kauempana sijaitsevat luostarit, linnoitukset ja linnat. Joihin ei päivän aikana ehdi.

Mutta paluumatkalle. Joka on pakko tehdä juurikin koetun ja ajetun, ihan sen samaisen tien kautta jota pitkin Šibenikiin saavuimme. Koska ne maisemat. Ne vaan pitää kokea uudelleen. Nyt vaan toisesta suunnasta lähestyen.

Nokka kohti Splitiä. Koska päivä on retkeilty. Nähty paljon. Ja nyt väsyttää. Taatusti. Šibenikin pysäköintivalvonnan antama sakkolappu (69 kunaa), joka muuten kannattaa maksaa ajoissa sillä muuten se veloitetaan luottokortilta autovuokraamon taholta, ikkunasta mukaan ja menoksi. Matkalla voi sitten suunnittella seuraavaa reissua. Reissua pidemmäksi aikaa takaisin Šibenikiin. Kun se Split on kuitenkin jo niin nähty. Ja se kaipuu palaamiseen jäi.

Minä puolestani suunnittelen uutta juttua tänne blogiin huomiselle. Kun tänään on retkeilty, huomenna jutellaan aivan jostain muusta. Nähdään siis silloin.