11. huhti, 2019

Maailma liikkuu

Kastel Stari

10 - 16 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, ukkoskuurojen mahdollisuus

 

Oletteko koskaan olleet kaupan kassajonossa kun se rouva siinä edessänne muistaa, vaikka suurin osa ostoksista on jo piipattu, että hänen pitää vielä hakea sitä ja tuota? Ja katoaa hyllyjen väliin. Eikä kaupassa tietenkään ole kuin yksi kassa. Jolla on piippausprojekti kesken eikä sitä voi keskeyttää. Koska yksi muovikasssillinen tavaraa on jo hoideltu. Seistä törötät siinä sitten sen yhden ostoksesi kanssa ja odottelet kun rouva kaivaa pikkuhousunsuojia, tiskiainetta ja hammasharjaa hyllystä. Huokaiset syvään, vaihdat jalkaa ja pyörittelet silmiäsi. Ja kassatyttö repeää aivan täysin. Eikä siitä jatkopiippauksesta tahdo tulla enää mitään. Eilen. Meidän Studenac -marketissa. Hihittelimme siinä kassan kanssa sitten yhdessä kun pikkuhousujensuojarouva pakkasi kassiaan. Toivottavasti huomaten että juuri hän ja hänen toimintansa oli kohteemme.

Se on jännää tämä expatsin elämä. Maailma liikkuu vaikka itse jumitat paikallasi omissa rutiineissasi. Huomasin nimittäin tuossa eräänä päivänä kuinka kaverit, varsinkin ulkomaalaiset sellaiset, vaihtuvat ja muuttuvat melkoista tahtia siinä sinun oman pikku kuplan ympärillä.

Ajatus lähti kun kuulin erään ystäväni, joka asuu siis täällä meidän huudeilla, suunnittelevan täysin yllättäen muuttoa takaisin kotimaahansa. Mietin kaikkia niitä tyyppejä joita olen täällä tavannut, joihin olen tutustunut ja joiden kanssa jopa ystävystynyt. Paljon on ollut, ja on, ihmisiä mutta paljon on ollut, ja tuntuu olevan, myös muutosta ja liikettä. Kun oikein summaa, yllättävänkin paljon.

Kroatialaiset pysyvät pääsääntöisesti paikoillaan. Paitsi ne jotka suunnittelevat lähtevänsä, tai ovat lähteneet, parempien palkkojen ja elämän perässä ulkomaille. Tätä porukkaa ei tosin kovin paljon minun tuttavapiirissäni ole ollut. Tai on, mutta pääsääntöisesti minun tuttavani ovat olleet tyyppejä jotka asuvat jo valmiiksi jossain muussa maassa ja ovat täällä vain käymässä. Yleensä kesäisin. Koska ovat kotoisin Kaštelasta.

Mutta ne täällä asuvat ulkkarit. Ne ovat sitten aivan oma lukunsa. Moni on ollut, tai on, töissä täällä. Kun duuni/komennus loppuu, he lähtevät. Uuteen kohteeseen. Ymmärrettävää. Sitten on ihmisiä, jotka ovat päättäneet asettua Kaštelaan ja Kroatiaan. Hankkineet jopa asunnon, mutta päättävät kuitenkin vaihtaa maisemaa. Kuka mistäkin syystä. Osa kyllästyy Kroatian byrokratiaan, osa vaikkapa epävarmoihin vuokramarkkinoihin, joku lähtee rakkauden perässä, joku toinen taas ihastuu johonkin toiseen maahan. Sitten mennään. Kolmantena ryhmänä olemme me täällä jumittavat tyypit jotka aika ajoin kyllä miettivät elämää jossain muualla. Mutta eivät tee asialle mitään. Koska, ainakin toistaiseksi, positiiviset asiat ylittävät ne työntötekijät. Vaikka negoista aina tavattaessa valitetaan ja vingutaan. Mutta ei niitä sittenkään taida olla tarpeeksi. Ainakaan vielä.

Jumittajat jumittavat ja ihmettelevät kuinka maailma muuttuu ympärillä. Sillä lähtijöiden tilalle tulee jatkuvasti uusia muuttajia. Jälleen kerran, kuka mistäkin syystä. Joku tulee koska on ihastunut paikkaan tai maahan, joku koska pitää kroatialaisista, ilmastosta tai vaikkapa dalmatialaisesta elämäntavasta. Olenpa tavannut muutaman joka on muuttanut jopa rakkauden perässä. Ottanut siis riskin ja rakastunut kroaattiin. Lisäksi kesäisin paikalle pölähtävät muuttolinnut. Tyypit jotka viettävät talvet kotimaassaan mutta saapuvat kesäksi kylille. Vähän niinkuin mökille. Näitä ihmisiä tuntuu olevan kasvava joukko ja he ovat kotoisin, sananmukaisesti, aivan ympäri maailmaa. Muuttolintuja alkaa tipahdella huhtikuun aikana, suurimman ryntäyksen osuessa kuitenkin kesälle.

Kaiken kaikkiaan, kaikki edellä mainitut ryhmät huomioon ottaen, expatsien, tänne muuttajien ja ulkkareiden lukumäärä Kaštelassa lisääntyy. Hiljalleen mutta varmasti. Suurin osa heistä, tai meistä, menee toki edelleen Splitiin koska siellä on pääsääntöisesti työpaikat ja kaikki muu. Myös korkeammat hinnat. Enemmän ihmisiä. Ja turisteja. Ja huomattavasti kiireempi kuin mitä näillä meidän rannoilla. Mutta jostain syystä sinne pitää päästä.

Lopuksi urheilua. Kuten tavaksi on torstaisin tullut. Tai melkein tavaksi. Mutta kun meidän tytöt, siis OK Kaštela, on pelannut Kroatian lentopallon Superliigaa selviytyen jopa loppuotteluun. Ja pelejä on pelattu keskiviikkoisin. Niinkuin eilen. Pelattiin kolmas loppuottelu joka ratkaisi mestaruuden. Tällä kertaa se jäi Zagrebiin, mutta OK Kaštelan nuoren joukkueen hopea ei tällä kertaa todellakaan ole häpeä. Kakkossijalla joukkue varmisti paikkansa Euroopan kentille ja näin saamme kansainvälisiä ottelutapahtumia ensi kaudella kotisaliin. Mikä lisää mielenkiintoa, katsojia ja toivottavasti myös sponsoreita. Enemmän rahaa, tunnelmaa ja jännitystä. Ja meidän kylässä tapahtuu jotain myös talvella. Mikä on mukavaa.

Näin torstaille. Huomenna perjantaina viikko kasaan ja siihen kylkeen jotain muuta juttua. Joten eikun takaisin silloin. Ja siitä sitten viikonlopun viettoon.