12. huhti, 2019

Kevät

Kastel Stari

9 - 17 C

Puolipilvistä, sadekuurojen mahdollisuus

 

Aloitetaan perjantain jutut pitkästä aikaa ihmettelemällä että taasko se on perjantai! Kun on monta viikkoa, monta perjantaina putkeen, tietoisesti vältelty aihetta. Mutta siis, taasko se perjantain! Kylläpä nämä päivät ja viikot menevät nopeasti! Vastahan se oli maanantaina! Ja taas on yksi viikko kulunut! Voi voi ja nääs nääs......

Noin, nyt on päivittelyt päivitelty vähäksi aikaa. Tämä viikko, joka on siis kulunut tosi nopeasti, oli sangen tylsä viikko. Koska ilma. Kelit olivat nyt päättyneellä viikolla luvalla sanoen paskat. On ollut sadetta, on ollut tuulta, märkää ja viluista. Tasan vuosi sitten, tällä samaisella viikolla, siirryin pysyvästi shortseihin, tänä vuonna moisesta ei ole ollut toivoakaan. Otin itsestäni selfien vuosi sitten juurikin tällä samaisella viikolla koska naamassani oli tuolloin ns. pesukarhu -efekti (raccoon), eli aurinkolaseista johtuvat vaaleat rinkulat silmien ympärillä muun pärstän saatua jo hieman väriä. Tänä vuonna ei pesukarhuja ole näkynyt. Tänä vuonna olen kalpeanaama. Paleface. Vaikka dalmatialaiseen tapaan pidän nykyään aurinkolaseja sateellakin, eipä ole aurinkoa näkynyt niin että väriä olisi tarttunut. Ei naamaan eikä mihikään muuhun ruumiinosaan.

Ai niin, tasan vuosi sitten, tasan tänä päivänä, paiskasin ylävitoset Splitin Suomen konsulaatin avajaisissa erään Niinistön Saulin kanssa. Jolta odottelen edelleen kutsua järjestämiinsä bileisiin joulukuun kuudes. Vaikka tänä vuonna. Kalenterissa näyttäisi olevan vielä tilaa 06.12. Vink vink. Että ehtii sen frakin.

Mutta kyllä se kevättä sieltä pukkaa tänäkin vuonna. Väkisinkin. Ja kevät on tunnetusti ihmisen parasta aikaa. Ainakin jääkiekkoilijan parasta aikaa. Jonka huomaa siitä että jokaisessa kansallisessa sarjassa pelataan juuri nyt ratkaisuotteluita. Maailman paras jääkiekkosarja NHL aloitti pudotuspelisarjansa toissa yönä, KHL:ssä puolestaan finaalit ovat jo aivan ovella. Minun televisiosta näkyy Saksan pääsarjan DEL:n pudotuspelit. Lisäksi katselen SM -liigan semifinaaliotteluita kaverini tunnuksilla Suomen televisiosta. Kaveri itse kun on juuri nyt reissun päällä. Joku kysyikin minulta että onko yhtään iltaa ilman jääkiekkoa. Rehellisyyden nimissä, eipä taida juuri olla. Eihän tälle illallekaan ole suunnitelmissa kuin ensin Munchen-Ausburg Saksan liigasta, heti sen perään Kärpät – HIFK ja jos vielä jaksaa, yöllä Boston Bruins – Toronto Maple Leafs. Mutta se on kevät nyt. Joka on kohta ohi. Niinkuin ne pleijaritkin. Ne tärkeät pelit.

Paitsi että, kunhan kansalliset sarjat saadaan ratkotuksi ja mestarit kaivetuksi, alkaa maailmanmestaruuskisat. Joita tosin osin pelataan jo nyt. Ja on pelattu. Maailmanmestaruuskisojen kolmosdivarista kakkosen B -sarjaan nousi viikko sitten päättyneiden karsintojen jälkeen Yhdistyneet arabiemiirikunnnat. Suuri ja tunnettu jääkiekkomaa siis. Kakkosdivarin kisoja pelataan juurikin tällä hetkellä. Siellä noususta ykkösdivariin taistelevat mm. Espanja, Australia ja Belgia.

Ja Kroatia! Rehellisyyden nimissä en edes tiennyt että Kroatialla olisi enää maajoukkuetta kiekossa. Mutta siellä pojat vääntävät. Ensimmäisessä pelissä tuli kuonoon Serbialta, seuraavassa kaatui Kiina. Lauantaina Kroatia kohtaa sitten sarjaa johtavan ja kisojen ennakkosuosikki Espanjan.

Ne 'varsinaiset' jääkiekon MM-kisat, eli ne missä Suomi pelaa, pelataan muuten tänä vuonna 04.-20.05. Tanskassa, Köpiksessä ja Herningissä. Ja naisten MM -kisat pyörivät juuri tällä hetkellä täysillä Espoossa. Että kyllähän tuota kiekkoa riittää.

Mutta mitä sitä tuli touhuttua sateisella viikolla numero 15/52? No, maanantaina läpikäytiin viikonlopun tapahtumia. Treffit lapsuudenystävän kanssa tuolla meidän rantakadulla ja meidän kylän tyttöjen toinen finaaliottelu Kroatian lentopallon Supersarjassa. Kaikki tapahtui tuolloin jostain syystä kauhean myöhään. Tiistaina lähdettiin päiväretkelle, koska se Split on jo niin nähty. Matkattiin sinne sun tänne pysähdellen rantatietä pitkin Splitistä kohti Šibenikiä, jonne saavuimme keskiviikkona. Tuolloin kävimme läpi kaupungin historiaa, nähtävyyksiä ja jaoimme vinkkejä sekä ohjeita mitä kaupungissa kannattaa ja pitää tehdä, nähdä ja kokea. Torstaina, siis eilen, ihmettelimme sitten kuinka maailma ympärillä liikkuu, kavereita muuttaa pois ja uusia saapuu tilalle. Ja sitä kuinka sitä itse vaan jumittaa paikoillaan.

Näin tälle viikolle. Viikonlopulle ei suurempia suunnitelmia, taaskaan, ole. Mutta aina sitä jotain. Mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään, siitä tarkemmin sitten maanantaina. Ainakin juuri nyt on olo sangen lämmin, hellä, hieman hämmentynyt mutta kihelmöivä. Mukavalla tavalla kihelmöivä. Tästäkin, todennäköisesti, lisää maanantaina. Kunhan olen saanut päätä hieman järjestykseen.

Nyt kaikille oikein hyvää viikonloppua! Ja alkavaa kevättä.