26. huhti, 2019

Politiikkaa

Kastel Stari

16 - 23 C

Puolipilvistä, illalla sadekuuroja

 

Olin innoissani eduskuntavaalien alla kun ulkosuomalaisille avautui ensimmäistä kertaa ikinä mahdollisuus äänestää kirjeitse. Enää ei tarvinnut reissata Zagrebiin lähetystöön numeroa piirtämään. Vaikka siellä onkin aina mukava käydä. Tilasin äänestyspaketin heti ensimmäisenä päivänä kun se oli mahdollista, odotin ehdokkaiden numeroiden julkistamista, äänestin ja olin täyttänyt kansalaisvelvollisuuteni. Ja osaltani ottanut kantaa siihen mitä kotimaassa tapahtuu. Tai mitä toivoisin siellä tapahtuvan. Pientä aktiivisuutta ja venymistä äänestäminen edellytti, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Ei ollut ongelma minulle eikä tuntunut olevan monelle muullekaan sillä ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuus nousi 2,5 prosenttiyksikköä ja oli virallisten lukujen mukaan 12,5%. Joka on uusi ennätys. Voitaneen siis sanoa, että kirjeäänestys tuli tarpeeseen. Ja lunasti paikkansa.

Suomessa on tänä keväänä meneillään jonkinmoinen vaalibuumi. Oli nuo edellä mainitut eduskuntavaalit ja about kuukauden kuluttua on EU -vaalit. Jossain välissä joku suunnitteli ja haaveili samaan syssyyn vielä jotain maakuntavaalejakin jotka onneksi siirtyivät. Kahdessakin vaalissa tuntuu olevan riittämiin. Ehkä jopa hieman liikaa. Niin äänestäjille kuin puolueille. Ehdokkaista puhumattakaan.

Jos eduskuntavaalit olivat, syystä tai toisesta, poikkeuksellisen kiinnostavat, samaa ei todellakaan voi sanoa EU -vaaleista. Ei ole vaalikiimaa pahemmin näkynyt. Ei missään. Ei kenelläkään. Ei edes minulla. Ei ole tullut tilattua äänestyspakettia vaikka näissäkin vaaleissa kirjeäänestys olisi mahdollista. Kun EU -vaalit ei oikein kiinnosta. Ei kiinnosta vaikka nimenomaan EU:ssa tehdään niitä päätöksiä jotka koskevat minua, Euroopassa asuvaa ihmistä, ehkä jopa enemmän kuin Suomen parlamentin päätökset. Mutta kun ei oikein lähde.

Viimeinenkin äänestysinto lopahti kun luin ehdokkaista jotka on juuri valittu eduskuntaan mutta ilmoittivat saman tien olevansa ehdolla myös EU -vaaleissa. Mikä on naurettavaa. Ensin kalastellaan kansalta valtakirja edustaa sitä eduskunnassa lupailemalla sitä sun tätä, ja kun valtakirja on lunastettu ja saatu, ilmoitetaan kylmän viileästi että lällällää, eipä kiinnosta, unohtakaa kaikki mitä lupasin, minä lähden tästä Eurooppaan. Ette kait te oikeasti uskoneet että jäisin johonkin hikiseen eduskuntaan. Teitä edustamaan. Hah!

Joku siellä mutisee nyt että kyllähän ihmisellä on oikeus valita työpaikkansa. Niin onkin. Mutta, kun normi-ihminen valitsee työpaikkansa eikä ota hänelle jo annettua tehtävää vastaan, hän ei tule samalla pettäneeksi tuhansia häneen uskoneita, valintaansa vaikuttanutta ihmistä jotka luottivat juuri tähän tyyppiin ’työpaikkahaastattelussa’. Eli uskoivat vaalikampanjan aikana annettuihin vaalilupauksiin ja äänestivät häntä. Äänestäjien oikeusturvaa? Mihin saa valittaa? Saanko ääneni takaisin? Jos vaikka haluaisi antaa sen uudelleen jollekulle muulle. Jos meidän, siis kansan edustajien, moraali on noin löysässä niin pitäkää tunkkinne. Enhän minä voi olla varma että jos äänestän jotakuta EU -parlamenttiin, hän ei keksi jotain korvaavaa toimintaa. Eikä lähdekään Brysseliin. Saattaisi tulla hieman petetty olo. Ihan niin kuin taatusti on niillä äänestäjillä jotka äänestivät jonkun ehdokkaan eduskuntaan. Ja jota ei homma sitten kiinnostakaan. Kun on pikkasen hohdokkaampi duuni muualla tarjolla.

Jostain kumman syystä, ilman minkäänlaisia poliittisia intohimoja, näitä jo eduskuntaan valittuja ja sieltä saman tien EU:hun yrittäviä tyyppejä löytyy eniten Perussuomalaisista, Vasemmistoliitosta ja Vihreistä. Ihan vaan tiedoksenne.

Myös Kroatiassa äänestetään EU -vaaleissa. Eikä ole vaalikiimaa pahemmin esiintynyt täälläkään. Sen sijaan Kroatiassa kipuillaan euroon liittymisestä. Hallitus on ilmoittanut että tavoitteena on siirtyä euroihin alkuvuodesta 2024, mutta juuri julkaistun mielipidetiedustelun mukaan enemmistö kroaateista vastustaa tätä. 53,4% haastatelluista ilmoitti että ei todellakaan halua kunan vaihtuvan euroksi. Siirtymistä kannatti vain 39,3%. Loput eivät osanneet kertoa kantaansa. Tai heille se on ihan sama. Lienevät dalmatialaisia.

Kroaatteja mietityttää eurossa aivan samat asiat kuin mitkä aikoinaan mietityttivät suomalaisia. On perinteet ja ylpeys ’omasta valuutasta’, on pelko rahapolitiikan siirtymisestä pois omista käsistä ja on pelko hintojen nousemisesta. Toisaalta yritykset ja analyytikot pitävät euroon siirtymistä suorastaan elinehtona sille että tämä maa ikinä selviäisi ongelmistaan. Eikä tuo rahapolitiikka omissa käsissä ole oikein toiminut sillä yksi suurimmista esteistä Kroatian euron siirtymisessä on se että EU ole valmis ottamaan maata vielä yhteisvaluuttaan mukaan. Koska maan talous on niin ruvella. Joten ehkä sen rahapolitiikan antaminen jonkun muun käsiin, jos joku sen joskus olisi valmis ottamaan, saattaa sittenkin olla ihan hyvä idea.

Näin tällä viikolla. Joka oli ensimmäinen kolme blogijulkaisun viikko. Ensi viikolla jatketaan, seuraava pläjäys ilmestyy maanantaina, seuraava sitten vappupäivänä keskiviikkona ja viimeinen perjantaina. Oikein hyvää viikonloppua itse kullekin. Moni pitänee kertyneitä lomapäiviä alkuviikosta viettäen näin lyhyen kevätloman vapun ympärillä lomilla lötköttäen perjantaista aina torstaille. Ei paha. Ei ollenkaan.

Mutta siis, keväistä viikonloppua! Minä palaan linjoille maanantaina, olitte te lomilla tai ette.