10. touko, 2019

Uusi elämä

Kastel Stari

11- 20 C

Puolipilvistä

 

Tänään on kulunut tasan kolme vuotta siitä kun laskeuduin uuteen elämäni. Tänään 10.05.2016 kurvasin ensimmäistä kertaa talon, jossa tätäkin juttua naputtelen, pihaan. Lienee siis syytä käydä läpi kuinka tähän on tultu. Kuinka ajauduin tänne hassujen puiden, keskiaikaisten talojen ja torien keskelle sinisen meren rannalla. Maahan, jossa puhutaan kieltä joka on täysin mahdoton oppia. Miksi näin kävi.

Asuin kolme vuotta sitten Ylivieskassa Pohjois-Pohjanmaalla. Ja kyllä, pelkästään se olisi ollut riittävä syy muuttaa. Oikeastaan ihan mihin tahansa.  Ja mahdollisimman nopeasti. Minun tapauksessani Ylivieska ei, yllättävää kyllä, ollut ratkaiseva tekijä. Olin haaveillut muutosta etelään jo vuosia. Suunnitellut ja vertaillut vaihtoehtoja. Kun hoitava lääkäri sitten kirjoitti minut sairauseläkkeelle, homma konkretisoitui ja muuttui unelmasta mahdollisuudeksi. Suunnittelu saattoi alkaa oikein kunnolla.

Se siirtyi ecxeliin. Tietysti. Muuttui konkretiaksi. Vertailin ja mietin vaihtoehtoja. Mukana olivat luonnollisesti kaikki perinteiset eläkeläismaat tyyliin Kreikka, Espanja, Malta, Portugali jne. Koska maailma oli aidosti auki eikä minulla ollut minkäänlaista näkemystä minne oikeasti haluan. Mutta jonnekin piti päästä. Vertailin hintoja, sääolosuhteita ja luin ihmisten kokemuksia minkälaista missäkin maassa on asua. Hyvistä ja huonoista puolista. Etsin asuntoja, mietin muuttomatkaa. Ja nautin. Nautin todella sillä olin rakentamassa aidosti tulevaisuuttani. Olin rakentamassa uutta elämääni.

Istuin eräänä iltana excel -taulukkoni ääressä kun sisko soitti. Kysyi että mitä touhuat. Kerroin että vertailen vaihtoehtoja että minneköhän sitä muuttaisi kun eläkepäätös napsahtaa. Sisko kysyi että oletko miettinyt Kroatiaa, sehän on mukava maa, kohtuullisen edullinen ja kroaatit mukavia tyyppejä. En ollut. Ei ollut Kroatia listalla. Lisäsin sen taulukkoon. Keräsin tietoja ja vertailin muihin vaihtoehtoihin. Kiinnostus heräsi. Että eipä näyttä yhtään hömpsömmältä. 

Päätös oli tehty, kohdemaa oli Kroatia. Seuraavaksi asunto. Joka löytyi Šibenikistä. Mukava kolmio vanhan kaupungin kupeesta sopivaan hintaan. Mutta. Kämppä vapautuisi vasta kolmen kuukauden päästä ja joutuisin asumaan tuon ajan vuokranantajan äidin yläkerrassa. Ja jakamaan keittiön hänen kanssaan. Joten hieman lisäkaivelua netin syövereissä. Jossa satuin törmäämään asuntoon Kaštel Starissa. Neljä huonetta, kaksi kylppäriä, neljä parveketta ja kävelymatka rantaan. Ja heti vapaa. Yhteydenotto vuokranantajaan ja sopimus netitse. Toki se sopimus siirrettiin myöhemmin paperille ja vahvistettiin vielä notariaatilla. Jotta saatiin leimat. Sillä mikään täällä ei ole virallista, tai edes olemassa, jos ei ole leimaa.  Sopimus on nyt ollut voimassa kolme vuotta ja sitä on jäljellä vielä vuosi. Eikä pahemmin pääse valittamaan. Vaikka kämppä onkin hieman liian suuri minulle ja Rockylle. Kun ei niitä vieraitakaan ihan joka viikko käy. Mutta onpahan tilaa rokata. Vuokranantaja on rento, naapurit mukavia ja auttavaisia. Talon päädyssä on kasvimaa josta voi käydä tomaatteja, sipuleita ja mansikoita. Grillin katolla kasvaa viinirypäleitä ja pihalla kirsikoita, sitruunoita ja appelsiineja. Rantaan kävelee 10 minuutissa. Eikö hintakaan hirvitä. Jotta mikäs tässä on asustella.   

Takaisin aikaan ennen lähtöä ja Ylivieskaan. Ostin auton, 300€. Varasin laivalipun Helsingistä Travemundeen. Kaverin avustuksella sangen edullisen sellaisen. Lähdin matkaan, lähdin kohti uutta elämääni 06.05.2016. Ylivieska jäi taakse. Vanha elämä jäi taakse. Paljon historiaa jäi taakse. Ensin pariksi päiväksi Helsinkiin, jossa moikat kavereille ja lapsille. Sitten laivaan. Kohti tuntematonta. Kun nautin Finnlinesin Finnmaid -laivan ravintolassa merimatkaan oleellisesti, ja aina, kuuluvaa katkarapuleipää, voin rehellisesti tunnustaa, jos ette kerro kellekään, että ensimmäistä kertaa koko projektin aikana mieleen nousi pieni epäilys. Minne sitä ollaan menossa? Mitä mahtaa olla edessä? Miten siellä pärjää? Entä jos kaikki menee pieleen? Mahtaako sellaista asiaa kuin maitojuna olla olemassa?

Maanantai -aamuna, kun laiva kopsahti Travemunden satamaan, auton nokka kääntyi kohti etelää. Matkalla yöpyminen Baijerissa. Tärkeä henkilökohtainen yksityiskohta. Kroatian rajan ylitys ihka ensimmäistä kertaa elämässäni 10.05.2016 aamulla. Tuosta hetkestä alkoi uusi elämä. Elämä josta olin haaveillut ja unelmoinut, jota olin suunnitellut pitkään ja hartaasti. Alkoi tämä elämä jota elän juuri nyt.

Kannattiko? Kaduttako? Oliko ongelmia? Oliko jotain joka yllätti? Toteutuiko toiveet? Unelmat? Odotukset?

Juu. Ja ei. Kannatti kyllä. Vaikka uusi ympäristö, uudet näkymät, uudet ihmiset ja uudet kuviot vaativat panostusta ja uutta lähestymiskulmaa kaikkeen, siis ihan kaikkeen, olen kokenut sen virkistävänä. On ollut mukavaa, ajoittain haastavaa mutta samalla palkitsevaa, rakentaa elämää uudestaan lähes nollasta. Ei välttämättä sovi kaikille, mutta minulle sopii. Ja tuntuu hyvältä. Eikä kaduta. Paitsi kun sataa kuten koko tämän kevään on satanut. Tai byrokratia puraisee kunnolla. Suuressa kuvassa olen kuitenkin sangen tyytyväinen ratkaisuuni. Kaiken lisäksi olen oppinut elämään dalmatialaisen tyyliin eikä siihen oleellisesti liittyvät omituisuudet enää ihmetytä. Eikä järkytä. Olen hiljalleen omaksumassa ne jopa omaan elämääni. Eli elämään maassa maan tavalla. Olen kuulemma joskus enemmän dalmatialainen kuin itse dalmatialaiset. Väittävät paikalliset.  Onhan minulla jopa omat aurinkolasit sadepäiviä varten. Koska aurinkolasit pitää olla. Aina. Ja kyllähän sen, oli se ihan mitä tahansa, ehtii tekemään. Jos ei välttämättä juuri nyt, niin myöhemmin. Turha sitä on stressata. Joten eiköhän mennä kahville.

En ole muuttamisen asiantuntija koska olen muuttanut ulkomaille tasan yhden kerran. Siksi en osaa suositella tai olla suosittelematta ulkomailla asumista kenellekään. Itse olen viihtynyt. Oppinut paljon, saanut uusia ystäviä, kokemuksia ja laajentanut niin näkökantoja kuin maailmankuvaa. Mikä ei koskaan ole paha asia. Joten jos mahdollista ja kiinnostaa, kannattaa harkita. Vertailla vaihtoehtoja, punnita mitkä asiat itselle ovat tärkeitä ja miten ne kohdemaassa toimivat. Kerätä tietoja. Haastatella maassa jo asuvia. Sitten ei kuin matkaan. Avoimin mielin ja asenteella. Kyllä se siitä.

Keräsin muuten tuonne kuvasivulle muutaman kuvan ensimmäisistä kolmesta vuodesta. Käykääpä kurkkimassa.

Näin tänään. Nyt viikonloppua kohti. Ja takaisin maanantaina koska silloin on taas blogipäivä. Oikein hyvää viikonloppua itse kullekin.