13. touko, 2019

Tippiä?

Kastel Stari

13 - 17 C

Pilvistä, sadetta

 

Semmoinen viikonloppu tällä kertaa. En valita säästä, olen tehnyt sitä aivan riittämiin, kunhan totean vain että kyllä, kahden (2) aurinkoisen päivän jälkeen sataa taas. Satoi eilen, sataa tänään ja sataa todennäköisesti huomenna. Kuten on satanut koko kevään. Ja talven. Mikä on masentavaa. Hyvin paljon erittäin masentavaa. 

Ennen kuin mennään päivän tekstiin, on ihan pakko kiittää teitä lukijoita. Jälleen kerran. Perjantain historiakatsaus, kertomus siitä kuinka tänne palmun alle aikoinani ajauduin, sai historiallisen korkean näkyvyyden, ennätyslukijamäärän ja eniten palautteita ikinä. Mukava että kiinnosti. Ja kiva että saan kirjoitella teille. Toivottavasti viihdytte näiden juttujeni parissa myös tulevaisuudessa. Koska minusta on mukava kirjoittaa.

Yksi viikonloppuna esille noussut kysymys oli tippauskulttuuri Kroatiassa. Onko tapana jättää tippiä ja jos niin kuinka paljon ja kenelle? Kun se loma on ihan tuossa kulman takana. Joten vastataan. Lisään ohjeet myös tuonne UKK -sivulle.

Tippien jättäminen on Kroatiassa vapaaehtoista. Kukaan ei niitä odota mutta kaikki arvostavat. Varsinkin kun palvelualojen palkat ovat sangen matalat. Koska tippaus ei kuulu kulttuuriin, on vaikea sanoa/neuvoa kuinka paljon ja missä tilanteessa sitä kannattaa/pitää jättää. Nyrkkisääntönä voidaan pitää että jos palvelu/ruoka/etc. oli hyvää, tippaa. Jos siltä tuntuu. Jos kaikki oli paskaa, ei todellakaan tarvitse/kannata jättää yhtään ylimääräistä.

Kuinka paljon tippiä sitten pitää jättää? En minä tiedä. Kukaan ei tiedä. Koska ei olemassa mitään sääntöä. Sitä voi jättää aivan oman fiiliksen mukaan. Tai olla jättämättä. 10% laskun loppusummasta on hyvä perusasetus mutta jos jätät vähemmän, ei kukaan itke perään. Tai mieti että olipas siinä pihi tyyppi. Ja vaikka miettisikin, mitä sitten? 

Kahviloissa voit, jos et halua pitää tuosta 10% kiinni, pyöristää summan vaikka lähimpään kymppiin. Jos kuitissa lukee 17 kunaa, jätä pöytään kaksikymppinen. Ja homma on hoidossa. Ja ihan ok. Jos olet tyytyväinen palveluun. Jos et, odota vaihtorahat. Koska ei silloin kannata ylimääräistä maksaa. Todellakaan.

Ravintoloissa, siis ruokasellaisissa, tippaaminen kuuluu ehkä oleellisemmin asiaan. Vaikka palveluraha (käyttääkö kukaan enää tuota sanaa?) onkin periaatteessa sisällä hinnoissa, jos ruoka oli hyvää, palvelu pelasi ja homma toimi, voit tipata vaikka tuon edellä mainitun 10%. Mutta älä, älä missään nimessä, jätä mitään jos ruoka tai palvelu oli huonoa. Jos tarjoilijalla oli huono päivä. Tai hän oli väärässä ammatissa. Ei silloin kannata tipata. Silloin kannattaa ilmoittaa asiasta eteenpäin. Samoin jos ruoka oli paskaa. Kaikki tuntemani ravintoloitsijat, jopa kokit, ovat kehottaneet ja rohkaisseet kertomaan jos ruoassa on jotain vikaa. Tai se ei vastaa sitä mitä olette tilanneet. Sillä eivät he muuten tiedä. Eivätkä opi. Vaikka se valittaminen tuntuisi kuinka vaikealta. Kun se tarjoilija tulee kysymään että ’onko kaikki ok’, kertokaa jos ei ole. Älkääkä tipatko.

Muissa palveluissa, kuten takseissa, partureissa ja kampaamoissa, pätee samat säännöt. Taksit laskuttavat mittarin mukaan mutta jos kuski on erityisen mukava, auttavainen, hauska tms., tippiä voi toki antaa. Pakko ei ole. Hiustenhoitopaikoissa sama juttu. Ei sitä odoteta, mutta jos olet tyytyväinen lopputulokseen, toki voit. Jos asustatte samassa hotelissa/apartementissa pidempään, vaikkapa viikon ja homma toimii, jättäkää pöydälle haluamme summa. Siivoojille. Omistajille. Henkilökunnalle. Pakko ei ole, mutta pitäähän niistä ylimääräisistä kunista jotenkin eroon päästä.

Oma henkilökohtainen kokemus. Miten minä toimin omassa arjessa. Kahvilla, Americano -kahvi 7-10 kunaa, jätän pöytään yleensä kympin. Bisse 17-19 kunaa. Pöytään 20. Cedevita -jauhemehulimppari. Tasan kymppi. Pöytään jää tasan kymppi. Ruokaravintoloissa pyöristys lähimpään, tai sitä seuraavaan, kymppiin. En mieti mitään kymmeniä prosentteja. Ja juu, todellakin valitan jos ruoka ei vastaa mitä odotin/minulle luvattiin tai tarjoilijalle sattui se huono päivä. Parturissa maksan 40-45 kunan hiustenleikkuusta 50 kunaa. Aina. Takseissa, silloin harvoin kun niitä käytän, mittarin mukaan. Paitsi Uberissä. Jos kaveri on mukava, saatan tipata lähimpään kymppiin.

Kun kysyitte tippaamisesta, yksinkertainen vastaus on että minä en tiedä. Enkä osaa neuvoa. Ihan saatte ja voitte soveltaa juomarahan jättöä omien tuntemusten mukaan. Miltä tuntuu. Ettekä taatusti riko mitään sääntöjä tai käytäntöjä. Teitte niin tai näin. Koska sääntöjä ei ole. Kunhan muistatte ne huonot palkat.

Lopuksi kroatialainen, tarkemmin dalmatialainen, tai kaštelalainen, terveysinfo. Paikalliset kaverit ovat kertoilleet kauhutarinoita kuinka julkinen terveydenhoito tässä maassa on hidasta, kuinka aivan perushoitoon pääsyä saattaa joutua odottamaan jopa puolikin vuotta. Kuulostaa tasan samalta kuin hoitoon pääsemättömyys eräässä pienessä pohjoisessa valtiossa. Siis ennen sote -uudistusta.

Mutta. Ei se ihan noin mene. Kummassakaan maassa. Suomessa julkinen puoli piti minut aikoinaan hengissä. Muutaman kerran ihan konkreettisesti. Hoiti eläkkeelle ja mahdollisti että kykenin muuttamaan ja että saan asua täällä palmun alla. Kroatialaisesta julkisesta terveydenhoidosta minulla on toistaiseksi suhteellisen ohut käsitys, mutta tähän asti kaikki on toiminut vähintäänkin tyydyttävästi. Eräs tuttu sai viime syksyllä avun hyönteisten pistojen aiheuttamiin ongelmiin tunnin jonotuksen jälkeen päivystyksessä, toinen lääkkeet viidessä minuutissa tulehtuneeseen korvaansa. Molemmat Kroatiassa ja julkisella puolella.

Itse kävin lääkärissä lauantaina. Aika jatkotutkimuksiin on tänään maanantaina kello 07.30. Ei tuo kauhean hitaalta toiminnalta vaikuta. Vaikka edelleen mennään julkisella. Tai sitten kysymys on jostain semmoisesta että se pitää hoitaa heti. Ja nopeasti. En tiedä. Koska ne jatkotutkimukset ovat tänään.  

Näin viikko alkuun. Keskiviikkona jatketaan. Uusilla jutuilla. Joten nähdään silloin. Eikös juu?