15. touko, 2019

Megavalitus

Kastel Stari

9 - 15 C

Enimmäkseen pilvistä, sadekuuroja

 

Päätin maanantaiblogin kroatialaiseen, dalmatialaiseen ja kaštelalaiseen terveydenhoitoinfoon. Kerroin siitä kuinka lääkärihommat täällä pelittää. Ja hyvin ovat pelittäneet. Ja pelittävät edelleen. Tosin vähän eri tyyliin kuin mihin olen tottunut Suomessa. Tänään jatketaan. Luvassa on siis henkilökohtaista höpinää. Jos kuulostaa tylsältä tai ei kiinnosta, kannattaa lopettaa lukeminen juuri nyt. Tähän.

Kävin lauantaisen lääkärikäynnin jälkeisessä, siitä johtuvasta, jatkotutkimuksessa maanantaina. Johon kuului labra. Pikkaisen nauratti/hämmensi  paikallinen jonotus/ilmoittautumistapa meidän kylän labrassa. Homma toimii seuraavasti. Menet odotusaulaan jonka nurkassa on suljettu ja verhoilla peitetty ilmoittautumisluukku. Luukku, joka ei ilmiselvästi ole käytössä. Luukun edessä olevalla tiskillä oli pahvilaatikko jonka kyljessä lappu joka kertoi että ’ilmoittautumiset tähän’. Eli lähetteet jonka pohjalta labraan olet tulossa ja jossa kerrotaan mitä kokeita sinulta pitäisi ottaa. Laatikkoon siis.

En luonnollisestikaan ymmärtänyt/tiennyt tapaa toimia. Etsiskelin ilmoittautumistoimistoa. Huonolla menestyksellä. Koska sellaista ei ole. Kysyin ohikulkevalta hoitsulta että pitäisi labraan päästä, olenko oikeassa paikassa ja jos olen, mitenkäs toimitaan. Sain ohjeet että laita lähete pahvilaatikkoon. Ja näin tein. Kuten myöhemmin huomasin muidenkin tekevän. Ja sitten odoteltiin.

Istuskelin suljetun luukun, ja sen pahvilaatikon, vieressä. Yllättäen luukku avautui noin 10 senttimetriä ja sieltä ilmestyi käsi joka kopeloi lähetteet laatikosta. Ja katosi. Hetken päästä alettiin sitten huudella jonottajia nimeltä. Kuten myös minua. Nimeni oli Jaaari Haalvaa. Hyvin pitkillä a -kirjaimilla. Ja luonnollisesti ilman äätä. Hoitajiakin itseäänkin hieman nauratti nimeni ääntäminen. Itse labrat otettiin aivan kuten Suomessa, nopeasti ja ammattitaidolla. Sillä erotuksella että näytteenottopaikat, joita oli neljä, olivat kaikki rivissä saman pöydän ääressä. Että se siitä yksityisyydestä. Jonottaminen kesti muuten noin 15 minuuttia. Joka on mielestäni aivan kohtuullinen aika. Enkä siitä valita.

Minulta kysellään usein kroatialaisesta terveydenhoidosta. Kuinka se toimii ja mikä on taso. Kerrottakoot siis oman, toistaiseksi sangen ohuen, kokemuksen pohjalta että hyvin toimii. Hoito on, ainakin tähän asti, ollut hyvää ja asiantuntevaa. Rakennukset, seinät ja odotushuoneet saattavat olla karuja, kuluneita ja rumia, mutta ei niitä tauteja tai sairauksia seinillä paranneta. Vaan hoidoilla. Sillä hoidoilla mitä ne sinusta huolehtivat tyypit tekevät. Josta minulla ei ole pahemmin valitettavaa. Vielä. Paitsi että kun oma lääkärini, maassa asuvilla ulkkareilla ja paikallisilla käytössä oma lääkäri -järjestelmä, pisti minut jatkojatkotutkimuksiin erikoislääkärille, hän sanoi suoraan että ei edes yritetä julkiselle puolelle. Koska jonot. Että jos sopii, hän varaa ajan yksityiseltä puolelta. Että onko ongelma jos tämä maksaa 500 kunaa? Eli noin 70 euroa. Pääset tarkempiin tutkimuksiin parissa viikossa. Eikä tarvitse odotella puolesta vuodesta vuoteen ja saadaan mahdollisesti tarvittava hoito alkamaan ajoissa. Annoin luvan. Kesäkuun alussa siis yksityiselle spesialistille. Jonka jälkeen palaan aiheeseen. Jos on tarvetta.

Todettakoon yhteenvetona, lomalla tarvittavaa terveydenhoitoa ajatellen, että julkinen terveydenhoito täällä Dalmatiassa toimii ihan hyvin. Eikä fasiliteetteja kannata pelästyä. Jos tarvitsette jotain erikoissairaanhoitoa, on viisainta hakeutua suoraan yksityissektorille. Suosittelen, kuten olen tehnyt tähänkin asti, vahvasti ja vankasti matkavakuutusta. Jos lomallanne lääkäriä tarvitsette.

Lopuksi megavalitus. Asiasta josta olen valittanut ennenkin. Ja tulen taatusti valittamaan vastakin. Eli säästä. Meinasi nimittäin ihan oikeasti palaa hermot, ja kaikki muut asiaan liittyvät elimet, kun maanantaiaamuna suoritin tuon edellä kuvatun labrareissun kaatosateessa. En siis missään hennossa kesäsateessa, vaan ihan oikeassa kaatosateessa. Sellaisessa missä vettä tulee niin että pisarat pomppaavat asfalttiin osuessaan 30 senttimetriä takaisin ylöspäin kastellen housusi vähintään polveen asti. Eikä ne juuri ostamasi kengät, tietenkään, pidä vettä. Olet märkä, sateenvarjosta huolimatta, hiustupsusta pikkuvarpaaseen. Koko reissun. Mennen-tullen. Ja palatessa.

Sattuuhan noita sadepäiviä. Vaan niitä on sattunut täällä meidän seudulla nyt vähän turhan usein. Niin kuin kolme kuukautta putkeen. Lähes jokainen päivä. Kevät 2019 Kaštelassa on peruutettu. Moinen sadekausi liittyy normaalioloissa talvikauteen ja sade on jatkunut varsinaisen talven jälkeen nyt useamman kuukauden. Toivottavasti jossain vaiheessa siirrytään sitten, vaikka aivan suorilta, kesään. Että pääsen sitten valittamaan sitä kuinka on kuuma.

Tuo sade ei aiheuta pelkästään sitä että jonkun suomalaiseläkeläisen sukat kastuvat. Vallitseva säätila alkaa vaikuttamaan jo paikallisten elinkeinoon. Kun ne turistit, jotka viime vuonna samaan aikaan viettivät aurinkoisia ja helteisiä lomapäiviä, eivät tänä vuonna tulleetkaan. Koska sataa. Ja tulee. Ja on kylmä. Paikallisten matkailuyrittäjien hymy, ihan oikeasti, alkaa hyytyä. Ensimmäiset valitukset pudonneista turistimääristä kuulin eilen. Ja lisää on tulossa. Taatusti. Onneksi vielä on, Mambaa lainatakseni, kesää jäljellä. Saadaan kevään pudotus kirittyä kiinni. Toivottavasti. Jossain vaiheessa.  

Näin tänään. Henkilökohtaista, terveydenhoitoa ja valitusta. Perjantaina taatusti jotain muuta. Niin kuin aina. Kuten tapana on ollut.