22. touko, 2019

Huristellaan menemään

Kastel Stari

14- 20 C

Puolipilvistä, ukkoskuurojen mahdollisuus

 

Kun makaa kotona eikä pääse ulos, lenkeistä puhumattakaan koska sade, sitä nousee kaikenlaista mieleen. Niinkuin että pitää käydä hankkimassa kahluusaappaat. Ja kasvattaa kidukset. Sekä miettiä eroja suomalaisten ja kroatialaisten välillä. Kuten vaikkapa liikennekäyttäytymisessä. Joten puhutaan tänään autoista, liikenteestä ja käyttäytymisestä.

Teiden kunto ja urat tiessä. Kroatialaisten teiden kunto on hyvä. Ainakin isommilla teillä. Uria ei esiinny koska kukaan ei aja nastarenkailla. Sillä ne on kielletty. Eikä niitä ainakaan täällä Dalmatiassa edes tarvitse. Omasta kokemuksestani, aikoinaan 130 kilometrin/sivu työmatkaa ja vuositasolla hieman yli 60.000 kilometriä tahkonneena, muistan yhä kuinka tietyillä tieosuuksilla Suomessa riitti kun asensi saksalaisen kansanauton renkaat matkan alkupäässä uriin. Sen jälkeen rattiin ei tarvinnut koskea. Koska urat. Kunhan väisteli suurimpia kuoppia ja monttuja. Ja hirviä.

Moottoritiet Kroatiassa ovat maksullisia. Ja verrattain kalliita. Joka johtaa siihen että paikalliset eivät juurikaan niillä ajele. Liikennemäärät ovat siis, kesän huippusesonkia lukuun ottamatta, kohtuullisen pienet. Eikä täällä ole routaa. Eikä mainittuja nastoja. Teitä myös huolletaan, paikataan ja korjataan  aktiivisesti. Myös alemman luokituksen teitä. Voidaan siis kohtuullisen turvallisesti ja melko yleisellä tasolla todeta että tiet Kroatiassa, korjaan Dalmatiassa, ovat hyvässä kunnossa. Toki, kun ajelee riittävän pienille tielle riittävän syrjässä, alkaa löytää myös väylää jossa tarvitsee vähintäänkin maastoautoa. Panssaroitua maastoautoa.

Autojen kunto on periaatteessa hyvä. Koska suola ei syö eikä ruoste raiskaa. Täällä kun ei kylvetä suolaa teille kuin silloin tällöin. Kuten kerran kolmessa vuodessa. Toki liikenteessä näkee myös melkoisia pommeja joita katsellessa ihmettelee kuinka tuokin ajoneuvo pysyy kasassa, miten se voi liikkua ja miksi/miten se on päässyt vuosittaisesta katsastuksesta läpi. Täällä autot katsastetaan vuosittain ja niistä syynätään aivan samat seikat pakokaasumittauksineen kuin suomalaisessa katsastuksessa. Ja hylkyjä tulee. Jos ei halua eikä viitsi varmistaa että niin ei käy. Tämähän käy helposti pitämällä auto hyvässä kunnossa. Tai sujauttamalla muutama ylimääräinen seteli katsastusmiehelle. Silloin hän ei kuulemma jaksa puuttua ihan kaikkiin pikkuvikoihin. Näin myös pommi saa leiman. Ja aikaa liikenteessä taas vuoden.

Minä en tiedä kuinka ihmiset ajavat sisämaassa, minkälaisia reikäpäitä löytyy pääkaupungin liikenteestä tai vaikkapa Istriasta, mutta täällä Dalmatiassa ihmiset ajavat aivan kuten ihmiset normaalisti ajavat. Siis tavallisesti. Silloin tällöin törmää toki suomalaisittain muutamaan yllättävään seikkaa. Kuten vaikka siihen että kun olet ylittämässä tietä suojatiellä, autot todellakin pysähtyvät ja päästävät sinut yli. Aivan yleisesti. Koska se kuuluu kulttuuriin. Tai kun olet pyrkimässä autolla vasemmalta liikennevirtaan, ei sinun kovin kauaa tarvitse odotella ennekuin joku päätietä ajava viittelöi että ole hyvä, siihen vaan. Asiaa joskus vielä äänimerkillä korostaen. Hämmentävää joustavuutta. Varsinkin kun iloisella Pohjanmaalla ehti tottua että vastaavassa tilanteessa kuuluu painaa hartiat lyttyyn, kiinnittää katse eteenpäin eikä vilkuilla sivuille. Että ei vahingossakaan näe sitä sivutieltä pyrkivää autoa. Koska minulla on oikeus mennä ensin. Ja minähän menen.  

Toki täälläkin törmää liikenteessä kusipäihin. Toki täälläkin esiintyy ajoittaista liikenneraivoa aiheuttavaa käytöstä ja tilanteita, mutta ei dalmatialainen liikenne mikään turkkilainen avohässäkkä ole. Kyllä täällä pärjää kunhan pitää silmänsä auki ja ajelee liikennevirran mukana. Ja varoo mopoja, skoottereita ja moottoripyöriä. Ne ovat oikeasti melko villejä. Ja pelottavia.

’Hauska’ yksityiskohta on stop -merkki. Se on lähinnä ilmoitus lähestyvästä risteyksestä. Ei sen eteen kukaan pysähdy. Ei varsinkaan koska ne on usein sijoitettu 5-10 metriä ennen risteystä joten jos pysähdyt merkin kohdalle, sinulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kuikuilla tuleeko niitä autoja yhtään mistään suunnasta. Hyvä kun näet edes sen risteyksen. Joten miksi pysähdellä? Turhaan touhua.

Mutta siis. Uskaltaako Dalmatiassa autoilla? Sitähän olette kyselleet. Ja vastaus on että kyllä. Kyllä uskaltaa. Ei se liikenne täällä sen kummoisempaa ole kuin mitä se on Suomessa. Paitsi vähän joustavampaa. Jos uskallatte autoilla Salossa tai Porissa, uskallatte helposti autoilla myös Kroatian Dalmatiassa. Rohkeasti vaan. Silmät auki ja avoimin mielin.

Yksi vinkki. Jos ette itse halua aiheuttaa liikenneraivoa, kannattaa tutkia etukäteen reitti minne ikinä olette menossa. Sillä ns. turistiautoilu, kun ajetaan 50 km/h rajoitusalueella kahtakymppiä ja pysähdytään jokaisen risteyksen kohdalla miettimään että tuonneko vai ei, aiheuttaa melkoisia ruuhkia, kiukkua ja raivoa kanssa-autoilijoissa. Nimimerkillä ’kolmantena siinä jonossa turistin perässä ajellut’. Jos olette eksyksissä, pistäkää auto parkkiin tien/kadun varteen ja tutkailkaa kaikessa rauhassa mistä ja minne kääntyä. Helpompaa teille ja helpompaa kanssaliikkujille.

Huristeltiin tänään sitten näemmä vähän sinne sun tänne. Perjantaina huristellaan sitten aivan jotain muuta. Siihen asti oikein hyvää ja aurinkoista viikkoa aivan jokaiselle. Nähdään perjantaina. Tässä samassa osoitteessa.