24. touko, 2019

Suomi

Kastel Stari

14 - 23 C

Aurinkoista

 

Ei nämä kelit tästä nyt tunnu paranevan. Jos ihan koko päivää ei sada niin lähes jokainen päivä nyt pikkaisen kumminkin. Eikä lämpötilat ole lähellekään lämpöjä joihin ehdin jo aikaisempina keväinä tottua. Alkaa ihan pienesti jo masentaa. Mutta jospa se lähtisi. Vaikka tästä päivästä. Tänään ei pitäisi sataa yhtään!

Säistä huolimatta turistit ovat saapuneet. Rantakadulla kuulee jo ajoittain, aurinkoisina hetkinä, ihan mukavasti kielten sekamelskaa. Olkookin että paikalliset matkailualan toimijat kertovat kuinka täällä edellisinä vuosina toukokuussa vierailleet matkaajat ovat olleet ihmeissään tämän vuotisesta keväästä. Ihan kuten me kaikki.

Rantakadulla kuuluu ajoittain, itseasiassa melko usein, myös suomenkieltä. Jopa niin usein että minäkin olen tavannut ja jutellut täällä lomailevien suomalaisten kanssa tälle keväälle jo useammankin kerran. Olen höpissyt niitä näitä, antanut vinkkejä, vastaillut kysymyksiin. Antanut ohjeita kuinka meidän kylillä pysyy hengissä. Sillä jos on paikka, enkä koe tungettelevani, käyn yleensä moikkaamassa kun kuulen jonkun puhuvan suomea. Kyselemässä että mikä meno ja voinko olla jotenkin avuksi. Koska minusta on mukava tavata lomafiiliksissä olevia heimoveljiä. Joten jos olette tulossa tännepäin, ottakaapa yhteyttä, käydään vaikka kah.. kaljalla. Turisemassa niitä näitä.

Jostain ihmeen syystä minulta kysellään usein suomalaisista. Suomalaisuudesta. Ja Suomesta. Että kuinka paljon näillä seudulla asuu suomalaisia? Entä koko maassa? Pidättekö yhteyksiä? Mitä kroaatit pitävät suomalaisista? Tai ylipäänsä tietävät Suomesta? Kuinka Suomi näkyy täällä? Ja niin edelleen…..

Koska asia tuntuu kiinnostavan niin käydään sitä läpi. Ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin. Lähtökohtatilanne on että Kroatiassa, Dalmatiassa eikä varsinkaan meidän rannoilla ole Espanjasta tuttua suomalaiskeskittymää. Täältä ei löydy suomalaiskylää eikä Riitan Baaria jossa voisi käydä syömässä suomalaisia lihapullia suomalaisten keskellä. Ainakaan vielä. Kaštelassa, siis tässä meidän kylässä, asuu kolme (3) ympärivuotista suomalaista. Splitin ympäristössä, noin 30-40 kilometrin säteellä kaupungista, yhteensä ehkä kymmenkunta. Koko maan tarkkaa lukua ei tiedä kukaan. Ei edes Suomen lähetystö, sillä minkäänlaista ilmoitusta siitä että asut täällä, ei välttämättä tarvitse tehdä yhtään mihinkään. Joskus jostain kuulemani luku koko maan ympärivuoden asuvista suomalaisista, noin 80-100 henkeä, on siis puhdas arvio.

Suurin keskittymä löytyy luonnollisesti pääkaupunki Zagrebista. Siellä sijaitsee lähetystö, suurimmat yritykset, yliopisto ja kaupunki on muutenkin Kroatian taloudellinen veturi. Niinpä sieltä löytyy, luonnollisesti, myös suurin osa maassa asuvista suomalaisista. Jotka sitten käyvät etelänmatkalla täällä meidän huudeilla. Ja me etelänvetelät suurkaupunkia ihmettelemässä pohjoisessa. Vuoroin vieraissa. Silloin tällöin.

Keskinäinen yhteydenpito tapahtuu pitkälti sosiaalisessa mediassa. Netistä löytyy useampikin sivu jossa maan suomalaisasukit voivat kysellä toisiltaan tyhmiä kysymyksiä, vaihdella kokemuksia ja hämmästellä pikku ihmeellisyyksiä joihin ovat arjessaan törmänneet. Koska niitä riittää. Yhteisiä livetapaamisia on silloin tällöin, me Splitin ympäristön asukit tapaamme käväistä yhdessä kahvilla täysin epäsäännöllisen säännöllisesti. Zagrebissa tiedän tyyppien tapaavan toisiaan huomattavasti useammin. Ehkä jopa hieman organisoidummin. Lähetystö ei järjestä, koska se ei ole sen tehtävä, minkäänlaisia virallisia tai edes epävirallisia tapaamisia. Ei edes itsenäisyyspäivänä. Joka voisi olla kyllä ihan kiva. Tämä oli vinkki. Isolla V:llä.

Mitä kroaatit sitten miettivät Suomesta ja suomalaisista? Kuinka hyvin he tuntevat Suomen? Koska pyrin tietoisesti välttämään yleistyksiä ja olla vetämättä turhia johtopäätöksiä, minun on pakko vastata että en minä tiedä. En tiedä yhtään mitä mieltä meistä yleisellä tasolla ollaan, mitä joku kroaatti jossainpäin maata ajattelee kun kuulee minun tulevan Suomesta. Enkä sitä minkälaiseksi maaksi hän Suomen mieltää.

Sen sijaan voin kertoa omista kokemuksistani. Joiden pohjalta Suomea ei juurikaan tunneta. Tai jos tunnetaan, se tunnetaan oman viitekehyksen kautta. Opettajat tietävät suomalaisen koulujärjestelmän, urheilijat suomalaiset menestyslajit, joku jopa jonkun urheilijankin ihan nimeltä. Liitmanen, Raikonen, Hakkinen.  Itse koitan tehdä kaikkeni sen eteen että tietäisivät edes sen oikean ja aidon Joulupukin asuvan Suomessa. Muutoin Suomi tuntuu olevan kylmä pieni valtio jossain pohjoisessa jossa on paljon lunta ja pakkasta. Kesät talvet. Ihan vähän yleistäen.

En ole kokenut, kuullut tai huomannut että suomalaisiin liitettäisi minkäänlaisia erikoisia ominaisuuksia. Ei ainakaan täällä meidän seudulla. Paitsi minuun. Minä olen Lazy Finn. Ihmiset otetaan pääsääntöisesti ihmisinä siitä riippumatta mistä he tulevat. Tämä johtunee siitä että meidän seudulla liikkuu niin paljon ulkomaalaisia, kiitos turismin, ettei ulkomaalainen ole mikään ihmettelyn aihe. Tilanne ja suhtautuminen saattaa olla täysin eri jossain sisämaan pikkukylässä. Josta minä en tiedä mitään.

Näin tälle päivälle ja viikolle. On aika vetäytyä viikonloppuun. Jota oikein hyvää jokaiselle. Minä yritän edustaa suomalaisia, suomalaisuutta ja Suomea parhaani mukaan tämänkin viikonlopun. Sillä tosiasia on että kukin meistä täällä asuva, kukin täällä vieraileva turisti, me luomme omalla pieneltä osalta sitä suomikuvaa joka kroaateille meistä muodostuu. Eli mitä ’ne meistä ajattelee’. Tästä, ja taatusti aivan joistain muista aisoista, lisää vanhaan tapaan sitten maanantaina jälleen.

Viikonloppuja!