29. touko, 2019

Heiluva verkko

Kastel Stari

16 - 20 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, ukkosmyrskyjä (keltainen varoitus)

 

Terveisiä, yllätys yllätys, sateisesta Kastel Starista. Maanantaina satoi, eilen satoi, tänään sataa ja ennusteet lupailevat että huomenna ja ylihuomenna sataa. Sitten sateiden pitäisi loppua. Ainakin hetkeksi.

Mutta nyt valitus seis. Sade ei lopu yhtään aikaisemmin vaikka kuinka itkisin ja voivottelisin. Koitan pitää, edelleen, mielessä sen tosiasian että elän Välimeren aurinkoisemmalla alueella, alueella jossa aurinko paistaa keskimäärin 2700 tuntia vuodessa. Nyt kun alkuvuonna on ollut vähän hiljaisempaa eikä tunteja ole juurikaan kertynyt, loppuvuosi tulee olemaan pitkäaikaisseurannan mukaan aurinkoinen. Todella aurinkoinen.  Ja kun meillä paistaa, se tarkoittaa että on lämmin. Jopa tuskastuttavan lämmin. Vaikka tämä kevät on ollut tähän asti sangen synkkä, positiivisesti ajatellen kyllä se tästä vielä. Ihan kohta. Olen tosin ajatellut näin jo helmikuusta asti. Mutta jos sitten vaikka kesäkuusta….. Ihan kohta pääsen siis valittamaan kuinka on liian lämmin. Ihan varmasti.

Olen kertoillut useasti kuinka elämäni pyörii isolta osalta netissä. Käytän somea kavereiden tapaamiseen ja keskusteluihin, jaan niin tekstejäni, ajatuksiani kuin kuviani netissä, luen uutisia, katselen televisiota ja suoratoistopalveluja, hoidan jopa äärimmäisen epätavallista ihmissuhdetta netissä. Yhteyden nopeus ja sen vakaus on minulle erittäin tärkeää.

Minulta on kyselty kuinka nettiyhteydet täällä meidän seudulla toimivat. Kun  tulee lomalle, pelittävätkö yhteydet? Löytyykö kaistaa ja jos löytyy niin mistä? Ja kuinka paljon? Lähtökohtatilanne on että toimii. Ja että ei toimi. Yhteysnopeus vaihtelee. Se vaihtelee sijaintisi mukaan, se vaihtelee kuinka paljon samassa verkossa tai jakoasemassa on liittymiä kiinni tiettynä aikana, nopeus saattaa vaihdella jopa sääolosuhteiden johdosta. Kaiken lisäksi se ’heiluu’. Bittiä pukkaa aluksi todella hyvin, mutta syystä tai toisesta tarjonta saattaa yks’kaks laskea jolloin kuva pikselöityy tai koko yhteys katkeaa. Tai päinvastoin. Aluksi ei lähde millään, hetken päästä kuva on HD -laatuinen. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuinen, ei edes tyypillinen Kroatian tai Dalmatian ongelma, samanlaista heilumista esiintyy aivan kotisuomen verkoissakin. Varsinkin jos käytössä ei ole kuituyhteyttä. Jota ei, sivumennen sanoen, meidän kylille ole vielä saatavissa. On kuulemma tulossa tuolla kaupungin laidalla about 10 km päässä. Piuhojen pitäisi yltää meidän kylään asti neljän vuoden sisällä. Koska olemme Kroatiassa, ja Dalmatiassa, en ihan kauheasti panostaisi että tämän toteutuu. Ainakaan aikataulussaan. Splitissä muuten, ainakin paikoittain, kuitu on jo käytössä.

Kuten edellä olevasta sangen laajasta pohjustuksesta voinette päätellä, yhteydet toimivat. Joskus hyvin, joskus vähän heikommin. Mutta kun olette lomalla, uskaltaisin väittää että kyllä ne lomakäyttöön riittävät. Jos/kun sattuu sadepäivä, jotka on siis peruutettu loppuvuodelta, nopeus riittänee jopa lähes minkä tahansa striimin katseluun. Kun sataa, majapaikassa voi pötköttää ja katsella sarjoja vaikka Netflixistä. Kunhan ei katso ultra hd -laadulla, sen vaatima 25 megaa on jo niin paljon että siihen se majoituspaikkanne ilmainen wifi tuskin riittää. Varsinkin kun sitä saattaa joku muukin käyttää samaan aikaan. Kuten vaikka se naapurihuoneen teini. Ilmaisia wifejä täältä löytyy käytännössä jokaisesta majoituspaikasta, cafebaarista ja ravintolasta. Suurimmissa kaupoissa saattaa olla oma wifi. Jopa Splitin kaupungin julkinen liikennelaitoksella on ilmainen wifi busseissaan. Joten kyllä täällä nettiin pääsee ilman että joutuisi sitä omaa mobiilidataansa ihan kauheasti vinguttamaan. Kaistankin pitäisi riittää kunhan ei mitään järjettömän kokoisia CAD -kuvia ala siirrellä.  

Lopuksi pienet jälkilöylyt maanantain blogissa kertomastani supersunnuntaista. Oli nimittäin hienoa seurata Suomen jääkiekkomaajoukkueen maanantaipäivää televisiosta. Oli hienoa seurata kuinka paljon tuo saavutettu maailmanmestaruus koko Suomen kansalle merkitsi, kuinka se sen joukkueelle osoitti ja kuinka suurena yllärinä tämä pelaajille tuli. Sillä kyllähän tämä mestaruus oli iso asia. Se oli iso asia koska se tuli etukäteen ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia olleella joukkueella, joukkueella johon ei uskonut kukaan. Paitsi joukkue itse. Siksi koko tarina on niin sykähdyttävä. Ikään kuin ryysyistä rikkauteen. Ja rakkauteen. Sillä viimeistään maanantaina Kaisaniemen puistossa järjestetty kansanjuhla osoitti sen kuinka suomalaiset tätä joukkuetta rakastavat. Ja arvostavat. Se, että loppuottelua katseli Maikkarin eri kanavissa yli 3 miljoona suomalaista osoittaa jo tämän. Ottelu oli muuten suomalaisen televisiohistorian seuratuin urheilutapahtuma. Ikinä. Samaan aikaan EU -vaaleissa äänesti 1,5 miljoonaa suomalaista. First things first.

Itse seurasin Leijonien maanantaipäivää siitä alkaen kun joukkue laskeutui Suomen kamaralle. Kaikki pysyivät pystyssä eikä kukaan tehnyt pasinurmisia. Eli kyntänyt koneesta alas astuessaan turvallaan kentän pintaa. Kaikki osasivat käyttäytyä. Ensimmäiset suuret tunteet koettiin kentän VIP -tiloissa jossa pelaajia odotti heidän läheisensä. Kyyneleet virtasivat, halauksia ja pusuja vaihdeltiin. Ja lopuksi huudettiin uuden kansallissankari Mörkön nimeä. Tietysti.

Eikä ne tunteet kovasti jäähtyneet kun illalla päästiin Kaisaniemen puistoon. Oli taatusti melkoisen sykähdyttävää kun avobussi kurvasi lavan taakse ja pelaajat näkivät yleisömeren. Poliisin arvion mukaan noin 45-50.000 ihmistä. Jotka olivat kaikki tulleet paikalle koska maailmanmestaruus. Koska joukkue, saavutus ja rakkaus. Jota kukaan ei unohda ikinä. Ei yleisö eikä joukkue.

Kylmät väreet kulkivat myös Kastel Starissa. Oli hienoa kun joukkue kertoi hengestä jolla se veti kisat läpi. Moni organisaatio yritysmaailmassakin voisi ottaa oppia periaatteesta ’teen kaikkeni sen eteen että kaveri vieressäni voisi onnistua’. Ja kun kaikki tekevät näin, lopputulos on hieno. Oli hienoa kun joukkue huudatti yleisöä. Oli hienoa kun Vesala veti joukkueen edessä Finlandian. Oli hienoa kun erittäin hyvä ystäväni Niinistön Sale käväisi lavalla onnittelemassa. Ja oli hienoa kun nuo 50.000 ihmistä huusivat vähän väliä uuden kansallissankari Mörkön nimeä. Saattoi hetkittäin olla jopa roska silmässä. Niin pelaajilla kuin yleisöllä. Kastel Starissa ainakin oli.

Tuli sitten näemmä tämmöinen teksti tälle keskiviikolle. Että näin. Jännä katsoa mitä perjantaille irtoaa. Mutta se sitten parin yön päästä. Tulkaapa silloin takaisin kurkkimaan.