31. touko, 2019

Tylsä blogi

Kastel Stari

13 - 22 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä

 

Olen toistuvasti varoitellut että jos luette jostain jutun/päivityksen jossa joku kertoo että ’Kroatiassa jokin on asia on tällä tavalla’, älkää uskoko. Koska se ei ole. Koko Kroatiassa harvoin on yhtään mitään samankaltaista. Tai edes yhtään mitään sellaista joka olisi samalla tavalla koko maassa. Kroatia on niin monimuotoinen että jos jokin asia on jossain päin maata jollakin tolalla, se tola on taatusti aivan eri asennossa toisessa osassa maata. Kun jollain nettipalstalta todetaan että ’kesä tuli Kroatiaan’, niin voitte olla varmoja että ei tullut. Saattoi se toki johonkin osaan maata toki tulla, mutta taatusti ei kaikenkattavasti koko maahan.

Kun nyt olen, jälleen kerran, kieltänyt uskomasta lauseeseen ’Kroatiassa asia on näin’, käytän heti itse sitä. Ja toivon teidän uskovan. Vaikka juuri kielsin uskomasta. Mutta minulla on väitteeni tueksi tilastoja. Tietysti.

Tilastot todistavat nimittäin sen mistä olen kyllästymiseen asti vinkunut. Tilastot osoittavat että Kroatiassa on ollut paskat ilmat tänä keväänä. Todella paskat. Maan ilmatieteenlaitoksen (Državni hidrometeorožki zavod) meteorologit julkaisivat alkuviikosta toukokuun säätilastoja. Jotka kertovat minun olleen, poikkeuksellisesti, oikeassa kun olen valittanut keleistä. Nimittäin. Ihan kohta päättyvä kuukausi on ollut kylmin toukokuu 30 vuoteen, kolmanneksi kylmin 70 vuoteen. Eikä se, että on ollut kylmää, edes riitä. Kylmyyden lisäksi toukokuussa on satanut eniten vuoden 1954 toukokuun jälkeen. Siis eniten about 65 vuoteen.  Että huoh. Käy ihan aidosti sääliksi niitä lomailijoita jotka ovat olleet toukokuussa lomalla täällä. Uskoneet, toivoneet ja luottaneet siihen että aurinko paistaa, on lämmin ja palvelut pelaavat. Siihen että on täysin kesä. Ja sitten onkin ollut suomalainen syyskuu. Täällä rannikolla, missä itse asun, on meteorologien mukaan ollut aurinkoisia hetkiä peräti 60% vähemmän kuin mitä pitkäaikaisten tilastojen perustella voisi tänä ajankohtana odottaa.

Toisaalta. Juttelin eilen rantakadulla muutaman turistipariskunnan/seurueen kanssa. Kyselin kuinka loma on mennyt. Ja hyvin oli kuulemma kulkenut. Mitä sade nyt pikkaisen haittaa ja siirtää suunniteltuja aktiviteetteja, muutoin ei pahemmin ole, ainakaan tällä verrattain suppealla otoksellani, ollut sen suurempaa valittamista. Heitä ei vaivannut edes kylmyys sillä eivät kertomansa mukaan ole biitsiporukkaa. Ja hyvä ettei vaivaa. Sillä nämä kelit alkavat, ihan oikeasti, vaivata kyllä ihan paikallisiakin. Moni täällä asuva, täällä syntynyt, alkaa olla kurkkuaan myötä täynnä paskoja kelejä. Ja odottaa tavallista dalmatialaista kesää. Ihan niin kuin minä.

En kirjoitan usein, enkä kovin mielelläni, politiikasta. Varsinkaan Suomen politiikasta. Mutta nyt kirjoitan. Sillä vanhassa kotimaassa Antti Rinne on juuri nyt muodostamassa hallitusta. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan tämä Rinteen tuleva hallitus, jota joku on ehtinyt kutsua joululahjalista- tai leirikouluhallitukseksi, lupailee kaikille kaikkea. Eläkeläiset saavat satasen lisää kuukaudessa, hoitsuja ja lääkäreitä palkataan 1000 lisää ja näin hoitoon pääsee jopa kiireettömänä seitsemän päivän sisään, koulunkäynti aina toisen asteen eli lukion tai ammatillisen koulutuksen loppuun muuttuu maksuttomaksi samoin kun varhaiskasvatus, opintorahaa korotetaan, vanhustenhoitoon lisätään väkeä niin että varmasti riittää, tieverkkoa ja rautateitä parannetaan, uusia teitä ja raiteita rakennetaan ja työpaikkojakin löytyy jostain yks’kaks yli 60.000 lisää. Kuullostaa hienolta. Todella hienolta. Varsinkin kun mikään ei maksa mitään. Rinne lupaa että tukia ei leikata, veroja tai maksuja ei nosteta eikä tarvitse ottaa yhtään lisälainaa. Valtion talouskin on tasapainossa ihan kohta. Koska rahaa löytyy. Sanoi Rinne. Ja kaikki uskoivat. Tai ainakin melkein kaikki.

Miksi tuommoisesta kirjoitin? Ihan vaan koska voin. Ja teki mieli. Haluaisin onnitella Suomen kansaa siitä, että olette vihdoin löytäneet miehen joka on keksinyt ikiliikkujan. Voidaan toteuttaa kaikkien toiveet niin ettei kukaan joudu niistä maksamaan. Tulen seuraamaan mielenkiinnolla tätä Rinteen uutta innovaatiota samalla ihmetellen ettei kukaan ei ole aikaisemmin moista tullut ajatelleeksi. Mutta onneksi Antti ajatteli. Ja pistää kaiken kuntoon. Ilmaiseksi.

Samaan aikaan toisaalla. Nimittäin Kroatiassa. Täällä talous kasvaa, jo neljättä vuotta peräkkäin, sangen mukavasti. Kasvuprosentti viime vuonna oli 2,3% ja tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä peräti 3,7%. Molemmat ovat lukuja joista Antti Rinne voi vain uneksi. Asiantuntijat kun lupailevat Suomen kasvuksi maksimissaan 1,2%. Mikä ei, sivumennen sanoen, riitä alkuunkaan tuon edellä mainitun joululahjalistan toteuttamiseen.

Vaan ei se Kroatian talouskasvu ihan ongelmaton ole. Edellä mainittu kasvuprosentti tulee yksityisen kulutuksen kasvusta, mutta samaan aikaan julkisen talouden menot paisuvat edelleen. Tämä on, ja on ollut, pitkässä juoksussa yksi maan talouden suurimmista ongelmista. Vienti veti, mutta tuonti sitäkin enemmän. Näin vaihtotase on sekin negatiivinen. Jos kaiken tuon päälle vielä turismi sakkaa, vaikkapa ilmoista johtuen, koko kasvu vaarantuu ja ongelmat lisääntyvät ja alkavat kumuloitua. Tässä maassa kun pelivara yhtään millekään yllättävälle on melkoisen hento.  

Näillä, sangen tylsillä aiheilla viikko pakettiin. Ja viikonlopun viettoon. Viikonlopun joka näyttäisi, vihdoin ja viimein, muodostuvan ihan kohtuulliseksi. Tarkoittaen ettei ihan joka päivä sada, ei ainakaan ihan koko päivää. Kuurottelee ja ukkostaa toki, mutta välissä saattaa jopa aurinko pilkahdella. Jota en usko. Ennekuin näen.

Maanantaina, eli kesäkuussa, sitten takaisin. Käydään silloin läpi minkälaista keliä se loppujen lopuksi viikonlopulle pukkasi ja mitä muuta tapahtui. Vai tapahtuiko mitään. Sen lupaan jo nyt että liikumme hieman kevyemmissä aiheissa kuin tänään. Ei taloutta eikä politiikkaa. Oikein hyvät viikonloput ihan kaikille.