7. kesä, 2019

Aktiivimalli

Kastel Stari

18 - 26 C

Aurinkoista

 

Samaan aikaan kun Suomessa väännettiin Viisikko -nimen saanutta Antti Rinteen ensimmäistä hallitusta, jota on kutsuttu myös leirikoulu- ja luokkaretkihallitukseksi koska kaikilla siinä mukana olevilla pitää olla kivaa eikä kellään saa olla paha mieli, Dalmatiassa tuli käyttöön aktiivimalli. Kun Rinne on luvannut poistaa Suomessa käytössä olleen, työttömien aktivoimiseen tarkoitetun hässäkän, minä toivon henkilökohtaisesti ettei kukaan saa päähänsä poistaa tätä paikallista versiota siitä. Koska tämä on kiva. Ja mukava.

Dalmatialaisella aktiivimallilla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa. Eikä työttömyyden. Eikä Rinteen. Onneksi. Se ei aktivoi ainuttakaan työtöntä tekemään yhtä mitään. Sen sijaan meidän mallilla on paljonkin tekemistä sään kanssa. Auringon, lämmön ja valon. Todella paljon. Saattaahan siinä sivussa joku tosin myös sen työpaikan löytää. Ei voi tietää. Hyvä jos löytää.

Dalmatialainen aktiivimalli astui voimaan kaksi päivää sitten. Tarkalleen keskiviikkona kello 14.30. Tuli aurinko. Pilvet, hyvinkin tummat sadepilvet jotka satoivat vielä aamulla ja keskipäivällä, väistyivät ja aurinko alkoi möllöttää. Lämpötila pomppasi saman tien reippaasti yli 25 asteen. Pamahti siis paikallinen aktiivimalli päälle.

Ihmiset tulivat ulos. Ihmiset alkoivat liikkua. Hymyillä. Jutella toisilleen. Tavata toinen toisiaan. Elämä alkoi. Koska paikallinen aktiivimalli oli ilmestynyt taivaalle ja alkoi lämmittää. Minulta kysellään aika ajoin että minkälaisia tyyppejä ne kroaatit oikein ovat. Että ovatko he eteläeurooppalaiseen tapaan vilkkuvasilmäisiä ylisosiaalisia tyyppejä? Vastaukseni on aina että en minä tiedä. Tuskin ovat. Ei ainakaan kukaan minun paikallisista kavereista eikä ihmisistä jotka tunnen muuten vaan ole. Saattaahan täältä toki liukaslanteisia tummasilmähurmureitakin löytyä, mutta en haluaisi yleistää mitään lajityppiä koskemaan koko kansaa. Vähän niin kuin ei kaikki suomalaisetkaan ole jäyhiä jöpöttäjiä jotka istuvat koko perjantai-illan saunassa, juovat kossua ja harrastava saunan päälle seksiä vaimonsa/miehensä kanssa pimeässä makuuhuoneessa peiton alla. Eivät puhu eivätkä pukahda. Kenellekään. Eivät edes sille vaimolle/miehelle. Sitäpaitsi Kroatia ei edes sijaitse Etelä-Eurooppassa vaan Keski-Euroopassa. Eteläisessä Keski-Euroopassa kyllä, mutta ei etelässä. Siellä on Kreikka. 

Dalmatialaiset kulkevat talvella kaulukset pystyssä, tuulta ja sadetta uhmaten sivuilleen vilkuilematta paikasta a paikkaan b. Ihan samalla tavalla kuin ihmiset tekevät Kouvolassa kun on paska keli. Ei nämä tyypit täällä mitään sosiaalisia virtuooseja ole kun ilma ärsyttävät. Kahvilla toki käydään, useamman kerran päivässä koska se kuuluu kulttuuriin, mutta muutoin ollaan pitkälti omissa oloissa, tuttujen ja/tai perheen kanssa. Kunnes aktiivimalli alkaa paistaa. Silloin muuttuu jopa kroaatti. Ihan niin kuin se kouvolalainen jos Kymenlaaksossa joskus sattuu paistamaan.

Meillä alkoi siis paistaa keskiviikkona kello 14.30. Ja kun se nyt vihdoin alkoi aivan liian pitkän, vetisen, kylmän, tuulisen ja tylsän kevään jälkeen, nyt se sitten paistaa. Olen päättänyt että kun minulle luvatusta 2700 vuosittaisesta aurinkoisesta tunnista on tuhlattu tänä keväänä vasta noin viisi (5), koko loppuvuosi tulee olemaan aurinkoinen ja lämmin. Koska niitä aurinkoisia tunteja on niin paljon käyttämättä varastossa. Tarkalleen ottaen 2695 kappaletta.

Kun aurinko pamahti keskiviikkona taivaalle, se näkyi ja tuntui välittömästi kylillä. Olin iltapäivällä liikenteessä ja ihmisten käyttäytymisessä oli havaittavissa suuri ero. Ensinnäkin, verrattuna sateiseen iltapäivään, väkeä oli liikkeellä enemmän. Todella paljon enemmän. Niin paikallisia kuin turisteja. Eikä kukaan näyttänyt mutruilevan. Kaikki olivat hyvällä tuulella, juttelivat keskenään, jopa hymyilivät. Rantabaarien terassit täyttyivät, ihmiset istuivat kahvilla, kaljalla, söivät, tapasivat toisiaan, tuntuu kuin elämä olisi palannut kylälle. Sen aivan liian pitkän, vetisen, kylmän, tuulisen ja tylsän kevään jälkeen. Dalmatialainen aktiivimalli toimi. Tuli hyvä fiilis. Tuntui siltä että ehkä en sittenkään tehnyt aivan totaalisen väärää valintaa kun päätin muuttaa tänne. Ja että odotus palkitaan. Että kyllä se taas tästä lähtee. Se elämä. Ja kesä.

Kun aurinko, tai aktiivimalli, möllöttää, silloin mennään usein rannalle. Joten muistutetaan vielä näistä paikallisista uimarannoista. Kun joku niistä kyseli. En tiedä rannoista muualla Kroatiassa, mutta Dalmatian uimarannat ovat kaikki, ainakin lähes kaikki, pikkukivirantoja. Kun tulette tänne, ette tule löytämään hienohiekkaisia uimarantoja, sen sijaan tulette löytämään pikkukivisiä rantoja ja tutkitusti erittäin puhdasta merivettä. Jossa kelpaa polskia. Kunhan muistaa pistää jalkaansa uimatossut tai vähintään flip-flopit. Koska ne pikkukivet. Ja kuumuus.

Näin tälle viikolle. Lyhyestä virsi, tai tässä tapauksessa blogi, kaunis. Nyt kohti viikonloppua. Ja festareita. Härkäpapufestareita lauantaina tuossa meidän naapurikylässä. Jonne pitää mennä vaikka härkäpavut ei ihan top kympissä ruokavaliosuosikkilistalla olekaan. Mutta tapahtuma. Ja ihmiset. Ja tuttavat. Ja aktiivimalli. Aurinko. Mentävä on.

Oikein hyvää viikonloppua. Palataan asiaan maanantaina. Nähdään silloin jos sieltä Suomen helteiltä ehditte. Käydään läpi mitä viikonloppuna saatiin aikaseksi. Jos mitään.