12. kesä, 2019

Lyhyesti

Kastel Stari

21 - 31 C

Puolipilvistä

 

On aivan liian kuuma ilma yhdenkään järkevän lauseen muodostamiselle. Siksi Kaštel Stari tiedottaa tänään lyhyesti. Ranskalaisin viivoin. Eri asioista.

-      meillä on ollut lämmintä muutama päivä. Hyvin lämmintä. Tämä tarkoittaa 29-32 päivälämpötilaa. Ja aivan suorilta ylhäältä paistavaa aurinkoa. Tämä on aiheuttanut oheistuotteena sen että merivesi on siedettävää. Ainakin pintavesi. Joten tänään, tämän jutun kirjoittamisen jälkeen, edessä on lenkki joka päättyy mereen. Shortsien alle simmarit. Ja mereen kunhan on ensin rampannut perinteiset 10 kilometriä. Tuossa kuumuudessa. Saattaa pulahdus tehdä ihan hyvää.  

-      tämän päivän ohjelma on seuraava: aamukahvi, lenkki Rockyn kanssa, lenkki yhdessä epätavallisen ja joidenkin mielestä mahdottoman parisuhteen kanssa. Skypen suosiollisella avustuksella. Lenkin päätteeksi uimaan, kotiin, suihkuun, lounas, päiväunet. Iltapäivällä kahville/kaljalle paikallisten kavereiden kanssa rantakadulle. Joskus on, kieltämättä, mennyt ihan vähän huonomminkin. 

-      en valita. Vaikka molemmat edelliset viivat ovat käsitelleet kuumuutta ja lämpöä, en todellakaan valita. On ollut niin paska kevät ja niin paska alkukesä, että nyt saa paistaa. Ja olla kuuma. Vaikka vähän liiankin kuuma. Ei tunnu missään. Kunhan sitten lokakuussa laskee 20 asteeseen. Koska. (Insiden joke, sorry)

-      ei blogia voi kirjoittaa ilman että yhtään valita. Joten valitetaan. Valitetaan rouva hyttysistä. Jotka ovat aktivoituneet.  Oikein kunnolla. Mikä näkyy paukamina vähän siellä sun täällä pitkin poikin jumalvartaloani. Meillä on tuossa talon päädyssä hämmentävä kanavajärjestelmä joka lienee peräisin Jugoslavian ajoilta jostain iloiselta 70 -luvulta. Luulisin, en todellakaan tiedä, että kanavien avulla hoideltiin aikoinaan peltojen kastelua. Nyt nämä betoniset ’purot’ ovat täynnä seisovaa vettä. Varsinkin sateisen kevään jälkeen. Hyttysillä on bileet. Ja kun on bileet, hyttysvauvoja tehdään innokkaasti. Vähän niin kuin Suomen juhannusyössä. Jossa sielläkin peitto heiluu kiitettävästi. Nämä hyttysvauvat päätyvät sitten aikanaan minun makuuhuoneeseen. Inisemään. Ei hyvä. Ei ollenkaan. Vittu! 

-      pysytään makuuhuoneessa. Vietetään siellä yötä. Niin kuin makuuhuoneessa yllättävän usein tehdään. Kaksi yötä sitten oli pakko, ihan pakko, ottaa käyttöön tuuletin. Semmoinen propellijutska. Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Tähän asti käyttöä on ollut enemmänkin lämmittimelle. Mutta nyt pyörii propelli. Ei ihan vielä täydellä teholla eikä ihan vielä rotaatiolla, niiden aika tulee sitten kun betoni on kuumentunut loppukesästä riittämiin eikä lämpötila laske sisätiloissakaan alle 35 asteen. Silloin tarvitaan kylmennystä. Varsinkin lokakuussa. Todella kovasti. Siitä enemmän sitten kun sen aika on.

-      viittasin tuossa edellä muutama viiva sitten epätavalliseen ja joidenkin mielestä mahdottomaan ihmissuhteeseen. Se voi hyvin. Oikein hyvin. Kiitos kysymästä. Tästä ei enempää tällä erää. Mutta ihan kivasti menee.   

-      broilerikauppa. Kauppa joka on sijainnut keskellä meidän kylää koko sen kolme vuotta kun olen täällä asunut. Sananmukaisesti aivan keskellä. Torilla. Tällä viikolla astuin kauppaan ensimmäistä kertaa. Ja yllätyin. Että miksi en ole täällä aikaisemmin käynyt. Lihaa ja broileria. Ennen kaikkea broileria. Kyllähän kyseistä lintua saa ihan normimarketeista, mutta nyt kun olen ostanut tästä pikkuisesta broilerikaupasta ensin siipiä ja heti perään reisipaloja, niin onhan ne olleet aivan jotain muuta kuin bulkkitavara. Saattoi tästä kaupasta tulla kantispaikka. Silloin kun pitää saada tipua. 

-      viimeinen viiva on meidän kaupungista. Siis nykyisestä kotikaupungistani. En voi väittää, en millään muotoa, olevani millään tasolla kaštelalainen, mutta pidätän itselläni oikeuden olla jollain tasolla ylpeä kaupungistani. Tästä Kaštelasta. Sillä. Ensinnäkin kaupunki on yksi niistä harvoista Kroatian kaupungeista joissa on positiivinen väestökehitys. Tänne muuttaa siis enemmän ihmisiä kuin täältä muuttaa pois. Sillä Kaštela panostaa asukkaisiin. Panostaa ihan oikeasti. Kaupunki on viime aikoina pannut paljon rahaa paljon niin lastentarhoihin kuin kouluihin. Ensiasunnon hankintaa tuetaan. Infraa parannetaan. Tapahtumia järjestetään. Asukkaiden viihtymiseen panostetaan. Mikään näistä ei ole ihan tavallista Kroatiassa. Ainakaan pienemmissä paikoissa. Eikä Kaštelan sijainti, lentokentän ja Splitin välissä, suinkaan vähennä alueen kiinnostavuutta. Ei siis yhtään hömpsömpi paikka elää ja asua. Eikä lomailla. Joten tervetuloa. Viihdytte taatusti. Sillä Kaštela on kaikin puolin hieno. Tulkaa katsomaan. Ihan itse.   

Näin vedettiin viivat keskiviikolle. Perjantaina sitten aivan jotain muuta. Ehkä. Ei voi tietää. Silloin siis takaisin. Tähän samaan osoitteeseen.