17. kesä, 2019

Ruokakaupassa

Kastel Stari

21 - 32 C

Aurinkoista

 

Ei. Tämä ei ole lopullinen totuus. Tämä ei ole edes mikään mihin pitäisi uskoa. Tämä on täysin henkilökohtainen näkemys. Kokemus. Mielipide.

Sain paljon palautetta perjantain blogista. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan, yhä edelleen, todella paljon se että mitä ne meistä ajattelee. Eli mitä kroaatit miettivät suomalaisista ja/tai Suomesta. Suurin osa palautteesta koski kuitenkin blogin ruokaosuutta. Lihapiirakoita ja HK:n Sinistä. Sitä mitä kaipaan suomalaisen kaupan hyllystä. Kyseltiin että millä korvaan mahdolliset puutteet? Että onko täällä vastaavia, kenties jopa parempia, tuotteita? Päivittäisen perusmätön valmistamiseen.

On pakko painottaa, vielä kerran, koska ruoka tuntuu liikuttavan ihmisiä hämmentävän paljon, että se mitä nyt kirjoitan ei ole ’virallinen totuus’.  Ei todellakaan. Tämä on minun oma, henkilökohtainen kokemus/näkemys/mielipide. Sen virallisemman, ja tietysti oikean, mielipiteen löydätte taatusti netistä. Sieltä löytyy tyyppi josta kirjoitin perjantaina. Tyyppi joka on löytänyt paratiisin. Tyyppi jonka mielestä täällä kaikki on niin paljon parempaa. Siis ihan kaikki. Hän ei todellakaan tarvitse suomalaistuotteita korvaavia tuotteita. Mutta minä tarvitsen. Siitä seuraavassa.

Peruskeittiöasetus. Siis ihan kotikeittiö. Jossa en todellakaan ole mikään virtuoosi. Mutta perusjutut toimivat. Täällä, siis Dalmatiassa, lisätään oliiviöljyä joka paikkaan. Ihan kaikkeen. Mistä en valita. Sillä se sopii kaikkeen. Ihan kaikkeen. Ja on hyvää. Maailman parasta. Todistetusti. Öljyä myös löytyy joka paikasta. Kaupoista, toreilta, baareista, kujilta ja kyliltä. Jopa minun keittiöstä. Oli muuten ihan ensimmäinen asia jonka opin tänne muutettuani. Että oliiviöljyä voi/saa/pitää lisätä ihan kaikkeen, aina.

Muut raaka-aineet, teit sitten ihan mitä tahansa ruokaa, löytyvät helposti. Ainakin jos olet valkoihoinen, keski-ikäinen sekasyöjämies. Löydät lihat, kalat, vihannekset, juurekset, salaattiainekset, hedelmät ja kaiken muun ihan minkä kylän kaupan tai marketin hyllyiltä. Tai, niin kuin todettu aiemmin, mieluummin jostain erikoisliikkeestä.  Itse pidän juurikin noista pikkukaupoista, paikallisia toreista, pienistä lihakaupoista ja leipomoista. Koska tuoreus, henkilökohtaisuus ja hassut tyypit. Kielimuuri. Ja väärinymmärryksen riski.

Extraruokavaliota noudattavien ongelmista voin kertoa tarkemmin kunhan olen saanut, aivan liian pitkään odottamani, vegaaninaisen syksyllä kylään. Ennen tuota todettakoon että kaikkea löytyy. Noin niin kuin periaatteessa. Varsinkin jos on valmis hieman soveltamaan. Ei siis tarvitse kiikuttaa lomaasi varten yhtään mitään Suomesta. Sieltä omasta tutusta Prismasta tai K-Marketista. Koska kaikki löytyy täältäkin. Paikallisista kaupoista.

Paitsi Saarioisten roiskeläppäpizza. Niitä ei ole täällä. Jos lomalla viihtyminen vaatii roiskeläppää, kannattaa pakata muutama mukaan. Täällä pakkasesta löytyy paikallinen Ledo -yhtiön pakastepizza joka ajaa saman asian. Kai. Vaikka onkin himpun verran parempi. Ihan oikeasti. Varsinkin vähän tuunattuina.

Tähän väliin kiukku. Kävin eilen kaupassa hakemassa aamiaistarvikkeita. Kahvia, munia ja pekonia. Pekoni on täällä muuten hamburger. Eli jos etsitte kaupassa pekonia, tai tilaatte ravintolassa hamburgerin, saatte todennäköisesti jotain missä on pekonia. Ette hampurilaista. Olen itse mennyt tuohon halpaan muutaman kerran. Mutta nyt alan hiljalleen oppia. Hamburger on pekoni. Minulla tuon ymmärtämiseen meni kolme vuotta.

Se kiukku. Kauppareissulla laskun loppusumma oli jotain kymppejä ja kaksi kunaa. Sanotaan vaikka että kolmekymmentäkaksi kunaa. Eli trideset dva. Kassaneiti ilmoitti että trideset dvi. Mikä ihmeen dvi? Kakkonen on ollut kielikoulussa dva, se on ollut oppikirjoissa dva, miksi se kaupassa oli nyt dvi? Haluatteko että opin tätä kieltä vai ei? Jos haluatte, sovitaanko että puhutaan numeroista niiden oikeilla nimillä? Kiitos.

Takaisin kauppaan. Ja tuotteisiin. Suomen ja Kroatian eroihin. Peruslihapiirakka korvataan täällä burekilla. Josta on juusto- ja lihaversio. Ja jotain makeita versioita. Ei toimi. Rainbow -lihapiirakka voittaa burekin mennen tullen. Ja palatessa. Vaikka täällä burek on lämmin, suoraan uunista tullut. Ja ihan törkeän hyvänmakuinen. Mutta ei omaa sitä peruslihiksen makua. Sitä joka löytyy Rainbow -piirakkaa mikrottaessa. Mielummin pikku kankkusessa. Kurkkusalaatin kanssa.

Mausteet. Kaikkea löytyy. Jopa grillimaustetta joka on kaiken perusta. Grillimaustettahan pitää laittaa, valkosipulin lisäksi, joka paikkaan ja joka ruokaan. Kuten kaurapuuroon. Onneksi sitä on täällä. Toinen perusmauste, aromisuola, sitäkin löytyy. Olen itse käyttänyt Vegeta -yhtiön tuotetta. Sininen pussi jossa lukee Vegeta Original. Kannattaa testata. Se sopii joka ruokaan. Tuo makua. Ja on hyvää.

Mitä vielä. Mitä täältä ei löydy? No, ainakaan suomalaista suklaata. Eikä salmiakkia. Joka paikallisten kavereiden mielestä on ihan hyvä juttu. Koska salmiakki on heidän mielestä ihan kauheaa. Jopa perussalmiakkiaakkoset. En saata ymmärtää. Lainkaan.  Kurkkusalaattia. Pönttömaustekurkkuja. Pussilohta. Joulukinkkua. Lonkeroa. Niitä kuivattuja herneitä. Onhan noita. Kaikenlaista mistä kroaateilla ei ole mitään tietoa.

Eiköhän tällä saatu tämä viikko jotenkuten auki. Ja alkuun. Jatketaan sitten, joko samalla tai jollain toisella aiheella ylihuomenna. Tulkaapa siis takaisin silloin. Että mikä tulokulma (sic) sillä nyt on…. Vai höpiseekö se taas vaan niitä näitä. Koska senkin on mahdollista. Jopa todennäköistä.