19. kesä, 2019

Maata pitkin

Kastel Stari

20 - 30 C

Aurinkoista

 

Tehdään sopimus. Kun olette käymässä, lomalla tai ihan mistä tahansa syystä täällä meidän huudeilla, tulkaapa moikkaamaan. Saa tulla. Pitää tulla. Eikä aina, ei ainakaan ihan aina, tarvitse tuoda edes niitä lihapiirakoita joista olen muutamassa edellisessä blogissa kirjoitellut. Eikä välttämättä tarvitse tarjota edes olutta. Pöytäkirjaan merkittäkööt kuitenkin että en tule kieltäydyn kummastakaan. Molemmat ovat hyvin arvostettuja.

Edellä oleva kaino ehdotus on seurausta tapahtumista meidän rannalla iltapäiväsession aikaan maanantaina. Istuin perusiltapäivää kantapaikassani jutellen jonkun paikallisen randomtyypin kanssa. Taisi olla Milan. Paikalle pölähti pariskunta fillareilla. Olivat lueskelleet blogia. Ja olivat lomalla Kaštelassa. Tunnistivat minut. Mikä oli mukavaa. Oli mukavaa että pysähtyivät juttelemaan. Koska teitä lukijoita on aina mukava tavata. Se on todiste että te ihan oikeasti olette olemassa. Että olette ihan oikeita ihmisiä. Koska muuten olette vain numeroita tilastoissa. Koska live on aina live.

Joten siis, pidettäköön pysyväisohjeena se että aina pitää tulla morjestamaan. Istun lähes joka päivä Kaštel Starin rantakadulla Dupin Bistro Barissa about kello 14.30-16.30. Paikallista aikaa. Ohessa kuvia baarista. Jotta löydätte ja tunnistatte. Nähdään siis siellä. Sitä paitsi kyseinen ravitsemusliike tarjoilee erinomaisen hyvää ruokaa, voitte samalla hoitaa kaksi kärpästä. Minä olen toinen, lounas/hyvä ruoka se toinen.

Jos nyt jostain syystä sattuisi käymään niin etten ole paikalla, kysykään henkilökunnalta. He tunnistavat minut kyllä kun kysytte sitä laiskaa suomalaista,  lazyfinniä tai ihan vaan Jaria. Meitä kun ei täällä kovin montaa asu. Tyypeillä on numeroni. Voivat siis soitella. Numeroni/mailini/muut yhteystietoni löytyvät muuten myös näiltä sivuilta joten jos haluatte varmistaa, ottaa yhteyttä etukäteen. Sovitaan treffit.

Sitten toiseen asiaan. Nimittäin siihen että miten tänne pääsee. Jos haluaa matkustaa ekologisesti. Tiedän että maailmalla hurjaa vauhtia kasvava trendi on maata pitkin matkustaminen. Enää ei lennetä, koska ilmastonmuutos, vaan reissataan junalla, bussilla, milloin milläkin. Kuinka paljon tällä ratkaisulla ilmastoa ihan oikeasti avitetaan, jääkööt tässä yhteydessä ruotimatta sillä tarkoituksena ei ole kirjoittaa ilmastopoliittista kannanottoa. Tutkaillaan sen sijaan, melkoisen ylimalkaisesti, miten tänne pääsee jos välttämättä haluaa vältellä lentämistä.

Kuulun itse siihen porukkaan jolle itse matka on jo itsessään kokemus. On toki mukava päästä kohteeseen, on toki mukava olla perillä siellä mihin-ikinä-onkaan-menossa, mutta minulle henkilökohtaisesti matkustuskokemus alkaa siitä hetkestä kun poistun arjesta. Eli kun suljen kotioven ja tiedän olevan menossa. Oli kohde sitten Šibenik, Suomi, Thaimaa tai New York. Ihan mikä tahansa. Kokemus alkaa kun matka alkaa.

Kurkkailin melko ylimalkaisesti ja nopeasti erilaisia matkustusvaihtoehtoja. Oma auto, bussi tai juna. En siis tule kirjoittamaan miten pyörällä pääsee Suomesta Kroatiaan. Tai kävellen. Näihin saatte etsiä ohjeet ihan itse. Sorry.

Oletusasetus on matka Splitiin. Koska se löytyy helposti ja sijaitsee tuossa vieressä. Huomasin että Suomi sijaitsee käytännössä saarella ja matka sieltä pitää lähes aina aloittaa laivamatkalla. Siksi on helpompaa ja näppärämpää vertailla reissuja jotka alkavat joko Tallinnasta tai Tukholmasta. Niinpä seuraavista yhteenvedoista puuttuu siirtymät kyseisiin kaupunkeihin. Riippumatta siitä mistä matkustusvälineestä on kysymys. Joten ensin laivaan ja sitten vasta matkaan.

Lähdetään liikkeelle bussilla. Koska linja-autossa on aina tunnelmaa. Matka bussilla Tallinnasta Splitiin, 42 tuntia 20 minuuttia. Kaksi vaihtoa, Riikassa ja Varsovassa. Hintahaarukka 118-170€. Ja sama retki Tukholmasta. Himpun verran nopeampi, himpun verran arvokkaampi. Mutta vain yksi vaihto. Hintahaarukka 142-237€, kesto 41 tuntia, 44 minuuttia. Kummankin reissun jälkeen tietää taatusti istuneensa bussissa.

Sitten raiteille. Ensin Tukholmasta. 35 tuntia. Hintahaarukka 325-524€. Ja kuusi vaihtoa. Tallinnasta lähtevään junamatkaan käyttämäni trip planneri tarjosi sangen eksoottista reissua. Mennään Latvian ja Liettuan kautta Valko-Venäjälle josta aina yhtä iloiseen Ukrainaan. Näyttipä rata kulkevan kaiken lisäksi melko läheltä houkuttelevaa ja kutsuvaa kaupunkia nimeltä Tšernobyl. Ukrainasta sitten Unkarin kautta Kroatiaan. Aikaa tähän retkeen menee pari päivää. Ja 13 tuntia päälle. Hinta on kohtuullinen, haarukka heiluu 116-342€ välillä. Moisen reissun jälkeen on taatusti monta kokemusta rikkaampi. Saattaapa olla jopa hieman säteilevämpi. Koska Tšernobyl.

Molempiin kulkuvälineisiin on saatavissa myös erilaisia erikois- ja alennuslippuja tyyliin interrail -kortti, mutta niiden hintoihin ja/tai toimivuuteen en tässä yhteydessä nyt puutu.

Nyt menee Punavuoren vegaanikahviloissa luomulatte väärään kurkkuun, sillä kolmantena vaihtoehtona käsittelyssä on reissu omalla autolla. Ihan itse ajaen. Tallinnasta Via Balticaa pitkin, arvioitu ajoaika 28 tuntia, kilometrejä himpun päälle 2500 ja kustannukset noin 300 euroa. Matka kulkee Baltian maiden, Puolan, Tšekin, Itävallan ja Slovenian kautta. Sama setti Tukholmasta. Maita Ruotsin lisäksi Tanska, Saksa, Itävalta ja Slovenia. Aikaa kuluu, ilman Saksan autobahnin ruuhkia, noin 25 tuntia ja kustantaa arviolta 350 euroa.

Ja ihan vaan vertailun vuoksi nopea kurkkaus lentoihin. Hieman päivästä riippuen hinnat 100-130€ ja matka-aika suoralla lennolla 3 tuntia.

Kaikkien matkatyyppien hinnat vaihtelevat ja taatusti löytyy huomattavasti edullisempia, nopeampia ja helpompia vaihtoehtoja. Edellä esitettyt olivat vain esimerkkejä, ja kuten alussa todettu, verrattain nopealla vilkaisulla esiin kaivettuja. Antanevat kuitenkin, puutteistaan huolimatta, jonkinlaisen kuvan kuinka, miten ja millä hinnoilla. Yhteenvetona voitanee todeta, että jos on aikaa matkustaa, pitkä pinna ja jos itse matka on se juttu, kannattaa miettiä junaa tai bussia. Mutta jos sitä käy kerran vuodessa lomalla, voisin melkein väittää ettei se hiilijalanjälki jonka yhdellä/kahdella lennolla maailmaan synnyttää, välttämättä kauhean suuri ole. Ei ainakaan niin suuri ettei sen kanssa voi elää. Kyllähän niitä päästöjä junista, busseista ja autoistakin syntyy. Puhumattakaan laivoista jolla se retki joka tapauksessa pitää aloittaa.  

Näin keskiviikolle. Takaisin sitten taasen perjantaina. Eikä kukaan, kaikkein vähiten minä, tiedä millä aiheilla. Nähdään tässä välissä siis Dupinin terdellä. Vaikka huomenna. Koska tänään en pääse. 14.30 paikallista aikaa. Minä ajattelin olla siellä. Tulkaa tekin.